Sivuvaikutuksia

Väriä!

Syksyn paras väriloisto alkaa olla ohi, mutta vielä eivät ole kaikki puut paljaina. Viereisen kuvan otin eilen kirkon parkkipaikalta. Mutta kuten aiemmin mainitsin, hakemusten ja töiden myötä ei ole jäänyt aikaa oikeille ruskaretkille.

Positiivisempiakin sivuvaikutuksia tällä vaiheella on. Sen lisäksi että kaikki ovat valtavan kiinnostuneita siitä missä mennään, melkein jokainen keskustelukumppani pohtii, kuka heidän verkostossaan osaisi joko kertoa tietystä sairaalasta tai Keskilännen kolkasta, johon saatan päätyä. Tai olisiko jollain tutun tutulla yhteyksiä, jotka voisivat sanoa hyvän sanan puolestani.

Nuorisoa Kodittomien yön telttailun jälkimainingeissa

Parhaan keskustelun kävin eilen. Ehkei mitenkään ainutlaatuista meidän seurakunnassa, mutta minulle suuri ilonaihe on kuinka helposti yhteydet syntyvät erilaisuudesta huolimatta. Okei, srk on hyvätuloisella keskiluokkaisella alueella, ja erittäin suburban, mikä aina välillä tulee vastaan esimerkiksi parkkipaikalla - todistusaineistona kuva 2 3. Noin 1400 jäseneen mahtuu silti poliittisen ja uskonnollisen ajattelun liberaali- ja konservatiivipäät, varallisuusskaalakin on aika laaja, emmekä onneksi ole ihan vitivalkoinen seurakunta sijainnista ja perusluterilaisuudesta huolimatta. Ikäskaala on se näkyvin erilaisuus, ja itsekin olen löytänyt ystäviä (no Suomessa ehkä sanottaisiin hyviä tuttuja tai kavereita) niin lapsista kuin vanhuksista.

Brought to church by Honda Odyssey. ;) Yksi erilainen Toyotalla.

Törmäsin eilen nuoriherra A:han, johon tutustuin lapsikuoroa säestäessäni. A. ei ollut kovin innokas kuorolainen, mutta kuoron ulkopuolella aina moikkasi iloisesti ja otti asiakseen esitellä minut äidilleen. A. taitaa olla nyt 12-vuotias, ja on palannut kuorolaiseksi ilmeisesti koska nuoriso/varhaisnuorisokuoro sopii hänen pirtaansa paremmin. Niinpä kuoroluokassa A. kuuli kun vastailin kysymyksiin hausta, ja voi pojat. A. osasi vallan hyvin eläytyä siihen missä mennään. Voihan sitä Chicagossakin asua, hän sanoi, jos vaan tietää, miten välttää vaaranpaikat. Eikä se niin kaukanakaan ole. A. tiedusteli, mihin ohjelmiin olen hakenut, ja hänellä oli hyvä käsitys siitä, mitkä ovat hyviä kouluja, ja minkälaista on elämä moisessa koulutusohjelmassa. Enpä voinut muuta kuin todeta, että A. kuulostaa valmiilta hakemaan itse korkeakouluun vaikka saman tien! Kirjoitan tästä huvittuneena, mutta tosissaan pojan kanssa puhuin. Yksi erinomainen esimerkki lisää siitä, miten lapsi on kuin kaksi eri ihmistä kun hänet ottaa tosissaan!

Saanko esitellä: Mun kengät!

Piti ihan ikuistaa "fools errand" kohteeni.

Muita sivuvaikutuksia on tietenkin uusien vaatteiden osto hyvällä luvalla. Erityisen suurta iloa minulle tuotti löytää Clarksit minun koossa. US-koko 8W (wide) kuin minua varten DSW:n hyllyssä! Kerrankin tosin päätin olla viksu ja etsiä samat halvemmalla netistä. Paitsi että missään ei ollut minun kokoa. Parin päivän päästä soitin sinne ja pyysin laittamaan varaukseen. Mitäpä sitä parempaakaan tekemistä olisi pitkän työpäivän jälkeen ennen kuoroharjoituksia kuin ajaa puoli tuntia suuntaansa elämänsä kenkien perässä?

Vaikka viime kirjoituksessa annoin ymmärtää, että haastatteluja ei tarvitse ottaa ihan niin vakavasti kuin jotkut ne ottavat, haastatteluihin pukeutuminen on virallisen paikka jokaiselle. Jakkupuku, jonka ostin valmistujaisiin, pääsi vihdoin toista kertaa käyttöön, ostin vain alle uuden paidan. Haastattelusairaalassa oli lämmitysjärjestelmä sekaisin, mutta virallisuuden nimessä en uskaltanut ottaa jakkua pois kun alla oli hihaton paita! Ehkä siis vielä hihallisen topin metsästykseen ennen seuraavaa koitosta... Tässähän alan pian nauttia vaateostoksista, vaarallista.

Paperitavaran, kynien ja sensellaisen ostelusta olen aina pitänyt vaarallisen paljon. Siispä tästä(kin) tilaisuudesta oli otettava kaikki irti, lopuksi vielä pari kuvaa uudesta muistivihostani, jonka kanssa virallisuus saa viime silauksen (vaikkei se mätsääkään kenkien kanssa!)