Tapausselostus nälkiinnyttämisestä ja aikaeroon sopeutumisesta

Ystäväni vinkkasi juuri ennen matkaa tutkimuksesta, jonka tulokset saattavat tarjota apua useiden aikavyöhykkeiden yli matkustaville. En ole lukenut alkuperäistä artikkelia, mutta löysin uutisjutun tutkimuksesta. Tiiviistyksen tiivistääkseni, aivojen ruokakello on yhtä tärkeä kuin aivojen valokello, ja nälkiintyminen ajaa ruokakellon valokellon edelle. Jos matkustaja paastoaa riittävän pitkään, ja syö perille päästyään, ruokakello asettaa valokellon nopeammin uudelle aikavyöhykkeelle.

Minulla on yleensä aikamoisia vaikeuksia aikaeron kanssa, kumpaan tahansa suuntaan, joten ajattelin kokeilla. (Muoks: Aikaeroa kertyy kahdeksan tuntia.) Matka Chicagosta vanhempieni luo kesti kahdeksantoista tuntia, joten artikkelissa mainittu kuusitoista tuntia tuli täyteen, vaikka söinkin koneessa päivällisen. (Kyllä, jo siinä vaiheessa oli nälkä, olisi pitänyt syödä runsaampi lounas ja myöhempään!) Saavuin keskellä yötä Keskilännen aikaa Pariisiin, vaihdoin (painajaismaisella) Charles de Gaullella Helsinkiin, jonne saavuin iltapäivällä Suomen, aamulla Keskilännen aikaa, ja pidin paastoa vielä neljän tunnin bussimatkan verran.

Matka sujui melko hyvin Charles de Gaullesta huolimatta. Nukuin pari tuntia Atlantin yli lentäessä, enemmän kuin tavallisesti, ja lennon onnekkaimpana matkustajana kolmen penkin mitalle levittäytyneenä koko matkan Pariisista Helsinkiin. Nukuin siis väärään aikaan kohdeaikavyöhykettä ajatellen, ja torkuin vielä bussissakin iltapäivällä Suomen aikaa. Helsinki-Vantaalla olin niin nälkäinen ja kärttyinen, että ostoskeskukseksi muuttuneen lentokentän vallanneet turistiryhmät, jotka näyttivät olevan siellä opastetulla kierroksella, olivat vaarassa joutua suihini. Paasto loppui puoli yhdeksän aikaan illalla Suomen aikaa perisuomalaisella makaronilaatikolla ja vihersalaatilla ruisleivän ja raejuuston kera.

Näin sitten nukin saavuttuani: Ensimmäisenä yönä 23-04, 05-08, 09-14.30! Toisena yönä taas 04-08. Kolmannesta lähtien suht normaalisti, mikä on minulta tosi hyvin.

Päällisin puolin voisi siis sanoa kokeiluni onnistuneen. Kysymyksiä jää kuitenkin enemmän kuin vastauksia. Tärkein lienee, että vaikka sopeuduin aikaeroon todella paljon paremmin kuin jouluna, en muista minkälaisia vaikeuksia oli viime kesänä - huomattavasti vähemmän kuin talvella, sen verran muistan. Valoisuus voi siis olla suurempi tekijä kuin matkapaastoni.

Toiseksi, en muista milloin viimeksi olen nukkunut niin pitkään kuin ensimmäisenä aamuna Suomessa, vaikka parit heräilyt otettaisiin huomioon. Nyt se oli mahdollista, koska talossa ei ollut aamukahdeksan jälkeen yhtään ketään. Tämä todennäköisesti ei toistu tulevilla matkoillani.

En myöskään tiedä, mikä olisi optimaalisin paastoamisikkuna. Pitäisikö paastota ennen lähtöä ja matkalla Eurooppaan eikä enää Euroopassa? Mikä on minimiaika - tuo 16 tuntia, vai mainittiinko se sattumalta? Ihan ensiksi pitäisi lukea alkuperäinen artikkeli, tiedän... ja etsiä lisätutkimuksia aiheesta.

Luultavasti uteliaisuus voittaa nälän paluumatkalla, ja kokeilen tätä myös länteen matkustaessa, vaikka sitten nälkäkärtyissäni purisin pään poikki maahantuloviranomaiselta. Toivottavasti sitten voin vetää jotain johtopäätöksiä tämän tehokkuudesta!