Puutarhassa

Vieraat on ehdottomasti paras keino päästä ylös sohvalta ja ulos uuden kotiseudun ihmeitä ihastelemaan. Saamattomuuden lisäksi olen täällä nyt jo jonkun aikaa asuttuani alkanut kokea sellaista protestanttista syyllisyyttä jos tuosta vaan käytän kokonaisen päivän silkkaan turisteiluun. Onneksi vieraita on käynytkin: Vanhempani olivat täällä syyskuussa, ja ensikertalaisten lisäksi näin itsekin paljon uutta.

Yhden päivän vietimme Chicagon pohjoispuolella kasvitieteellisessä puutarhassa. Paikan nimi on Chicago Botanical Gardens, mutta sijainti on Cook Countyn pohjoisrajalla, Glencoen lähiössä. Kaupungin sisäpuolella tuskin olisi tilaa ja mahdollisuutta niin laajalle puistolle, eikä ainakaan ilman sisäänpääsymaksua. Vaikka ilmaiseksi sinne todennäköisesti pääsee vain, jos keksii keinon tulla julkisilla. Parkkimaksua kerätään $20 per auto. Puiston edessä oli ainakin kartalle merkitty Pace-bussipysäkki, eli ehkä julkisetkin jotenkin onnistuu.

Syyskuun viimeisellä viikolla kukassa oli tietenkin hurja määrä krysanteemeja, mutta yllättävän paljon kaikkea muutakin, myös ruusuja.

Ingrid Bergmanillakin oli nimikkonsa, mutta valitsin kuvaan tämän, josta pidän enemmän.

Oma suosikkini oli ehkä vihannes- ja hedelmätarha. Satoa oli korjattu pitkin kesää ja viety nuoriso-ohjelmien voimin myytäväksi toripäiviin ympärille kaupunkia. Vain sunnuntaisin pääsi puutarhassa itsessään ruokaostoksille.

Tein tästä kerran keittoa, joka haisi vain vähän oksennukselta. Nimen unohdin.

Kurpitsa on päässyt näköalapaikalle.

Syksy ja talvi on erilaisten "greensien" aikaa.
Tältä vuodelta on vielä lehtimangoldit minulla paistamatta.

Englantilainen Walled Garden oli hyvä kakkonen, jotain varsin romanttista on muurien ympäröimissä istutuksissa, vaikka vain sitten lapsuuden lukemistojen perusteella.

Yhteen puutarhan osaan piti maksaa pääsymaksu. Se oli pienoisjunarata, jonka ympärille oli rakennettu palasia Amerikasta.

Frank Lloyd Wrightin arkkitehtuuria:
Fallingwater Pennsylvaniassa

Corn Palace! Ja huonosti sijoittunut havu.

Reitin varrella pyörivät vapaaehtoiset kertoivat junaradan ylläpidosta, olivat valtavan kiinnostuneita suomalaisista tavarajunista ja varmistivat, ettei vierailta jää näkemättä St. Helenan purkaus, jota simuloitiin pari kertaa tunnissa. 

St. Helenan purkaus alkaa

Setien win-win: Vapaaehtoistyötä hyvään tarkoitukseen,
ja pääsee leikkimään!

Cape Cod

Mesa Verde, Colorado

Wrigley Fieldia ei olisi voinut jättää rakentamatta

Tiesittekö, että on myös syyskukkivia krookuksia ja narsisseja? Miksei niitä ole joka paikassa?!

Kotimatkalla oltiin sopivasti ennen kuin illan ruuhka alkoi hidastaa liikennettä. Isä bongasi nunnan koulubussin ratista.

Ensin se oli maailman huvittavin juttu vain isän mielestä. Yritin ajaa strategisesti hyvän kuvan saamiseksi. Viimeistään bussin hurauttaessa sataakahtakymppiä meidän ohi se oli maailman huvittavin juttu meidän kaikkien mielestä.

Pois alta, risut ja foordifiestat.