Taikinajuuri, päivä 3, ynnä muuta

Se toimii! Tai, toistaiseksi toimii. Valitsin ruisleipätaikinajuurekseni hunajaraskin Kyllä äiti tietää -blogin ruisleipäohjeista, vaikka vähän huolta herättää, että tähän aikaan vuodesta meidän asunnossa ei tosiaankaan ole 25-30°C lämmintä, paitsi hellan päällä välillä. Ja ehkä eilinen sämpylänleivonta ja laatikonlaitto tekivät tehtävänsä, sillä kuten ohjeen mukaan pitikin käydä, juurenalkuni pinnalla oli kuplia.

Not brought to you by Whirlpool

Jos juureni pääsee leiväksi asti, leivästä saattaa silti tulla turhankin voimakasta, kuulemma alhaisempi lämpötila voi sen aiheuttaa. Kesälämpimillä pitääkin sitten kokeilla, huomaanko eroa lämpimän sään juureen. 

Olen tänään aikaisin kotona, koska tulee taas lunta. Otan takaisin kaikki (blogin ulkopuoliset tosin) ihasteluni kevään alusta maaliskuun myötä. Luvattiin 4-10 tuumaa lunta, se on 10-25 senttiä. Tähän mennessä meidän lähimmällä mittauspisteellä lunta on jo viisi tuumaa, 12.5 cm, eli arvioiden yläpäähän taidetaan päästä. 

Paulina St tänään. Kymmenen pistettä jos arvaat mitä kuvasta puuttuu.

Kuvasta ei sitä(kään) näe, mutta jo tuossa vaiheessa tuprutti raskasta lunta taivaan täydeltä. Yritän muistuttaa itseäni, että vaikka reilun viikon on tullut lunta yli oman tarpeen, aika helppo on tämä talvi ollut. Monen monituista lumimyräkkää on kulkenut meistä vähän etelään tai jäänyt mantereen keskeisimpiä osia, kuten Kansasia ja Dakotoja piinaamaan. Tämän päivän 10 tuumaa on eniten kerralla yli kahteen vuoteen.

Itseäni ressaa tietenkin kesärenkailla lumisohjoon ajaminen, eihän tässä muuten mitään. Paikallinen tielaitos on yllättänyt positiivisesti, ja onnekas olen tässäkin suhteessa: Päätiet on pari tuntia lumisateen loppumisesta paljaana, ja sivuteitä joudun ajamaan vain vajaan kilometrin.

Paulina St joulukuussa, kuva-arvoituksen ratkaisu:
Kuvasta puuttui Chicagon skyline.

Minulla olisi oikeastaan sään ja ruuan lisäksi paljon oikeaa asiaakin kirjoitettavaksi. Sen lisäksi, että sosiaalisen oikeudenmukaisuuden kysymykset ovat lävähtäneet eri tavoin eteeni viime viikkoina kerta toisensa jälkeen, täällä korkein oikeus käsittelee äänioikeuslakia, Iso Paha Sequester on käynnissä ja juustohöylällä leikataan ainakin juuri sieltä mistä valtion rahoitusta viimeiseksi pitäisi leikata, ja jotain on Suomen yhteiskunnallisesta keskustelusta päätynyt minunkin silmieni alle ja pistänyt miettimään - sitäkin, onko näkökulmani jo ulkopuolisen. Mutta koska kaikkeen tähän menisi enemmän aikaa ja aivokapasiteettia kuin mitä minulla siihen nyt on (enkä osaisi päättää mistä aloittaisin), palaan ehkä johonkin noista aiheista lähi- tai kaukoaikoina.