Ylläolevasta kuvasta löytyy vinkki, vaikkei erityisen selvä sellainen, tämän kirjoituksen suureen uutiseen. Tämä on suurin juttu elämässäni sitten USA:an muuton, ja ehkä suurin juttu mitä minulle tapahtuu koko loppuelämässäni.
Otin kuvan häthätää puhelimella perjantaina, lähestyessäni uutta työpaikkaani. Olin matkalla allekirjoittamaan sopimusta erikoistumisohjelmaan liittymisestä.
Oikein luettu: Allekirjoitin perjantaina sopimuksen, ja minulla on erikoistumispaikka Chicagossa ensi kesästä alkaen! Tämä siitä huolimatta, että minun piti joutua odottamaan maaliskuuhun, Match Dayhin saakka ennen kuin kuulen kohtalostani. Minun ohjelmani halusi valita kandidaatit Matchin ulkopuolelta, ja minulle se tarkoitti win-win-win(-winwin) tilannetta. Tämä oli yllättävää siksikin, kun luulin että sääntöjen kiristyttyä ihan kaikki paikat jaetaan Matchissa. Vaan ei: kunhan täyttää kaikki paikat Matchin ulkopuolelta ja määräpäivään mennessä, se on täysin sallittua. Ihan hyvä syntymäpäivälahja, puhelu jossa tiedustellaan halukkuutta ottaa paikka vastaan! Pitihän sitä hetki sulatella, mutta oikeastaan tiesin saman tien, että totta kai hyväksyn.
 |
| Näkymä sairaalan parkkihallista. Hehkeää! |
Tänä kiitospäivänä riittää kiitettävää ja kiitollista mieltä!
Onnea ! Ja Hyvää Kiitospäivää !
VastaaPoistaPaljon, paljon onnea! Hienoja uutisia! Ja hyvaa Kiitospaivaa myos sinnepain! :)
VastaaPoistaOi, onnea onnea!
VastaaPoistaOi että, onnea! Todella hieno uutinen!
VastaaPoistaKiitos onnitteluista! :) Hyvää kiitospäivää itse kullekin - vaikka J et taidakaan sitä viettää. :)
VastaaPoistaOnnea! Mahtavia uutisia.
VastaaPoistaOnnea!!!
VastaaPoistaJee, onnea - ilmeisesti myös vanhentumisen johdosta :)
VastaaPoistaOnnittelut!!!! Awesome news :-)
VastaaPoistaOnneksi olkoon, mahtavaa!
VastaaPoistaUpeeta mahtavaa! :) Hieno uutinen tosiaankin! Kiva loytaa taasen uusi ulkosuomalainen blogi. :) Tulen varmasti takaisin uudestaan. Tulehan vastavierailulle jos kiinnostaa kuikuilemaan taman ulkosuomalaisen elamaa ameriikan maalla. teatots.blogspot.com
VastaaPoistaTervetuloa toistekin! Aina kiinnostaa kuulla muista suomalaisista ulkomailla, Amerikassa tietty erityisesti, joten suuntaan vastavierailulle. :)
PoistaKiitos kaikille onnitteluista! Tätä uutista on ollut sitä riemullisempi jakaa, kun on saanut niin iloisia reaktioita aikaan. Kyllä tämä tosiaan tuntuu kovan työn jälkeen ansaitulta palkinnolta. Ja samaan aikaan tunnen itseni maailman onnekkaimmaksi naiseksi.
VastaaPoistaJuu, Oili, synttäritkin oli, mutta ei juuri aikaa pitää siitä numeroa. ;) Kiitos!
Onnea sinulle valtavasti :) Kuinka pitkä tuo erikoistumisjakso kaikkiaan on? Suoritetaanko kaikki samassa sairaalassa, ja sitten siirrytään valmiina erikoislääkärinä pitämään omaa polia? Anteeksi jos kysymykset on hieman tyhmiä, minulle on tuo USA:n erikoistumisohjelma täysi kysymysmerkki. Itse olen vihdoin päättänyt erikoistua anestesiaan. Hyvää syksyn jatkoa, tulen tänne taas kommentoimaan joskus hamassa tulevaisuudessa :) Minusta blogisi parasta antia ovat juuri nämä lääketieteelliset jutut, mielenkiinnolla odotan mitä käytännön työsi tuo myös tänne. :)
VastaaPoistaKiitos! Etkä kysy yhtään tyhmiä, ja minustakin nämä on tietty kamalan mielenkiintoisia juttuja. :D Tähän asti vaan on ollut aika niukasti kertomista alalta - tulevaisuudessa on kerrottavaa enemmän, mutta aikaa vähemmän... Tosin huomaan että en ole erityisen kattavasti täällä kertonut hakuprosessistakaan.
PoistaYleislääketieteen erikoistuminen on kolmevuotinen. Täällähän koulutus menee niin, että ensin hankitaan 4-vuotinen kandintutkinto, yleensä luonnontieteistä, epävirallisen "pre-med"-nimekkeen alla. Sitten 4-vuotinen lääkis, ja erikoisalasta riippuen 3-5-vuotinen erikoistuminen. Esim. sisätaudeilla erikoistuminen on myös kolmevuotinen, mutta yleissisätautilääkärit toimivat lähinnä omalääkäreinä (Primary Care Physician) tai sairaalalääkäreinä (Hospitalist - kasvava ala. Aiemmin omalääkärit tai konsultit hoitivat pitkälti kukin omat sairaalaan joutuneet potilaansa, voitko kuvitella!) Jos siis haluaa millekään sisuksien erikoisalalle, erikoistumisen päälle suoritetaan "Fellowship", 1-3 vuotinen suppea erikoistuminen. Ja johonkin neurokirurgiaan taitaa olla vielä pidemmät koulutukset. Sellaisia aloja, joille Suomessa erikoistutaan suoraan mutta täällä sisätautien kautta, on ainakin geriatria mutta muistaakseni myös keuhkosairaudet.
Suomen erikoistumisjärjestelmää kutsuisin vapaamuotoiseksi. Onhan niitä pullonkauloja joillekin aloille, ja useammille jos haluaa pysyä yliopistosairaalassa tai -kaupungissa, mutta jotain töitä riittää aina. Täällä lääkäriksi valmistuneen ei odoteta kykenevän itsenäiseen työhön läheskään samoissa määrin kuin Suomessa - ja täällä keskimäärin vastavalmistuneet ovat huomattavasti kokemattomia, ei puhettakaan mistään sijaisuuksista lääkiksen aikana. Varmaankin siitä oletuksesta lähtee täkäläinen hyvin strukturoitu erikoistumiskoulutus. Yleensä kaikki jaksot suoritetaan omassa sairaalassa, mutta sitten on "valinnaisia" joita voi tehdä missä vaan. Toisaalta Chicagossakin on yksi instituutio, jolla ei ole omaa sairaalaa, ja erikoistuvat lääkärit haahuilevat sairaalasta toiseen. Ja pienet sairaalat ovat jotain siltä väliltä: Hypoteettisessa sairaalassa on esim. YLE-ohjelma, mutta ei tehoa eikä synnäriä - niitä jaksoja varten pitää lähteä muualle, ja yleensä ohjelmalla on valmis sopimus jonkun toisen sairaalan kanssa.
Onnea erikoisalapäätöksestä! Itseäni anestesiassa kiehtoo erityisesti farmakologia. Ja arvostan anestesiologien fysiologian ymmärrystä.
Hieno homma! Onnittelut! :)
VastaaPoistaKiitos!
PoistaTaas olen myöhässä, mutta sopinee varmasti edelleen onnitella, eli onneksi olkoon!! Mahtava juttu, ja että ratkesi vielä noin nopeasti!
VastaaPoista