Lankalakko

Tästä pehmoinen huivi (ensi?)
talven viimoihin! Myös vihreänä.

Olen melkein parantunut langanostamispakotuksestani. En nimittäin ole ostanut elokuun (eli Suomesta paluun) jälkeen kuin kuusi kerää lankaa, ja nekin olen kaikki jo tehnyt huiveiksi ja hatuiksi. Valitettavasti kolme huiveista on vielä odottamassa ostajaansa, jonka ilmaantumista jonkinlainen markkinointi saattaisi tietty edistää. 

Sitä ennen, Suomessa nimenomaan, meni vähän överiksi. Puolustuksekseni sanottakoon, että ostin lähinnä alelankaa. Tuomiokseni sanottakoon, että oli sitä lankaa kotona ennestäänkin. Mieheni vakikommentti lankaostoksiini on kysäistä, eikö minulla vielä ollut tarpeeksi. 

Mutta jopa neulova äitini, loppua lankasaaliistani tänne tuodessaan, joutui päivittelemään että kylläpä sitä lankaa sitten riittääkin. 

Tärähtänyt shaali. Viimeiset pari senttiä
ja hapsut tuli tehtyä eilisen
Downton Abbeyn tuplajakson aikana.

Oili kertoi omassa blogissaan langanostolakosta, ja vaikka olen suurin piirtein sellaista itse jo hetken noudattanut, päätinpä jakaa paheeni ja parannukseni täälläkin, eli kiitos innoituksesta Saksaan!

Puikot viuhuu ihan hyvää tahtia nyt kun tentti on ohi, mutta lankavarastojeni pienenemistä ei edistä se, että olen ensinnäkin tammi-helmikuussa neulonut kolmen kerän prayer shawlin kirkolta saamistani langoista kirkolle takaisin antaakseni, eikä se, että lupauduin hattunettikauppaa pitävän käsityöystäväni alihankkijaksi jo toista kertaa. Ennen joulua tein kolme, nyt lupasin kaksi myssyä.

Vielä on pari kerää Novitan mohairia jäljellä...

Täten lupaan, sukkapuikkojeni kautta, että yhtään lankakerää ei tähän taloon ostettuna tule, ennen kuin ainakin yksi lankakoreista on tyhjentynyt. (Ja jos tiukkaa tekee, se on silloin tuo pienin kolmesta.)