Yhdysvaltain sisällissotaa käytiin tasan 150 vuotta sitten. Viimeiset kaksi vuotta aina jonkun taistelun 150-vuotispäivä on osunut kohdalle, ja siitä on ohimennen mainittu uutisissa, tai History Channel on vaihteeksi näyttänyt jotain oikeasti historiaan liittyvää.
Tasavuosia tai ei, sisällissotaa ei ole unohdettu. Elokuvista ja TV:stä on kai jokaiselle tuttuja nämä re-enacters, historiallisten tapahtumien uudelleenlavastajat ja -näyttelijät. Sen verran fanatismia ja erikoisia piirteitä pop-kulttuurin historialla leikkijät ovat saaneet, että yllätyin positiivisesti kun uskaltauduin eilen ex tempore kirkosta kaverin mukaan saatuani kurkistamaan naapuripuistoon pystytettyyn sisällissotaleiriin.
Mukana tuntui olevan joukko asiantuntevia harrastelijoita ja ammattilaisia. Näytti siltä, että viikonlopun mittaista leireilyä ei ollut pilattu kaupallisuudella eikä fanatismilla.
Yläpuolella historioitsija Illinois'n Peoriasta esittää ruumiinbalsamoijalääkäriä. Ehkä tässä vaiheessa lääkäriä, toivoisi ainakin ettei noin eläväistä ruumista balsamoitaisi. Sisällissodan aikana balsamointi oli vielä lääketieteen puolta, mutta vuosikymmen-pari myöhemmin siirtyi hautausurakoitsijoiden hommaksi.
Siviililääkäri toimi rintamasairaalassa kuukausittaisella kontrahdilla hoitaen sairastuneiden lisäksi anestesiologin tehtäviä. (Silloin kuin anestesiaa oli saatavilla.) Kloroformia tai eetteriä riepuun, riepu trattiin, tratti vähän matkan päähän kasvoista - ei kiinni kasvoihin, muuten kloroformi polttaa ihon - ja 15 minuutin päästä potilas on unten mailla.
Kätevä sideharsorullaaja! Kas kun jäi skalpelleista ja muista ottamatta kuva - kaikki välineet eivät ole muuttuneet 150 vuodessa. (Onneksi amputointivälineistö sentään on modernisoitu sitten 1860-luvun.)
Lähipuisto muuntui minisotilasleiriksi yllättävän uskottavasti. Osallistujat viettivät ihan oikeasti yönsä teltoissa, kai siinä pääsee paremmin tunnelmaan.
Toisaalta jos ihan loppuun asti haluaa tunnelmaan päästä, pitäisi varmaan istua maassa eikä 2000-luvun kokoontaitettavilla tuoleilla. Nillittäjä minussa toivoo, että tuolit taitettiin piiloon ainakin näytösten ajaksi.
Kaverini, paljasjalkainen amerikkalainen (vaikka 100% ruotsalaisin juurin), kysyi järjestetäänkö Suomessa vastaavaa. Liian lähellä vielä, vastasin, vaikka olen melko varma siitä, ettei etenkään sisällis-/vapaussotaa oteta Suomessa ikinä tällaiseen käsittelyyn.
Tuurilla ajoin leirin ohi pari tuntia ennen kuin taistelunäytös ja kanuunanpauke alkoi. Olisi muuten saattanut meteli kotona ihmetyttää melkein yhtä paljon kuin naapuria, joka tuli koputtamaan ovelle hieman hädissään ("Pommittaako ne meitä?") Pitää varmaan tilata kylän paikallislehti, vai mistä tällaisista tapahtumista kuulee etukäteen?
Konfederaattisotilaiden leiri oli puiston toisessa päässä. Mietin, mahtoiko mukana olla paljonkin Etelävaltioiden todellisia ihailijoita. 150 vuotta mahdollistaa ainakin teoriassa jakolinjojen hämärtymiseen ja unohtumiseen, mutta käytännössä ne ovat erittäin selvästi edelleen näkyvillä, ainakin paikoin ja ainakin ajoittain. Ehkä tällainen leireily edistää menneen ymmärtämistä ja harmonisemman tulevaisuuden rakentamista? Voi sitä ainakin toivoa. Mutta monikulttuurisen kansan yhdistäjää tästä touhusta ei saa: Jok'ikinen osallistuja ja valtaisa enemmistö vierailijoista oli varsin kalpeita.
Mekin kävimme Atlantassa jossain Atlantan kampanjan re-enactmentissa viime syksynä, ja liimauduin myös lääkäriteltan luokse. Minua kiinnosti eniten se, miten lääkäri sekoitti itse kaikki lääkkeet "alusta" asti. Kun olimme lähdössä pois päin, paikan päällä ruvettiin laukomaan tykillä, ja ääni oli uskomattoman kova, vaikka tykkiin oli laitettu vain neljäsosa siitä ruutimäärästä, mitä taannoin käytettiin. Tärykalvot olivat silloin varmaan aika kovilla.
VastaaPoistaMeillä muuten huomasi, että suurin osa porukasta oli konfederaattileirissä, ja vain pieni vähemmistö porukasta oli pukeutunut jenkkisotilaiksi.
Kas kun ei yllätä että sieltä löytyi enemmän konfederaatteja. Tavallaan ymmärrän, että oman alueen perinteitä arvostetaan ja nostetaan jalustalle, mutta toisaalta ulkopuolisena näen silti ne perinteet aina omista ja heidänkin hyvistä aikeista huolimatta orjuutta ja rasismia ihannoivina.
Poista