Syksy tarkoittaa opiskelujen aloittamista

Erikoistumispaikkahakemuksen ja sen liitteiden vääntäminen käy edelleen kuumana, ja edellisen kirjoituksen kommenttiloota on edelleen auki ja vastaanottavainen. (Ja lopulta olen vastannut jo jätettyihin viesteihin myös, kiitos niistä! Joten pliis, laittakaa uusia, lupaan vastata niihinkin ja olla kiva! Muuta ajateltavaa tarvitaan edelleen!)

Lukukausimaksuja maksellessa lohduttaa, että ainakin sai
ankean T-paidan kaupan päälle.

Muuta ajateltavaa hakemusrutistuksen (ja töiden) lomaan tarjosi lukuvuoden alku. Olisihan se varsinaista löysäilyä, jos vuoden ainoat haasteeni olisivat elämäni tärkeimmän työpaikan hakeminen ja saamisen varmistaminen ja ensimmäisen tutkimustyöpaikkani tutut ja pian mahdollisesti uudet tehtävät.

Niinpä istuin torstaina ensimmäistä kertaa yli kymmeneen vuoteen uusien opiskelijoiden orientaatiopäivässä, ja tiistaina istahdan ensi kertaa elämässäni maisteriohjelman luennoille. Minusta on kehkeytymässä sellainen tiedenainen että oksat pois, kun kahden vuoden kuluttua, jos Luoja ja tieteentekolihakseni suovat, olen paitsi lääketieteen lisensiaatti, myös luonnontieteiden maisteri.

Ohjelma on kaksivuotinen, ensi vuoden kesälukukausi mukaanlukien, ja oikeastaan aika kevyt maisteriohjelmaksi. Vuoden ajan käydään kaksi iltaa viikossa luennoilla, ja toinen vuosi väännetään gradua, jonka voi tosin korvata tieteellisellä artikkelilla. Opiskelijat ovat pääsääntöisesti jo yhden ylemmän korkeakoulututkinnon suorittaneita, ehkä sillä voidaan perustella (ainakin suomalaisesta näkökulmasta) melko pieni vaadittu työmäärä maisterinpapereihin.

Motto: "Palvele tieteellä" - vapaa käännös

Minut tuntevat saattavat hieman, tai hieman enemmän, nostella kulmiaan: Mistä lähtien minä olen ollut kiinnostunut tutkimuksen teosta tai tutkijan urasta? Tänne muutettuani monetkin asenteeni, mutta erityisesti suhtautumiseni työhön, tieteeseen ja tutkimukseen, ovat muuttuneet. Mahdollisuus osallistua ja seurata läheltä tieteellistä tutkimusta, sen prosesseja alusta loppuun ja peräti minua kiinnostavalla ennaltaehkäisyn alalla on ollut ehkä suurin motivaattori. Toivon tämän tietenkin nostavan kilpailukykyäni muihin erikoistumispaikkahakijoihin nähden tänä vuonna, mutta myös jatkossa. Kun minulla tämän tutkinnon myötä on hallinnassa miten tutkimus tehdään - suunnitelmasta ja eettisestä lautakunnasta tulosten analysointiin ja artikkelin kirjoitukseen saakka - toivon minua kiinnostavien ovien (tai ikkunoiden!) avautuvan paremmalla todennäköisyydellä.

Mentorini yritti kerran kannustaa minua muuhun kuin perusterveydenhuoltoon suuntautuvaan työhön. Hän ihmetteli, haluanko tosiaan hoitaa neljäkymmentä potilasta päivässä. Itse asiassa en - mutta haluan silti tehdä ruohonjuuritason terveydenhuoltoa. Pätevyys tutkimuksen tekoon ja meriitit, jotka saattavat helpottaa apurahojen saamista, saattavat tulevaisuudessa olla siinäkin suhteessa hyödyksi, jos osan työajasta saan päkertää muussa kuin potilastyössä.

Vivat academia, tiistaina tavataan! Johdanto lääkeaineiden keksimiseen ja kehitykseen - okei, täytän kahvimukin ennen luentoa.