Vieläköhän koulussa voi saada ehdot? Se oli käytännössä melko kuollut käsite jo minunkin kouluaikoinani, isällä puolestaan on ihan omakohtaistakin kokemusta.
Minä sain varsin vakavasti otettavat ehdot kaksi vuotta sitten, kun sain oleskeluluvan Yhdysvaltoihin. Tuore aviopari oleskelulupaa hakemassa on riittävän epäilyttävä vilppiä silmällä pitäen, ja kahden vuoden lupa myönnettiin sillä ehdolla että avioliitto jatkuu.
Irvailen, mutta tiedostan edelleen olevani maailman etuoikeutetuimpia maahanmuuttajia, ja tiedän myös että monessa muussa maassa luvat heltiävät kansalaisten puolisoillekin lyhyemmäksikin aikaa ja/tai tiukemmin ehdoin, ja paperisotaa saa tehdä monta kertaa enemmän kuin täällä. Seuraavaksi on nimittäin odotettavissa kymmenen vuoden kortti, jonka voimassaoloaikana ehdin jo saada oikeuden kansalaisuuden hakemiseen. Sen oikeuden voin sitten käyttää tai jättää käyttämättä miten tahdonkin.
Ehtojen poistamisen prosessi menee suurin piirtein näin: Aikaisintaan kolme kuukautta ennen kaksivuotisen oleskeluluvan vanhenemista, pariskunnan tulee täyttää asianmukainen lomake, ja lähettää se virastoon 590 dollarin sekin ja parisuhteen aitoudesta vakuuttavasti todistavien dokumenttien kera. Minä kopioin vuokrasopimuksen, vakuutustodistuksia, veropapereita, yhteisen luottokortin tiliotteita ja todistuksen avioliiton siunauksesta. Mukaan lähti myös kälyn kirje, jossa hän vakuuttaa, että emme huijaa (hieman toisin sanankääntein). Toisin kuin alkuperäisen oleskelulupahakemuksen kanssa, tästä en jaksanut stressata sitten yhtään. Kun jostain näin, että kirjeitä ei oikeastaan ole pakko laittaa mukaan ollenkaan, en sitten lähtenyt metsästämään toista kirjettä ollenkaan, vaikka ohjeissa vähintään kahdesta kirjeestä puhuttiin.
Suurin ero ehkä on siinä, että nyt viranomaisten pitäisi todistaa, että olen täällä väärin perustein. Aiemmin oli toisin päin, ja meidän piti todistaa, että ollaan liikkeellä vilpittömin aikein. Kun lähetin paperit Kaliforniaan, pyysin seurantanumeron, mutta hälläväliäasenteestani kertoo sekin, etten edes ehtinyt tarkistaa numeroa ennen kuin mieheltä kuulin että sekki oli lunastettu - eli paperit oli varmasti jo perillä. Mikään muu ei näissä asioissa sitten toimikaan yhtä nopeasti kuin rahojen periminen, ja uusi oleskelulupa on odotettavissa aikaisintaan puolen vuoden päästä, jolloin olen elellyt vanhentuneen oleskeluluvan kanssa jo kuukausia. On minulla sentään kirje, jossa kerrotaan minun saavan jatkaa oleskelua ja työntekoa, jopa poistua maasta ja palata takaisin, prosessin aikana. Tuntuu se silti vähän keljulta.
Eilen jätin jo sormenjälkeni Hakemusten Tukikeskukseen (Application support center, eikö olekin kumma nimi?) ja tutun paikan lisäksi koko kokemus oli hyvin viimekertaisen kaltainen. Suurin ero oli, että tällä kertaa kun kysyin eikö silmälasit pidä ottaa päästä kuvaa varten, ystävällinen nainen ehdotti että jätä vaan päähän, kehystää niin kivasti kasvoja. Minä kun luulin että tänne tultiin biotunnisteita, ei potretteja varten. Vaan mikäpä siinä, ei ollut edes kummallisin keskustelu, jonka eilen ventovieraan kanssa kävin.
Post scriptum: If you can tolerate another annoyed rant in English from me, don't miss today's other post on how everyone is an expert (when it comes to science).
http://rapakontaakse.blogspot.fi/2012/07/kotimaata-ulkosuomalaisen-silmin.html
VastaaPoistaTuossa. Kritisoit kovasti noita "suomalaisia vaihtoehtoja"
Kyse ei kuitenkaan ole mistään oikeasta (miksi sekin ei kohta voisi olla mahdollista) kerjäämisestä vaan sarkasmista, jolla halutaan kiinnittää huomiota tähän mustalaiskerjääjäilmiöön.
Onhan se omituista, että meille lennähtää joka vuosi sekalaista seurakuntaa Romaniasta, kuka kerjäämään, kuka varastelemaan (murtoja ja varkauksia tehdään näiden toimesta keskellä kirkasta päivää)
Toisen sarkasmi on toisen v*ttuilu. Sarkasmi on vaikea huumorin laji, ja ovat sitten mitä kautta ja missä tarkoituksessa Suomeen tulleetkaan, romanikerjäläiset eivät ole Suomen kaduilla muuten vaan, vaan tavalla tai toisella sietämättömien lähtömaan olojen vuoksi. Puhun niistä, jotka kerjäävät, en ihmiskauppiaista jotka heitä maahan tuo. Kerjäläisiin kiinnitetään mielestäni huomiota ihan tarpeeksi ilman tuollaisia tempauksia. Vielä, miltäköhän hätäänsä kerjäävältä tällainen "sarkasmi" tuntuu?
PoistaKiitos kommentista, kiva kun joku vielä vanhojakin juttuja lukee ja viitsii myös kommentoida. Minä vaan olen tästä asiasta vahvasti tätä mieltä, ja ylipäänsä sitä mieltä, että sarkasmiaktivismilla ei maailmaa muuteta ainakaan parempaan päin.
Miksi Romanian olot olisivat yhtäkkiä muuttuneet sietämättömiksi? Se on tuikitavallinen keskieurooppalainen maa, ei mikään Afrikan kurjala.
VastaaPoistaTässä taannoin oli dokumentti, jossa erästä mustalaiskerjäläistä seurattiin yli vuoden ajan. Kyseessä oli nuori tyttö jolle hyväntahtoinen uskonnollinen pariskunta lupasi lähettää 200 euroa kuussa koulunkäyntiin. Ei hän missään koulussa ollut, valitti kun se raha ei muka riitä (vaikka siellä missä hän oli 200 on suuri raha)
ja keksi jos jonkinlaista tekosyytä sille miksi ei mene kouluun. Ei poikkea meidän omista mustalaisistamme. Kohta hän oli taas ympäri Eurooppaa kerjäämässä ja ihan omasta halustaan.
Idealistinen naistoimittaja tapasi ohjelmassa tämä tytön (väitetyn) enon ja meni hotellin ulkopuolelle odottamaan tätä, koska epäili, että tämä ryysyläinen ei pääse sinne sisään.
Yllätys oli melkoinen, kun tulikin varakas mies Mersussaan ja kultaketjuissaan, vieläpä toimittajalle esitteli asuntonsa loistoa ymmärtämättä sitä, että toimittaja ei sitä tullut etsimään.
Kerjäläiset ovat pelkkä savuverho, jonka on tarkoitus kiinnittää päähuomio, oikeasti Suomessa on toukokuusta lokakuuhun romanialaisia varasliigoja jotka tekevät järkyttävän määrän asunto- ja muita murtoja. Toiset sitten varastelevat lompakoita pääasiassa puolustuskyvyttömiltä vanhuksilta osan syyllistyessä jopa pahoinpitelyihin.
Että tällaista. En voi ymmärtää kuinka joku noita vielä säälii. Ja vaikka Romaniassa olisikin köyhää ja kurjaa ei meillä ole mitään velvollisuutta näitä auttaa.
www.iltasanomat.fi/kotimaa/art-1288538012406.html
VastaaPoistaNämä tällaiset ovat usein juuri romanialaisia.
Sen sijaan että linkittelet iltapäivälehdistöön, hyvä Anonyymi, voisit etsiä vastauksia seuraaviin kysymyksiin, kun kiinnostusta aihepiiriin on: Keitä Suomeen tulevat kerjäläiset ovat? Mistä he ovat lähtöisin? Millainen heidän elämänsä lähtömaassa on? Minäkin alkuperäisessä kirjoituksessani mainitsin kerjäläisten tulevan Euroopan ehkä syrjityimmästä vähemmistöstä - en suinkaan tarkoittanut Romanian valtaväestön olevan syrjitty vähemmistö kotimaassaan. RomaniAssa asuu romaneja, joiden tilanne ei ole häävi. Ei todellakaan tarvitse mennä Euroopan ulkopuolelle löytääkseen kurjuutta ja toivottomia tulevaisuuksia.
PoistaJos kaikki romanikerjäläiset tulevat Suomeen varastelemaan, eikö suomalaisnuorten pitäisi alkaa tehdä sarkastisesti omaisuusrikoksia kiinnittääkseen huomiota siihen todelliseen Suomeen tulon syyhyn? ;)
Ja kuten käsittääkseni sanoinkin, kerjäläisilmiön liitännäiset rikolliset osat kuten ihmiskuljetus (ja mainitsemasi rikokset, tiedän kyllä että niitäkin tapahtuu), ovat asia erikseen, ja iso syy siihen, miksi ilmiö olisi saatava kitketyksi. Mutta kysyn edelleen, luuletko että joku tulee huvikseen vieraaseen maahan nöyryyttämään itseään, ihmisten halveksittavaksi ja päälle syljettäväksi vieraan maan kaduille, jossa hän ei ymmärrä kieltä ja on muiden, todennäköisesti rikollisten, armoilla? Tarvitseeko siihen päälle suomalaisten omasta äärimmäisen etuoikeutetusta maailmastaan vielä pilkata? Mitä sillä saavutetaan?
Kyllä, minulla riittää sääliä näille ihmisille. Ja totta kai meillä on velvollisuus auttaa. Olenko itse tehnyt asian hyväksi mitään - en, ja kuten alkuperäisessä kirjoituksessa sanoin, en anna heille rahaa koska uskon ainakin suuren osan menevän heidän kuljettajilleen, eikä kerjäläiselle rahan antaminen ratkaise mitään. Mutta jos näen ihmisen hädässä, on minulla elämänarvojeni mukaisesti aina lähimmäisen velvollisuus auttaa - pystyn siihen tai en, teen sen tai en.
Suomeen tulevat kerjäläiset ovat Romanian ja Bulgarian mustalaisia (ainakin Suomessa mustalaiset itse pitävät sanasta) joiden syrjinnälle omissa maissaan emme voi paljoakaan, eikä asiaansa auta ryöstely ja varastelu täällä meillä.
VastaaPoistaSivuutat täysin sen tosiseikan, että kerjäläiset ovat pelkkä peitetoimi heimoveljiensä rikoksille.
Joku todellakin tulee huvikseen tänne minne ei todellakaan ole pakko tulla. Pysyisi kotona. Tuollaista en ole kuullutkaan, että joku näistä olisi rikollisten armoilla? Keiden ja millaisten rikollisten?
Jos näitä kerjäläisiä joku hyväksikäyttää, niin se on oma heimoveli joka on monimutkaisessa hierarkiassa tämän yläpuolella, hierarkian, jolle me emme voi mitään emmekä edes tiedä siitä paljoa.
Mitä sinä tiedät Romanian mustalaisista? Muuta kuin sen mitä olet iltapäivälehdistä lukenut? Kukkahattutätien sanavarastossa tuo "Euroopan sorretuin vähemmistö" usein esiintyy. Myös Iltapäivälehdissä.
Sinun tekisi hyvää nähdä se dokumentti mistä puhuin. Saattaisi silmät avautua.
Olet ihan oikeassa, etten tieda paljoa Romanian ja Bulgarian romaneista. Tiedan kuitenkin, etta pitkaan he ovat elaneet huonommassa asemassa kantavaestoon nahden, ja tama huonompi asema ja edelleen jatkuva syrjinta on johtanut kurjiin oloihin. Olen kanssasi taysin samaa mielta, ettei heidan ongelmansa ratkea muualle Eurooppaan kerjaamaan lahtemalla, mutta jos kasitan kommenteistasi oikein, sina et pida siita, etta tunnen myotatuntoa naita ihmisia kohtaan. Minun maailmani ei ole niin mustavalkoinen, etta siina olisi hyvat suomalaiset ja hyvat romanialaiset, ja pahat romanit. Jos kerjaat tai teet rikoksen, olet paha ihminen joka ei myotatuntoa tai apua ansaitse? Voidaan jankata tasta asiasta vaikka maailman loppuun, mutta en usko etta vakuutan sinut siita, ettei kerjaamaan toiselle puolelle maailmaa lahdeta huvikseen. Viela vahemman saat minut vakuuttuneeksi vastakkaisesta.
PoistaIhmettelit kommenttiani siita, etta nama ihmiset ovat joidenkin armoilla. Ensinnakin, miten rutikoyhat ihmiset paasevat Suomeen? Tavallinen tarina on (ihmiskaupassa yleisesti, ja ihan varmasti myos kerjalaisten liikkumisessa), etta epatoivoisia ihmisia houkutellaan lupauksilla helpommasta elamasta. Sinua tai minua nama lupaukset tuskin hetkauttaisivat, mutta epatoivoinen, yleensa huonosti koulutettu ihminen on helpommin huijattavissa. Koska heilla ei tietenkaan ole varaa maksaa matkaa, heille luvataan, etta he voivat matkustaa velaksi. Perille paastya velka kasvaa sellaista vauhtia, ettei heilla ole mahdollisuuksia maksaa sita takaisin. Ja matkustusvelan ulkopuolellakin, mita mahdollisuuksia on vaikuttaa omaan asemaansa, jos on varaton, kielitaidoton, pahimmillaan lukutaidoton, vieraassa maassa, jossa tuskin on jaanyt epaselvaksi ettei kukaan sinusta pida eika valita. Etta ottaako siita taksi lentokentalle ja palata kotiin, kun huomaa karun todellisuuden?
Minulla ei ole raflaavia tosiesimerkkeja esittaa, mutta tiedan maailmassa on tuhansia tamankaltaisia tarinoita sadoista eri kaupungeista ja kaikista maanosista. En tieda mille minun pitaisi avata silmani - kylla mina tiedan etta jotkut Suomeen tulevat ovat eparehellisia, jotkut vilpillisia, jotkut julmia, hyvaksikayttajia. Ja monen hyvaksi kaytetyn hyvaksikayttaja on heimoveli, mutta mita se muuttaa? Jatanko mina taalla auttamatta amerikkalaista siksi, etta han on toisen amerikkalaisen hyvaksikayttama ja mina en ole amerikkalainen? Milta minusta tuntuisi, jos toinen suomalainen kohtelisi minua epainhimillisesti, ja amerikkalaiset kohauttelisivat olkiaan kun se on heimoveli joka lyo? Mikaan ei muuta sita kiusallista tosiasiaa, etta kadulla nakemani romanikerjalainen on minun lahimmaiseni, eika minulla ole mitaan oikeutta eika tahtoakaan pilkata hanta.
Mita kukkahattutatiyteen tulee, sita kaytetaan luullen sen olevan sopiva pilkkanimi minunkaltaisilleni maailman paremmaksi muuttamiseen uskoville, mutta enpa ole tormannut tapaukseen, jossa kukaan olisi siita suuttunut. Ehka siksi, etta termia pilkaten kayttavat ja termin ilolla itsestaan omaksuvat ihmiset eivat kerta kaikkiaan ymmarra toistensa maailmankatsomuksia. Kukkahattutadit tietavat keita olevat, ja usein myos tiedostavat kukkahattutatiyden arvon maailman parantamisessa. Ja mita muuta varten olemme talla pallolla, ellemme yrittaaksemme tehda siita paremman?
Oho, onpas taalla ollut keskustelua! Toteanpa tahan vain, etta maailmassa on hyvia oikeasti apua tarvitsevia ihmisia seka sellaisia, jotka kayttavat toisten hyvantahtoisuutta hyvakseen. Mutta mielestani hyvien ihmisten auttamista ei pida lopettaa siksi, etta siina joukossa tulee ehka vahingossa auttaneeksi muutamaa sita ansaitsematontakin.
VastaaPoistaMeinaatko muuten hakea kansalaisuutta kolmen vai viiden vuoden oleskelun jalkeen? Vai oletko ajatellut yleensa ottaen hakea kansalaisuutta? Olet varmasti vastannut tahan, mutta en taas muista:) Olikos se niin, etta kolmen vuoden oleskelun jalkeen jos hakee, niin pitaa esittaa enemman todistusaineistoa?
Joo-o. Minun maailmani ei ole mustavalkoinen, mutta olen aika huono selittämään harmaan sävyjä toisin ajatteleville, huomaan.
PoistaEn ole päättänyt kansalaisuuden hakemisesta suuntaan enkä toiseen, enkä vielä selvittänyt prosessin kulkua. Tämäkin on minulle uutta, että kolmen vuoden jälkeen tarvitaan enemmän todistusaineistoa. Sinänsä loogista, sillä mitä lyhyemmän aikaa on täällä asunut, sitä lyhyemmältä ajalta USA:n viranomaisilla on esim. rikosrekisteriä. Mutta taidan olla kallistumassa kansalaisuuden hakemisen suuntaan, kun kaksoiskansalaisuus on mahdollinen ja kun aikomus on täällä asua. Tietty se äänioikeuskin houkuttelee. Aika näyttää, mutta olen ajatellut ainakin varautua hakemiseen. Ajatuksen tasolla, mutta myös pienesti muuten: kaikki ulkomaanmatkat asumisajalta pitää listata, kuulemma, ja sellainenhan on paljon helpompaa jos muistaa sen tehdä sitä myöden kun matkustaa.
http://www.iltalehti.fi/uutiset/2013020716645945_uu.shtml
VastaaPoistatässä esimerkkiä ihan kotimaisten mustalaisten toiminnasta. Näitähän riittää, tyypillisesti jossain maaseudulla, usein Pohjanmaalla asuu vanha ja heikko, ehkä invalidi ihminen jonka varoista mustalaiset saavat vihiä. Sitten tulee näitä tapauksia joihin usein liittyy myös voimakasta väkivaltaa.
Monilla kaltaisillasi on päähän iskostunut ajatus jossa joku "huono-osainen" on automaattisesti hyvä ihminen ja jos häntä autetaan niin maailma muuttuu paikaksi missä kaikki toisiaan halailevat. Ei se niin mene.
Tunnut ajattelevan, että nämä kerjäävät Romanian mustalaiset ovat jonkinlaisia uhreja ja he sen kun velkaantuvat joillekin "ihmiskauppiaille" joista paljon puhutaan, mutta kysyttäessä kukaan ei oikein osaa sanoa keitä tällaiset kauppiaat ovat. Eipä ole Suomessa ketään edes koko ihmiskaupasta edes tuomittu.
Aloit jo ymmärtää koko tätä kuviota kun sinulle kerroin kuka siinä on se pahis jos sellainen on. Se on se toinen mustalainen (en muuten laske kaikkia amerikkalaisia samaan "heimoon")
Tietääkö amerikkalainen miehesi muuten tästä maailmanhalaajasenteestasi? Omien kokemusteni mukaan amerikkalaiset ovat hyvin prgagmaattista väkeä eivätkä siedä pummeja ja vapaamatkustajia, jos Suomi olisi USA:n osavaltio, olisi nämä mustalaispummit ja varkaat heitetty ulos ja osa linnaan jo ajat sitten.
Ulkomaille naimisiin päätyy kummasti vain tämänkaltaisia naisia, osa tosin muuttuu kuin taikaiskusta jos se ulkomaalainen miehensä ei jaakaan näitä näkemyksiään.
Sugar hyvin tiivistikin sen mitä olen yrittänyt sanoa: Ei se ole riittävä syy olla yrittämättä auttaa, että osa avusta menee kankkulan kaivoon.
PoistaVoisimme edelleen jatkaa vastakkaisista näkemyksistämme jankkaamista, mutta minusta tuntuu että aion käyttää aikani paremmin, hyvä Anonyymi. Kun keskustelu siirtyy varmasti hyvin asiantunteviin analyyseihisi siitä (tuo on sarkasmia) millainen minä olen, millainen on mieheni, millaisia ovat amerikkalaiset, ja millaisia ovat "ulkomaille naimisiin päätyvät" naiset, lienee kaikki sanomisen arvoinen sanottu. Voit toki kommentoida vielä, esimerkiksi: "Taisi osua arkaan paikkaan kun noin suutuit." Joo vähän suutuin, mutta arkaan paikkaan ei osunut. Sen lisäksi että tämä keskustelu ei mene mihinkään, minulla ei ole mitään halua eikä velvollisuutta kertoa esim. parisuhteestani tai tuntemistani Suomesta ulkomaille avioliiton vuoksi muuttaneista naisista henkilölle, joka ei ensinnäkään esiinny nimellään, mutta joka kommenttiensa perusteella myös suhtautuu minuun negatiivisesti. Eli jos haluat jatkaa, kommentit on toistaiseksi auki. Mutta älä ylläty jos en vastaa.
Ihmettelen edelleen maailmanhalaaja-asennettasi, vaikka asut maassa jossa rangaistukset ovat hyvin ankaria (tämä on hyvä asia) ja jossa työteko ja ahkeruus on kunniassaan, pohjoismainen sosiaalivaltio asia jollaista ei missään tapauksessa haluta.
VastaaPoistaSinne muuttaminenkaan ei ole helppoa, jos mies tai vaimo sinne jonkun haluaa on hänellä oltava riittävät tulot ja tulijalla puhdas rikosrekisteri. Suomessa se on helppoa, ei tarvitse olla edes naimisissa ja jos suomalaistytön tekee raskaaksi, niin aika pahoja rikoksia saa tehdä, että lähtö tulisi.
Taas uutinen siitä mitä romanialais- ja liettualaisjengit Suomessa tekevät. Eläköön EU, eläköön vapaa liikkuvuus. Ennen sentään tiedettiin keitä maassa liikkuu, nyt rajatarkastusten poistuttua (nehän ovat USA:ssa tiukat) emme sitä enää tiedä ja rikosten selvittäminen on vaikeaa.
www.iltasanomat.fi/kotimaa/art-1288538406510.html
Täytyypäs ihan kommentoida, koska blogisi bongaaminen oli parasta mitä tänä iltana tein :-) Täällä on meinannut olla 20-vuotiaalla jonkinmoista elämänkriisiä, kun lääkis kiinnostaa, mutta välillä ei jaksa uskoa että itsestä on siihen. Entäs jos en pääsekään vaan jatkan opiskelua terveydenhoitajaksi? Entäs jos pääsenkin, mutta en pidäkään työstä jostain syystä? Entäs jos minusta tulee kuin tuleekin lääkäri, mutta haluan ulkomaille töihin? Ei ole mikään helpoin reitti se. Nämä terveysalan hommat tuottavat melkoisesti päänvaivaa, kun kaikki on luvanvaraista menit sitten (melkein) minne tahansa.
VastaaPoistaKuulostaa tosi suurentelevalta, mutta postauksiesi lukeminen valoi minuun taas vähän lisää uskoa, että KAIKKI on mahdollista. Kiitos!! Palaan varmasti blogisi ääreen epäilyksen hetkellä ja toivon parasta tenttituloksiesi ja kaiken muun suhteen :-)
Hei Essi, onpas mukava kuulla, että blogini oli positiivinen asia päivässäsi. :) Rohkeasti vain haaveita kohti! Elämän kulku on niin monimutkainen valintojen ja sattumien summa, ettei jossien ääreen kannata jäädä liian pitkäksi aikaa. Ei etenkään silloin, kun tietää minkä askeleen haluaa seuraavaksi ottaa, sen pidemmälle ei voi nähdä. Kaikki todellakin on mahdollista, etenkin jos ei jämähdä luuloihin siitä, miten elämän pitäisi mennä, vaan uskaltaa vähän heittäytyä ja odottaa erilaista elämää. (Siinä puolestaan auttaa kun huomaa, että elämässä on aika paljon aikaa, eikä panikoi siitä, että 30-vuotiaana on vielä näissä uusissa lähtökuopissa...)
PoistaMitä lääkärin (tai terveydenhoitajan!) työhön tulee, tiedän etten ole ainut jonka kohdalla työ on tekijäänsä kasvattanut. Vähitellen sitä hahmottaa, mitä kaikkea voi saavuttaa, miten oikeasti voi auttaa jonkun elämää paremmaksi, ja mitä kaikkea voi tehdä vielä paremmin kun vähän yrittää, ja se motivoi paljon enemmän kuin mitkään opiskeluajan toiveet ja kokemukset, ja karistaa opiskeluaikojen epäilykset.
Jos meinaat näivettyä biokemian tai fysiologian ääreen ekoina lääkisvuosina, pidä päämäärä kirkkaana mielessä äläkä usko narinoita, ettei tätä koskaan tarvitse. Minäpä tarvitsin... eikä perustieteiden parempi ymmärrys ole ainakaan haitaksi käytännön työssäkään.
Tervetuloa toistekin tänne ja menestystä pääsykokeeseen! :)
Ettei ihan jaaritteluksi mene, sanon vain kiitos hyvästä vastauksesta! Kaikki varmasti ihan totta. Eikun takaisin lukemaan.. :-)
Poista