Tänään on neljäs syyskuuta: Tasan kaksi vuotta sitten seisoin tullijonossa viisumi kourassa, ja pääsin maahan passiin niitattuna valkoinen I-94, jossa luki "Admitted solely to marry F--- S---."
Olisi vähän turhan masentavaa alkaa luetella sitä, mitä olisi luullut kahdessa vuodessa pystyvän saavuttaa, mutta lisensointiurakan edelleen jatkuessa jätetään se väliin. Muilta osin tämä on ihan mukava vuosipäivä, vieläkään ei ole syytä katua päätöstä tänne muuttamisesta, ja taas väitän, että avioliittokin on vielä paremmalla mallilla kuin edellisenä muuton vuosipäivänä. Hetkellisesti avio-onnea tietenkin lisää se, että vasta viikko sitten päästiin taas saman katon alle puolentoista kuukauden erossaolon jälkeen.
Muuttovuosipäivään ja samoille nurkille (syyskuun ensimmäinen maanantai) sijoittuvaan Labor Dayhin on kaiken lisäksi muodostunut jo meidän ja minun ihan omia perinteitä! Labor Day on kesän loppumisen juhla, jolloin, samoin kuin eurooppalaisten Työn päivänä pyritään välttämään työntekoa viimeiseen asti. (Täällä ainakin kaupan alalla se onnistuu huomattavasti huonommin.) Meidän yhteinen Labor Day -viikonlopun perinne sopii työnteon välttelyn teemaan: Tänäkin vuonna käytiin Bristol Reneissance Fairella, tällä kertaa sunnuntaina, ja isommalla porukalla kuin koskaan. Mainio päivä, ja tarpeellinen tauko lukemiseen.
Itse juhlapäivää vietin sitten enemmänkin työn merkeissä. Aloitin viideltä kodittomien yösuojan aamupalavuorossa, mikä on se toinen Labor Day -perinne, ja jatkoin kotona pänttäämisellä.
Tentti on ihan nurkan takana, tai sanoisinko jo ennen itse nurkkaa, joten on yllättävän helppoa motivoida itsensä lukemaan aamusta iltaan. Työn juhlan kunniaksi pistin ihan tuplavaihteen päälle, ja kertasin neuroanatomiaa salilla krossarilla hikoillessa. Hiivatin aivorungon radat ja tumakkeet! Voin luvata, että ihan niin ahkeraksi en enää koskaan ryhdy, todelliset Labor Day Pains.
Toi sun tentti vaikuttaa kylla ihan mielettomalta urakalta. Oliko se niin, etta siina on rajattu maara montako kertaa saa tenttia tms? Tsemia ihan hurjasti! Alkoi oma hoitoelvytyksen tentin (ens viikolla) kertaaminen tuntua hyvin lyhyelta ja mitattomalta urakalta just nyt :)
VastaaPoistaOnhan siinä urakkaa! Tosin luulen, että ihan jokaiselle se ei ole ihan näin pitkällinen ja tuskainen urakka. Kiitos tsempeistä, niitä tarvitaan!! Ja hyvä jos omat urakat alkaa mun ansiosta tuntua pienemmiltä. :D Tän saa tenttiä neljä kertaa vuoden aikana. En kyllä aio. Tai siis, jos en pääse läpi, ei auta muukaan. Mutta kun tentti maksaa 800 dollaria ja aikanaan erikoistumispaikoista päättävät henkilöt näkevät kaikki yritykset, ei uusinnat innosta.
PoistaKodittomien yösuojan aamupalavuoro kuulostaa kymmenkertaisesti palkitsevammalta tavalta viettää juhlapäivää kuin mikään muu. Ihana perinne. :)
VastaaPoistaJoo, jos mahdollista, aion pitää perinnettä yllä ensi vuonnakin. Ja tuleehan siitä hyvä mieli, mutta etenkin tällä kertaa lähdin sieltä aika ristiriitaisin tuntein. Aiemmin olen ollut lähinnä keittiön puolella, mutta nyt olin koko aamun salissa, ja suren niitä ihmiskohtaloita. Suomessa vastaavassa paikassa lähes kaikki olisivat keski-ikäisiä tai vanhempia päihdeongelmaisia ja/tai psyykkisesti sairaita, tuolla oli tälläkin kertaa lapsia, sotilas, työssäkäyviä. Eräs nainen vitsaili kaverilleen siihen suuntaan, että käsitin hänen olevan raskaana.
PoistaLoistavia Labor Day perinteita sinulla! Ja onnea kahden vuoden rajapyykin johdosta! Miehen suvulla on Labor Day family picnic Omahassa joka vuosi, itse en tosin ole sinne eksynyt kertaakaan. Ehka jokin vuosi viela.
VastaaPoistaOnnea myos tenttiin, kuulostaa todella tyolaalta jutulta! Saisinpa jotenkin itsenikin motivoitua kirjoittamaan tuota gradua. Tai no motivaatiota ehka loytyy, aikaa vaan ei. Ehka lahempana loppuvuotta joudun vaan uhraamaan younet gradulle :)
Valitettavasti voin lisätä perinteisiin vielä miehen sairastumisen flunssaan... :P Eilen se tapahtui, tasan kaksi vuotta sitten ihan sama. Nyt ei kipeänä aina niin surkea miesparkani sentään ollut lentokoneessa.
PoistaMotivaatio on onneksi vielä tärkeämpi kuin aika, sitä sitten jostain väleistä aina löytyy! Vaikka arvelen, että jos tiedät aikaa olevan vain lyhyt pätkä kerrallaan, on työhön hankala tarttua. Itse olen niin onnekas, etten ole suuremmin yöunia (ainakaan illan päästä) joutunut uhraamaan. Eikä se taitaisi minulta onnistuakaan! All nighterit on jääneet multa vuoteen 2004... ;)