Kesä-USA: Michiganin UP, Osa 1

Ei sillä että kotiaamuna olisi yleensäkään helppo tarttua toimeen aikaisin, mutta lauantaina se on käytännössä mahdotonta. Näinollen lauantaiaamu on mitä mainioin tekosyy jatkaa kesäsarjaani.

Meillä oli muutaman päivän kesäloma kuukausi sitten, itsenäisyyspäiväviikolla on helpompi ottaa vapaata kun melkein kaikki muutkin ovat lomalla. Kun kesäkuun viimeiseksi lauantaiksi meidät kutsuttiin Wisconsiniin juhlistamaan suomalaisamerikkalaista rakkautta, lomareissun suunta valikoitui melkein itsestään.

View Larger Map

Juhlapaikka oli jo yli puolimatkassa kohteeseen, joka oli Michiganin ylempi niemi, Upper Peninsula eli UP. Itse muutamankin "yooperin" tuntevana luulin että kaikille UP on itsestäänselvä lyhenne, mutta kantapään kautta opin että "kaikki" tarkoittaakin vain esim. luterilaista seurakuntaa, jossa yooperit ovat sattuneesta syystä yliedustettuna.

UP on niin suomalaista aluetta, että siellä on aiemmin toiminut jopa suomalainen yliopisto. Pastorini, 3/4-suomalaisen Heidin kotipaikkakunnalla pidettiin vielä 60-70-luvulla kerran kuussa suomenkielinen jumalanpalvelus. "Kunnes suomea puhunut pastori ei enää pystynyt kiipeämään saarnastuoliin."

Koska Suomeen en tänä kesänä pääse, UP tuntui sopivalta lohdutuspalkinnolta. Suomi-pyhiinvaellukselle emme kuitenkaan lähteneet, vaan valitsimme oikeastaan vaan lyhimmän reitin Michigan-järven ympäri. Skandinaavisiin* tunnelmiin pääsi siellä etsimättäkin.

Jo ensimmäinen UP-pysähdyksemme Escanaban pikkukaupungissa täytti melkein kaikki toiveeni: Uusia perunoita ja lihapullia puolukkahillolla (ja enpä olisi uskonut melkein kyynelsilmin syöväni ruskeaa kastiketta, joka ei Suomessa koskaan ollut suosikkini), satama ja majakka. Ja majakassa vahvaa yooper-aksenttia puhuva vanha herrasmies joka ryhtyi juttusille.

*Tiedän: Suomi ei ole maantieteellisesti osa Skandinavian niemimaata. Historiallisesti ja kulttuurisesti Suomi liittyy tiiviisti yhteen Ruotsin, Norjan ja Tanskan kanssa. Niinpä käytän skandinaavi-adjektiivia vapaasti, Suomen sisältäen. Vaihtoehtoinen termi olisi Pohjola, mutta se on mielestäni turhan runollinen tarkoituksiini. Pohjoismaat on minun korvissani lähinnä poliittis-taloudellinen yhteisö - samoin kun en puhuisi euroopanunionilaisesta kulttuurista. Englanniksi käytän paljon sanaa "Nordic", mutta pyrin blogiteksteissä välttämään anglismeja. Tämä disclaimer koska kerta toisensa jälkeen törmään etenkin uutisartikkelien kommenteissa nillitykseen siitä, että Suomi ei ole osa Skandinaviaa. Etenkin angloartikkelien perässä se on mielestäni naurettavaa hiusten halkomista, sillä tästä perspektiivistä eroa ei ilman suurennuslasia huomaa.

Ehem, takaisin asiaan!

Escanaban jälkeen ajoimme pitkät pätkät metsässä järven rannalla. Vasta siellä metsässä, vaikka autossa tien päällä, sitä huomasi kuinka olenkaan kaivannut luonnontilaista luontoa. Me asumme ihan vehreässä lähiössä, mutta ei se ole sama asia kun joka paikkaan kuulee moottoritien kumun, O'Haren yksi laskeutumisreitti kulkee meidän yli, ja ihmisiä on koko ajan joka paikassa.

Sydän ja sielu lepäsivät järven yli katsellessa.

Yöksi ajoimme jo UP:n itäpäähän, St. Ignaceen. Siinä vaiheessa päivää oli jo hinku päästä asettumaan hotellille, niinpä ei noudatettu kymmenien autolastillisten esimerkkiä: He parkkeerasivat valtatien varteen, hilpaisivat parikymmentä metriä dyynien yli (hiekkaa tiellä asti) ja järveen. Sit seuraaval kerral!

Illan hämärtyessä kävimme ihastelemassa Huron- ja Michigan-järvien yhtymäkohtaa, jonka yli on mennyt silta jo vuodesta 1957.

Yleensä me ei matkoilla panosteta yöpymiseen, sinne kun mennään tasan siksi yöksi, ja useimmiten jatketaan matkaa aamulla. Tällä kertaa satuttiin näköalahuoneeseen. Tällaiseen aamuaurinkoon kun herää, ihan kuin vahingossa unohtuu suunnitelmat työnteosta loman aikana! Otin Oilin kehotuksesta vaarin ja matkalla oli Jane Austenin koko tuotanto mukana, mutta otin niin rennosti etten lukenut edes sitä.