Niin missä olenkaan? - Pictures from Ren Fair

Maanantaina täällä juhlittiin työn päivää. En tiedä juhlapäivän historiasta sen tarkemmin, mutta lienee järkeenkäypää, ettei työn juhlaa voida viettää samana päivänä täällä kuin Neuvostoliitossa. Vai?

Pitkä viikonloppu meni meillä lähinnä matkasta toipumiseen, mutta maanantaina astuttiin ihmisten ilmoille. Tai no, ainakin ilmoille, kun mentiin yhdessä Frankin äidin ja siskontyttären kanssa renessanssimarkkinoille.







Tässä yhteydessä renessanssi pitää käsittää melko löyhästi, tai vielä parempi jos ei käsitä sitä ollenkaan, silloin ei häiritse se, että renessanssimarkkinoilla tallustaa örkkejä, roomalaisia sotilaita, viikinkejä sekä jedi ja samurai sulassa sovussa.



Tai vastaan kävelee tällainen pöllömies.



Mistä tämä pariskunta tuli, en lähde arvailemaan.

Paikan parasta antia olivat käsityöläispuodit, show't ja esiintyjät. En muista ennen nähneeni dulcimeria (alla).





Tämän puodin antimet jäi sen sijaan haistelematta. Frank yritti saada minua menemään sisään ja kertomaan, miten mairittelevalta heidän nimensä kuulostaa minun korvissani. Sen verran olen varsinaissuomalainen, etten varmana mennyt! ;)



Jos ylläolevasta kuvasta jää epäselväksi, siinä koomikko jonglööraa show'nsa finaaliksi palavan puikulan, keilapallon ja omenan kanssa, samalla syöden omenaa! Eivätkä hepun verbaaliset kyvyt jääneet ollenkaan toiseksi temppuihin verrattuna.

Ensi vuonna uudestaan? Miksipä ei, kyllähän siellä viihtyi. Ja se lampaannahka olohuoneen lattialle jäi vielä ostamatta. ;)