Jos listaisin itselleni merkityksellisimpiä Chicagon maamerkkejä, ensimmäisenä tai vähintään kolmen tärkeimmän joukossa olisi AIC, Art Institute of Chicago. Tällä viikolla, juuri sopivasti ennen kahden (lähes) peräkkäisen jäsenyysvuoteni umpeutumista avautui uusi erikoisnäyttely, Picasso ja Chicago.
Sen lisäksi, että Chicagon ehkä keskeisimmällä aukiolla komeilee Picasson työ (löytyy linkin takaa merkinnän loppupuolelta), ensimmäinen ei-kaupallinen Picassolle omistettu näyttely Yhdysvalloissa oli juurikin Art Institutessa, ja vieläpä tasan sata vuotta sitten.
Näyttelyn teokset ovat käsittääkseni kaikki chicagolaiskokoelmista, ja ne on ryhmitelty aikakausittain. Opin uutta Picassosta, ja näyttely oli hyvin koottu. Picasso ei vaan ole koskaan säväyttänyt mitenkään erityisesti, ja vaikka näin mielenkiintoisia töitä, en lämmennyt hänen töilleen entistä enempää.
Vuosijäsenyys Art Instituteen maksaa 80 dollaria, ja sillä hinnalla pääsee rajattomasti sisään kaverin kanssa. Isommallakin porukalla pääsee, jos maksaa enemmän. Olen saanut rahani takaisin ja enemmänkin molempina vuosina vanhalla 18 dollarin sisäänpääsymaksullakin laskien. Viime vuonna Chicagon kaupunki alkoi periä vesimaksua museoilta ja yleishyödyllisiltä tahoilta, mihin vedoten pääsymaksu nostettiin 23 dollariin Illinois'n ulkopuolella asuville ja 20 dollariin Chicagon ulkopuolella asuville.
Osa jäsenyyden edullisuudesta tulee toki sitäkin kautta, että kun ilmaiseksi pääsee, tulee Art Instituteen mentyä lyhyemmäksikin aikaa, vaikka vain pistäytymään jäsenille omistetussa oleskelutilassa kahvilla. Vähän kerrallaan on ainakin minulle muutenkin mukavin tapa tutustua kokoelmiin. Art Instituten kaikkiin näyttelyihin paneutuminen veisi ehkä kahdeksasta kahteentoista tuntia, ja itselläni pää kestää näyttelyissä kiertämistä yleensä korkeintaan viisituntisen.
Picasson lisäksi halusin sitten tietenkin kiertää myös lempparini. Karkeasti sanottuna impressionismi on tehnyt minuun suurimman vaikutuksen niin musiikissa kuin kuvataiteessa, ja harvassa onkin olleet ne kerrat, kun olen jättänyt impressionismisiiven kokonaan väliin AIC:ssa käydessäni. Ja kuinka onnekas olenkaan, kun päädyin asumaan niin lähelle niin hienoa kokoelmaa Monet'ta, Gauguinia ja kumppaneita, Seurat'n La Grande Jattea unohtamatta. Chagallin Amerikka-ikkunat (AIC:n sivu) asetettiin uudelleen näytteille 2011, ja etenkin kun niiden edessä ei enää ole jatkuvasti ruuhkaa, on siinä mukava viivähtää.
Kävin myös vielä kerran katsomassa Georgia O'Keeffen teokset Amerikka-siivessä ja ylläolevan massiivisen työn impressionisminäyttelyyn vievästä portaikosta. O'Keeffe on taiteilija, josta Art Institute on opettanut minulle ehkä eniten, lähtien siitä että tiedän muutakin kuin hämärästi sen, että senniminen taiteilija eli 1900-luvulla. Täytenä amatöörinä on vähän vaikea eritellä mikä hänen töissään niin kiehtoo (vaikka Freudilla olisi asiaan ehkä sanottavaa), mutta pidän niissä niin väreistä kuin muodoista, ja katse haluaa viipyä hänen maalauksissaan pidempään kuin muiden.
Hyvästi toistaiseksi, Art Institute! Tulen varmasti takaisin, mutta siihen voi mennä hetki. Kun tulen, käyn taas katsomassa vanhat suosikkini, poissaoloni aikana esille tuodut uutuudet ja modernin siiven kolmannen kerroksen, jossa en tainnut käydä kuin kerran. Laittakaa joku hieno valokuvanäyttely pystyyn, ja saatatte houkutella minut takaisin nopeammin. Kiitos levollisesta keitaasta ja kauneudesta levottoman kaupungin keskellä, kiitos poistomyynneistä museokaupassa ja kiitos kahvista.
Lopetitko jäsenmaksun maksamisen vai muuten vaan on mitta täynnä museoita? :) Mua jotenkin lannistaa nää jättimuseot, joihin on korkea pääsymaksu - tulee sellanen olo että on pakko jaksaa kiertää ihan kaikki, vaikka kiinnostus riittää tasan ekaksi kolmeksi vartiksi...
VastaaPoistatytti
Eipä tosiaan huvittaisi maksaa 23 dollaria 45 minuutista... :) Kyllä mulla kärsivällisyys vähän pidemmälle riittää, mutta tämä oli tällainen taloudellis-käytännöllinen päätös: Olen nyt nähnyt suurimman osan tarjonnasta muutamaan kertaan, siellä ei enää tulisi käytyä kuin juuri ja juuri sen kahdeksankympin edestä, ja voisin välillä ottaa jäsenkortin johonkin toiseen paikkaan. Tai itse asiassa sen tein jo, liityin läheisen arboretumin jäseneksi viime syksynä.
PoistaOon salaa aina vähän kateellinen museoissa kierteleville ihmisille. Mun kiinnostus aiheeseen riittää usein myös mainituksi kolmeksi vartiksi, ja vietän sitten senkin ajan huomattavasti mieluummin jossain muualla. Toisaalta, jos jalkautuisin enemmän teknis-luonnontieteellisiin museoihin (tai jos joku sponssaisi matkan MoMaan ooh!), olisin varmasti hyvin onnellinen. Ehkä pitäis ryhdistäytyä ja käydä nyt ensin tutkimassa, oisko tossa ihan vieressä Frankfurtissa jotain kiinnostavaa. Museokaupat on kyllä yleisesti parhaita.
VastaaPoistaMutta eihän siitäkään mitään tule, että pakottaa itsensä käyttämään vähäisen vapaa-aikansa vastenmielisellä tavalla! Itse olen ainakin teoriassa kova museokävijä, ja pelkästään se että pääsee astumaan sisään British Museumiin tai Berliinin Pergamoniin aiheuttaa miellyttäviä väristyksiä, mutten jätä väliin roadtripin varrelle osuvaa kotiseutumuseotakaan (etenkään jos siellä oppii jotain uutta intiaaniheimoista, aina kun aion mutta koskaan en saa aikaiseksi lukea lisää alkuperäisväestön historiaa).
PoistaJos kuitenkin haluaisit viihtyä museoissa edes vähän, tässä vähintään teoreettisen entusiastin ohjeita museokäynneistä nauttimaan oppimiseen: Pue mukavat kengät jalkaan. Lähde liikkeelle joko yksin tai sellaisen henkilön kanssa, jolle kehtaat sanoa suoraan että on aika siirtyä museokauppaan. Aloita pienesti äläkä suunnittele käyväsi kaikkia museon näyttelyitä läpi. Se on helpompaa, jos saat mahdollisuuden vierailla museossa ilmaispäivänä tai -iltana. Tosin äkkilähtö saattaa silloin olla myös todennäköisempi ainakin jos turhautuu väkijoukoissa herkästi. Joku muukin saattaa olla ilmaispäivänä liikkeellä.
Älä edes kuvittele, että lukisit kaikki infotaulut, lue muutama virke sieltä sun täältä, sellaisen esineen/teoksen äärellä joka erityisesti kiinnittää huomiota. Tai jos raaskit, vuokraa ääniteopas. Sitäkin voi skippailla.
Palkitse itsesi museokaupassa, ne toden totta on ylivetoja. :)
Mun mielenkiinto riitti siellä MoMassa, no, sen kolme varttia. ;) Mut siellä museokaupassa, AH, siellä mä voisin viettää viisituntisen. Parastahan tässä on se, että museokauppaan ei yleensä tarvitse edes maksaa sitä sisäänpääsymaksua!
Poistatytti
Joo, Tytti, museokaupassa ne vie mun rahat ihan muilla keinoin! ;)
PoistaMinusta olisi jotenkin kiehtovan kivan kuuloista ottaa tuollainen vuosijäsenyys johonkin erinomaiseen museoon, mutta se vaatisi sen, että olisi paljon luppoaikaa käytettävissä kyseisen museon ympäristössä, jolloin paikalle piipahtaisi lyhyeksikin ajaksi. Täällä ei tule tilannetta, jolloin Atlantan keskustassa olisi jonkun muun syyn takia ja jäisi yksin luppoaikaa, ja vartavastenkin tulee keskustassa käytyä harvoin. Otettiin sen sijaan vuosiperhejäsenyys state parkeihin, mitä en todellakaan olisi meidän olemattomalla luonnossaliikkumis- ja patikointihistorialla mitenkään uskonut vuosi sitten.
VastaaPoistaTuo O'Keeffen iso työ näyttää todella hienolta. Näin taannoin O'Keeffen kukkatauluja jossain ja tykästyin todella.
Teepa viela laskelmia, ehka sieltakin loytyy museoita, joihin etenkin kaksin mennessa jo kolmas kayntikerta vuoden sisaan voi olla plussan puolella! Toisaalta ymmarran kylla, minulla on ollut keskustassa preppauskurssit ja kavereiden tapaamisia, mutta en silti kaynyt yli kymmenta kertaa AIC:ssa vuoden aikana. Sekaan ei tietty auta, etta kuutena paivana viikossa sulkevat ovensa jo viidelta!
PoistaBlogisi perusteella on vaikea uskoa, etta teilla on olematon patikointihistoria. Vaikka tietty blogisi kuvaa aktiivista nykypaivaa. :)