Kuka pääsee äänestämään

Romney on taitanut kaivaa itsensä sellaiseen kuoppaan, ettei sieltä enää vaalivoittoon nouse. Itse vilpittömästi toivon niin. Olin juuri päässyt pohtimasta, kuinka välillä olisi hyvä ottaa liberaalit silmälasini pois ja tarkkailla kriittisemmin myös demokraattien touhuja, presidentti mukaan lukien, kun kuulin toukokuussa nauhoitetusta, nyt julki tulleesta videosta, jossa Romney kertoo yksityisessä rahankeruutilaisuudessa, että 47 % amerikkalaisista ei maksa tuloveroja, on valtion elättejä, ei ota vastuuta elämästään, eikä äänestäisi Romneya kuitenkaan, eikä Romneyn kuulukaan piitata heistä pätkääkään. Menikö käännökseni vähän liian pitkälle? Katso itse tältä sivulta.

Tällaisen päälle on vaikea yrittää neutraaliutta tai konservatiivin saappaisiin astumista. Koko kansan presidentti Mr. Romney? Totta kai Obamalla on puutteensa, ja politiikka täällä on ihan mätää puolueesta riippumatta. Mutta entistä vaikeampaa minun on nähdä kuinka kukaan tavallinen ihminen perustelee Romneyn äänestämisen. Jos lukijoissani on republikaaneja, kuulisin mielelläni - ja lupaan etten kommentoi takaisin hyökkäävästi, vaan osaan käyttäytyä! ;)

Toisaalta presidentti voi tehdä only so much ja tavallaan uskon, ettei se maata kaada, lopullisesti ainakaan, vaikka Romney valittaisiin presidentiksi. (Okei, kyllä se ehkä vähän minun maatani kaataisi.) Mutta se mikä on minun mielestäni kaatamassa maata suoraan takaisin 60-luvulle (niin, pitänee tarkentaa, että 1960-luvulle, ei ainakaan vielä 1860-luvulle) on isossa osassa osavaltioita laaditut äänestyslait. Lyhyesti tiivistettynä, 33 osavaltiossa on joko tullut voimaan tai yritetty saada voimaan lakeja, joiden mukamas-tarkoitus on estää äänestysvilppiä. Todellisuudessa äänestysvilppi ei ole ongelma, oliko viime vaaleista tilasto, että 83 tapausta tuli ilmi. Siis alle sata. Vaikka yli 300 miljoonasta äänestäisikin vain puolet, tulee "prosentti"osuudeksi vilppiä ääntä kohti luku, jota luetaan potenssiin miinus seitsemän.

Äkkiseltään moni ihmettelee, mikä ihme siinä sitten on, totta kai ihmisten pitää todistaa henkilöllisyytensä kuvallisella kortilla äänestämään mennessä. Mutta asia on eri maassa, jossa vielä 50 vuotta sitten monessa osavaltiossa oli lakeja, jotka nimenomaan tähtäsivät afrikkalaisamerikkalaisten äänestämisen estämiseen. Ylläripylläri, samaan nämä lait pyrkivät nytkin. Kaikki ehdotelmat ovat republikaanikuvernöörien tai -virkamiesten aikaansaannosta. Kaikki lait pudottavat äänestyslistoilta suhteettomasti mustia, latinoja ja nuoria (joilla ei täälläkään kaikilla ole ajokorttia), jotka kaikki todennäköisemmin äänestäisivät demokraatteja.

Erään helmen mainitakseni, uuden lain mukaan (osavaltiota en muista, valitan), aseenkantoluvalla pääsee äänestyskoppiin, opiskelijakortilla ei. Omat tietoni näistä laeista olen saanut sieltä sun täältä kuukausien aikana, ja mielelläni otan vastaan korjauksia jos jossain menin vikaan. Lisää voi lukea esim. Propublican sivuilta tai Brennan Centerin sivulta ja linkkikokoelmasta.

Etelävaltioiden rasistisen historian vuoksi liittovaltiolla on (onneksi!) oikeus tarkistaa ja hylätä tiettyjen osavaltioiden äänestämiseen liittyvät lait, ja monet niistä onkin todettu laittomiksi muun muassa sen perusteella, että minkäänlaista äänestysveroa ei saa kerätä, ja ajokortin tai henkilökortin hankkiminen maksaa. Päättömimmästä päästä oli Floridassa kumottu laki, jolla yritettiin vaikeuttaa uusien äänestäjien rekisteröitymistä niin, että esim. kansalaisjärjestötapahtumissa äänestäjiksi ilmoittautuneiden tiedot pitää toimittaa virastoon 48 tunnin sisällä, tai kyseistä järjestöä uhkaa tuntuvat sakot. Nämä uudet äänestäjät ovat todennäköisemmin tuoreita kansalaisia tai nuoria. Monin paikoin on yritetty vähentää ennakkoäänestystä, mikä vaikuttaa tietenkin eniten niihin, joilla ei ole omaa autoa tai jotka tekevät epäsäännöllistä työaikaa - jälleen, todennäköisemmin demokraattiäänestäjiä.

Kongressiedustaja John Lewis puhui aiheesta demokraattien puoluekokouksessa. Suosittelen koko pätkän katsomista; kiireisimmille vähintään n. 4:10 lähtien puhetta nimenomaan äänestämisestä.



Tämä aihepiiri on kiehuttanut minua jo useamman kuukauden ajan säännöllisin väliajoin, mutta nyt se iski tajuntaan täydellä voimalla. Vasta viisikymmentä vuotta sitten tässä maassa ihmisiä hakattiin, jotkut kuolivat, kun he taistelivat oikeudestaan äänestää ja elää tasavertaisina kansalaisina. Vielä on elossa joukoittain afrikkalaisamerikkalaisia, jotka eivät äänestysikäiseksi tullessaan saaneet äänestää, tai ainakin heidän äänestämisensä yritettiin monin keinoin estää. Ja nyt! Nyt maassa on vallalla ilmapiiri, joka mahdollistaa yritykset palata siihen aikaan, tässä maassa on vallan kahvassa ihmisiä, jotka haluaisivat edelleen pitää itseään muita parempina ja sulkea kokonaiset etniset ryhmät omiin odotushuoneisiinsa ja bussien peräosiin, sulkea heiltä mahdollisuudet korkeamman koulutuksen ja paremman elämän tavoittelemiseen. Ja jos minä joskus tässä maassa pääsen äänestämään, en unohda, että kaikki ne jotka 2011-2012 ja ties kuinka pitkälle tulevaisuuteen näitä lakeja yrittävät säätää, ovat republikaaneja.