Heinäkuun viimeisenä aina havahdun kesän kulumiseen. Yli kymmenen vuoden ajan havahtumista on säestänyt Scandinavian Music Group ja se yksi tietty laulu.
Tänään havahduin seuraavaan: Siitä on kuusi viikkoa kun olen jutellut vanhempieni kanssa, vain yhden sisaruksen kanssa sen jälkeen. En ole päivittänyt edes suurinpiirteisiä kuulumisia Suomeen, jossa en muuten ole ollut pian vuoteen, joten eiko pitäisi kirjoittaa kotiin eikä blogiin? Kuudessa viikossa vaan kertyy niin paljon kuulumisia ettei enää tiedä mistä aloittaa!
Kuinka usein heinäkuussa tulee lähdettyä töistä vasta auringonlaskun jälkeen? Minä varmaan viimeksi 2008 päivystysvuorosta, jos silloinkaan. Mutta työ se on joka naisen tiellä pitää, olen aika onnekas kun 12-tuntisen työpäivän jälkeen kotiin suunnatessa huokailen kuinka innostavaa ja jännittävää ja upeaa on tehdä tällaista työtä.
Elämä siis on edelleen epätasapainossa melkein yhtä pahasti kuin tuo ylläoleva auto, kallellaan työn suuntaan. Väistämätöntä epäsosiaalisuutta lukuunottamatta antaa olla, suurin piirtein kun voin väittää eläväni unelmaa.
Sama fiilis, etta mihin se kesa meni! Itsesta tuntuu tosi ihmeelliselta, etta olen ollut jo kaksi kuukautta kokopaivatoissa, aikuisten oikeesti :D
VastaaPoistaSiitakin jo niin kauan kun aloitit! "Aikuisten oikeesti" - mainio ilmaisu nimenomaan tassa yhteydessa. :D
Poista