torstai 6. syyskuuta 2012

Ihan lyhyesti puoluekokouksista ja puolueista

Oikeasti olen parhaillaankin pää höyryten paikkailemassa viimeisiä aukkoja tiedoissani tenttiä varten - tai sanotaanko, paikkailemassa viimeisiä aukkoja jotka vielä pystyn paikkaamaan, auh - mutta politiikan kuuman kauden päästessä kunnolla vauhtiin, on sanottava pari sanaa aiheesta. Edit: Tai pari sanaa enemmän. Oho.

Olin onnellisen tietämättömänä Suomessa, kun Mitt Romney valitsi varapresidenttiehdokkaansa, mikä on ihan hyvä, pelihousut saattaisi olla mennyttä jos olisin sen livenä kuullut. Paul Ryan on oman kertomansa mukaan harras katolinen, mutta hänen budjettiehdotuksensa, jonka takana Romney tietenkin seisoo, on tyrmätty jopa itse katolisen kirkon taholta. Lyhyesti sanottuna se lisää keskiluokan verotaakkaa ja keventää rikkaimman muutaman prosentin verotusta entisestään. What would Jesus do, Ryan?? Melko itsevarmana voin siis esittää mielipiteeni - ja katolinen kälyni on muuten samaa mieltä - että Ryan kertoo olevansa harras katolinen vain, koska republikaanit ovat sosiaalisten kysymysten ansiosta kasvattaneet suosiotaan katolisten joukossa hurjasti, ja katolinen kanssaehdokas saattaa taata äänivyöryn siltä suunnalta. Puhumattakaan siitä, että uskonnoton johtaja Valkoisessa talossa on kristityille amerikkalaisille - suuri enemmistö - paljon suurempi kauhistus kuin toisen uskonnon edustaja valkoisessa talossa. Paitsi ehkä jos tämä toinen uskonto olisi islam. Ryanin suurin esikuva (minkä hän tietenkin nyt kieltää) on Ayn Rand, individualismin ja itsekeskeisyyden sanansaattaja, ja ei-niin-yllättäen, ateisti. Siinäpä on Ryanin hyvä yrittää kiillottaa katolista kuvaa.

Ryan myös vaikuttaa olevan häpeämätön valehtelija. Sujuvaa luikuria lähtien hänen maratonajastaan ja päässen kunnolla vauhtiin Obamasta puhuttaessa. Yhteenvetoa valheista voi lukea muun muassa The Atlanticissa. ("His facts were not quite accurate" joku kommentaattori totesi. Miksi kutsutaan faktaa, joka ei ole fakta? Anyone??)

Tulin sopivasti maahan republikaanien puoluekokouksen aikana. En seurannut sitä paljoakaan, minussa on sama vika kuin äärikonservatiiveissa, kärsivällisyyteni ei riitä vastapuolen kuuntelulle. Aloin seurata Yhdysvaltojen politiikkaa suunnilleen Bush-Gore-taiston aikaan vuosituhannen vaihteessa. Niinpä minä yhdistän republikaanit GW Bushiin, Irakin sotaan, pelottelupolitiikkaan, äärikonservatiiviseen sosiaaliseen agendaan, vapaiden käsien antamiseen isolle rahalle ja kuinka sitten kävikään, xenofobiaan, Sarah Paliniin ja nyt Paul Ryaniin. En silti sano, ettenkö voisi joskus kuvitella äänestäväni republikaania, pidän mielessä että Abraham Lincoln oli republikaani. Puolueet voivat muuttua - minkä myös republikaanien tämänhetkinen heilahdus äärioikealle todistaa. Mutta asioiden ollessa tällä mallilla, republikaanien puoluekokouksesta minulle riittää pääkohdat (Ryan valehtelee, Romney puhuu latteuksia, kumpikaan ei mainitse niitä keskiluokan hyvinvointia yhä pidemmälle rappeuttavia toimia joihin he ryhtyisivät) ja uutiskomedia. Toivottavasti Suomessakin tämä video näkyy, tämä on tietenkin hyvin leikattu ja käsikirjoitettu komediapätkä, mutta niin tai näin jälleen päästään näkemään ristiriita republikaanien ajamien asioiden ja heidän ilmoittamisensa ihanteiden välillä:



Lisää laatu-uutisia löytyy Daily Show'lta ja The Colbert Reportilta. Koettakaa kestää mainokset - lupaan että on sen arvoista!

Demokraattien puoluekokous on vuorossa tällä viikolla, ja se huipentuu illalla Obaman puheeseen, jossa hän ottaa vastaan puolueensa presidenttiehdokkuuden. Tätäkään puoluekokousta en ole seurannut, mutta ne pätkät sieltä sun täältä, ja Bill Clintonin puhe eilisillalla, josta näin osan suoranakin, ovat minulle paljon helpompaa kuunneltavaa - tietenkin. Silti, minun on hyvin helppo ymmärtää, miksi niin suuri osa kansasta on täysin kyyninen kaiken politiikan ja kaikkien puolueiden suhteen, systeemi on lyhyesti sanottuna läpimätä, ja demokraatit käyttävät sitä hyväkseen siinä missä republikaanitkin. Varmaan mitä pidempään täällä asun, sitä kyynisempi minusta tulee.

Ihan vielä en kuitenkaan ole kyyninen. Itse asiassa mitä lähempänä vaalit ovat, sitä enemmän huomaan uskovani Obamaan. Ja DNC teki eilen jotain, millä se saa minut vielä vankemmin puolelleen - ainakin joksikin aikaa. Siitä lähtien kun muutin tänne, olen peräänkuuluttanut vanhaa kunnon solidaarisuutta, joka varmaan kalskahtaa ihan liian sosialistiselta ihan liian suurelle osalle amerikkalaisista. Vuoden 2010 vaalien jälkeen, Boehnerin julistaessa, että Amerikassa on maailman paras terveydenhuolto, meinasi telkkari lentää ulos ikkunasta. Mikä paras se on, kun kymmenet miljoonat eivät ole terveydenhuollon piirissä, ja monille niistäkin jotka ovat, se käy liian kalliiksi? Miten voivat kristillisyyttään ja Jumala-suhdettaan rummuttavat poliitikot niin kiihkeästi kannattaa yhteiskunnan turvaverkkojen rapauttamista ja verohelpotuksia isot voitot kääriville öljy-yhtiöille ja yrityksille, jotka vievät työpaikat ulkomaille?

Demokraattien puoluekokouksen iskulause oli eilen We're in this together - koko kansa on samassa veneessä. Siinä se on! Solidaarisuus! Yhteisöllisyys! Yhteisen hyvän eteen, entisen presidentin suusta. Upeaa, Slick Willy! Tästä on helppo innostua! (Ainakin joksikin aikaa.)

Minulle on täysin käsittämätöntä, miten republikaanien köyhät kyykkyyn, homot pois armeijasta, sairaat köyhäintaloon ja naiset hellan ääreen -agenda kuitenkin saa niin paljon kannatusta. Yksi selitys on räikeät valheet, jotka ihmeellisen helposti niellään. Kuulemma Obaman agenda on kaiken uskonnon hävittäminen Yhdysvalloista - oli katolinen pappi pauhannut katoliselle järjestölle. Kuulemma jos Obama jatkaa vallassa, on tavalliset amerikkalaiset pian teloitusrivissä joukkohaudan äärellä - olivat kaksi vanhaa rouvaa nyökytellen toisilleen päivitelleet.

Ihan todellisuuteenkin pohjaten, ymmärrän, miksi kovan linjan abortinvastustajat äänestävät Romneya. Ymmärrän, miksi investointipankkiirit äänestävät Romneya. Mutta en ymmärrä, miksi yksikään nainen, yksikään homoseksuaali tai yksikään pitkäaikaissairas haluaa antaa äänensä Romneylle, Ryanille ja republikaanien agendalle.

Ja kuitenkin: Minun facebook-ystävieni joukossa on kaksi, jotka ovat sen verran vankkoja Romneyn kannattajia, että ovat "tykänneet" ehdokkaan sivuista. Toinen heistä on homoseksuaali. Toisella on jo vuosia ollut aivokasvain.

8 kommenttia:

  1. Siis jes, niin samaa mieltä sun kanssa kaikesta!! Munkin on ollut vaikea ymmärtää, miksi ihan normaalit ihmiset äänestävät republikaaneja, mutta täällä siihen on saanut jonkin verran näkemystä...

    Eräs Iiron työkaveri on ihan järkevän oloinen jannu, joka kannattaisi varmaan solidaarisempaa terveydenhuoltoa, joka tuskin karsastaisi homokavereita, joka ottaisi mielellään vastaan paremman julkisen liikenteen (koska se ehkä vähentäisi ruuhkia, kun hän ajaa SUVillaan), ja joka lienee monista sosiaalipoliittisista asioista samaa mieltä kuin demokraatit. Silti hän on piinkova vannoutunut republikaani. Miksi? Koska niin vain kuuluu olla. Ei teksasilainen VOI äänestää liberaaleja puhumattakaan jostain jenkeistä, koska jenkithän olivat (wait for this) sisällissodassa eri puolella! Siis vielä epäilyttävämpiä kuin ranskalaiset!! Jostain syystä sisällissotakaunat ovat vielä tosi syvällä tämänkin nuorehkon miehen päässä, ja tämä "en voi äänestää demokraatteja"-mantra taitaa perustua olkiukkoihin, joihin hän oikeasti uskoo: demokraatit haluavat maksattaa hänellä kaikki veronsa ja jakaa rahaa pummeille ja byrokraateille, demokraatit haluavat viedä pois hänen aseensa kun hän tykkää käydä ampumassa (no, ehkä haluaisivatkin, mutta...), demokraatit ovat hänen elämäntyyliään ja vapauttaan vastaan. I keep my guns, my money, my freedom, you keep the change.

    Tässä vastakkainasettelun luvatussa maassa (tai ainakin osavaltiossa) tuntuu, että todellisuus on paennut suurimmalta osalta kansasta jo kauan aikaa sitten ja minkäänlaista yritystä kompromisseihin tai toisen osapuolen ymmärtämiseen ei ole. On se oma puolue, jonka kanssa yritetään pärjätä, ja sitten on se vastapuoli, joka on suoraan saatanasta riippumatta siitä, mitä mieltä he ovat.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eikö olekin raivostuttavaa? Kai Suomestakin löytyy näin puolueuskollisia ihmisiä, mutta kun puolueita on niin monta, se ei näy niin räikeästi?

      Vapausargumenttiin sanon aina, että jos vapaus tarkoittaa sitä, että saan mennä konkurssiin jos sairastun syöpään, en tarvitse vapautta.

      Näistä vaaleista on erityisesti sanottu, että äänestäjäkunta on hyvin polarisoitunutta, ja "vapailla markkinoilla" on hyvin pieni osa äänestäjistä.

      Poista
  2. Tää olis taas niin voinut olla mun kynästä! Et uskokaan, miten monet kiihtyneet, epäuskoiset keskustelut me ollaan miehen kanssa käyty (konservatiiveista) republikaaneista, niiden valheista ja uskomattomista mielipiteistä. Johtuuko sitten siitä, että asutaan nyt Suomessa eli "kommariympäristössä", mutta tuntuu aivan äärettömän masentavalta ja surulliselta ajatella, että Romney voittaisi nämä vaalit... Mullakin on FB-ystävä, amerikkalainen nainen, kotiäiti, joka elää miehensä tuloilla ja on vannoutunut kristitty republikaani, vihaa Obamaa ja islamia ja "sosialismia" jne. Ei mene jakeluun. Siinähän sitten itkee, jos mieheltä menee työ alta ja siinä samalla vakuutukset... Kun ei saa valtio auttaa ketään.

    Huoh.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mun mies pyörittelee päätään sille, miten suurin osa sosiaalituilla elävistä on köyhiä valkoisia etelävaltioissa. Siinäpä heristävät nyrkkiään, että ei verotuloja sille tai tuolle vähemmistölle jne jne, mutta itse tietenkin ovat oikeutettuja "handoutteihin".

      Lähinnä kieltäydyn ajattelemasta vaihtoehtoa, että Romney voittaisi ja onnistuisi esim. kumoamaan terveydenhuoltouudistuksen. Kieltäydyn mm. siksi että nyt kun menin sen tähän kirjoittamaan, tuli suorastaan fyysisesti huono olo.

      Poista
  3. Tata RNC:ta seurasin puolella silmalla (tai korvalla) ja valilla piti hiukan tarkentaa, niin omituisilta ne puheet kuullostivat.
    Eilen illalla DNC:n aikana piti tehda toita, mutta jostain syysta juutuin TV:n aareen pidemmaksi aikaa - kuuntelin Warrenia, Falkea ja viela Clintonia. Molemmilla porukoilla on aika 'show' menossa, mutta ainakin itselle tuli eilen illalla sellainen olo, etta olisipa mahdollisuus aanestaa. Taalla on asunut monta vuotta ja aikaisemmin ei tama ole oikein edes kiinnostanut.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sanos muuta, voisipa äänestää! Mieluiten vielä vaa'ankieliosavaltiossa... Illinois menee kuitenkin Chicagon ansiosta aina demokraateille presidentinvaaleissa.

      RNC voitti selvästi ainakin valhekilpailun. Joitain ainakin Bidenin väitteitä faktojen tarkastajat osoittelivat, mutta mitään samankaltaista totuuden vääristelyn festivaalia ei demokraatit pistäneet pystyyn. Sekin kertoo jo paljon! Republikaanit paitsi aliarvioivat vastustajansa, myös omat kannattajansa. Ja mikä tärkeintä: Heidän suunnitelmansa ja aatteensa ovat niin valonarkoja että niitä pitää vääristellä, eikä heiltä lopulta löydy valheita parempaa kritiikkiä demokraatteja vastaan.

      Poista
  4. Yok. Inhoon koko vaalikautta :(

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eipä ihme. Sääliksi käy erityisesti niitä, jotka asuu Floridassa tai Ohiossa jne, joita on jo kuukausia pommitettu rasittavilla mainoksilla.

      Poista