Ei tullut vielä ruisleipää. Juuri näytti kehittyvän viikon aikana ohjeiden mukaan, mutta joko se sittenkin olisi vaatinut korkeamman lämpötilan tai sitten itse taikina olisi kohotakseen tarvinnut lämpimämmät olosuhteet. Lopputuloksena oli sitten vuorokauden pohdintatauon jälkeen sekaleipälevy.
Aamupalaksi sitä tuossa maistelin, ja ihan mukava tiiviin limpun tapainen lätyskä siitä tuli. En ole varma lähtisinkö moista soveltamista muille suosittelemaan. En vaan halunnut melkein kilon ruisjauhoja syönyttä taikinantekelettä hukkaankaan heittää. Lisäsin hiivaa, melassia vähän hiivan käynnistymistäkin varmistelemaan, reippaasti kaurahiutaleita, aika paljon täysjyvävehnäjauhoa ja vähän oliiviöljyä. Vihdoin lähti taikinani kohoamaan: Voitte arvata, että seuraavaa ruisleipääni kokeilen hiivallisella ohjeella.
"Leipälevyyn" päädyin, koska en halunnut valvoa puolta yötä odottamassa ensin leivän nousua ja sitten paistumista. Tiesin myös, että taikinasta tulee aika tykkyä tavaraa, enkä halunnut lisätä niin paljon jauhoja, että olisin voinut tehdä sämpylöiksi.
 |
| Pelastajapellin tuplapohja |
Sämpylät paistan pelleillä, joissa on kaksinkertainen pohja. Se on pelastanut sämpyläni luultavasti joka kerta pohjasta palamiselta, mutta ostoslistalle pitänee laittaa vastaisuuden varalta kaksinkertaispohjainen reunallinen pelti, tai löytää konsti saada Bake- ja Broil-asetukset päälle yhtäaikaisesti. Vinkkejä otetaan vastaan!
Moi!
VastaaPoistaTämä menee nyt aivan ohi aiheen, mutta ajattelin kuitenkin kommentoida, kun ei minulla oikeastaan mitään uutta sanottavaa olisi ollut vanhempiin teksteihinkään, sinne tänne hyppelehtivää linkkivirtaa vain. ;) Asun Suomessa, eikä minulla ole paria tuttavaa kiinteämpiä siteitä Yhdysvaltoihin, mutta olen mielenkiinnolla seurannut Yhdysvaltojen poliittista keskustelua enemmän tai vähemmän intensiivisesti siitä eeppisestä Bush vs. Gore -vaalitaistosta lähtien. (Kipinästä aiheeseen voitaneen syyttää/kiittää West Wing -sarjaa ja Aaron Sorkinin draamantajua. ;) ) Tunnistin omat ajatukseni monesta tekstistäsi ja on ollut todella hauskaa ja mielenkiintoista lukea suomalaisen paikallisen näkökulmaa näistä poliittisista ilmiöistä jotka täältä Suomen päästä katsottuina vaikuttavat monesti melko eksoottisilta. Kiitos siis koukuttavasta blogista!
Joka tapauksessa, halusin siis linkittää tähän pari artikkelia joihin olen lähiaikoina törmännyt, ajattelin että kiinnostaisivat ehkä sinuakin (ja ehkä blogisi muitakin lukijoita). Tosin luulen kyllä että olet/-te näihin ehkä jo törmännytkin, ainakin tuo Time -lehden artikkeli taisi siellä nousta "puhuvien päiden" keskustelulistoille kautta koko uutiskanavien? Kyseessä on siis Time -lehden Bitter Pill -artikkeli terveydenhuollon kustannusrakenteesta/hinnoittelusta. Varsin silmiä avaavaa tutkivaa journalismia minusta, lähestymistavaksi on valittu "follow the money" - tai ehkä pitäisi sanoa "follow the bills" - mikä tuo kivasti uutta purtavaa keskusteluun joka on usein näyttäytynyt varsin paikoillaan junnaavana. Joko puolesta tai vastaan -tyyliin. (Valitettavasti se ei näytä enää olevan avoin kaikille lukijoille, mutta ehkä se löytyy kirjastosta tms. jos asia jäi kiinnostamaan?)
http://healthland.time.com/why-medical-bills-are-killing-us/
Toinen linkki liittyy tuohon NRA - aselainsäädäntö debaattiin, josta olet useamman kerran jo kirjoittanutkin: www.rollingstone.com/politics/news/the-gun-industrys-deadly-addiction-20130228
Muutkin Tim Dickinsonin Rolling Stonelle asian tiimoilta kirjoittamat artikkelit ovat lukemisen arvoisia. Ainakin itse koen että hän osaa avata myös niitä siellä taustalla näkyviä taloudellisia syitä sille, miksi esim. juuri noista rynnäkkökivääreistä (vai mitä ne nyt on suomeksi - assault rifles) on tullut niin kova kiistakapula keskustelussa. (http://www.rollingstone.com/contributor/tim-dickinson)
Melkoinen mailiposti tuli tästä, mutta kiteytettynä siis: kiitos mukavasta blogista, jään mielenkiinnolla seuraamaan! =)
PS. Pakko vielä kysyä, että otitko kuitenkin juurenalun talteen tästä ruisleipäerästä? Kuuleman mukaan kun se vaatii aikalailla aikaa kehittyäkseen ja alkaa toimia oikein kunnolla vasta useamman leivontakerran jälkeen. Omaa kokemusta ei asiasta ole, kun lähikaupastakin tuota onneksi saa. Mutta on se sen leipominen ihan itse keikkunut jo jonkin aikaa omalla bucket listallani kuitenkin. ;)
Kiitos pitkästä ja mielenkiintoisesta kommentista, Terhi! :) Olet muuten lyhyen ajan sisään toinen, joka mainitsee West Wingin, ja saa minut harmittelemaan etten koskaan seurannut sitä. Enkä muuten osaa yhtään sanoa, miksi en, vaikken ihan nykyisenlainen political junkie vielä ainakaan sarjan alkaessa ollut.
PoistaBitter Pill on tuttu artikkeli, mutta vähän hävettää myöntää, että lähinnä Daily Show'n kautta. Etenkin viime viikot olen saanut politiikka- ja yhteiskunta-annokseni lähes yksinomaan komedian kautta. Kiehuttaa nämä sequesterit ym niin, että ehkä ihan hyväkin, mutta pääasiassa kyse on aikapulasta. En vieläkään tiedä voiko Daily Show'ta katsoa Suomessa, mutta tässä kuitenkin linkki Steven Brillin haastatteluun: http://www.thedailyshow.com/watch/thu-february-21-2013/steven-brill
Pitänee ihan marssia kirjastoon, kun olen lykännyt itse artikkelin lukemista näköjään liian myöhään. Ei taida lähikiska myydä Timen back copyja... Etenkin kun oma tavoite on toimia terveydenhuollossa, olisi hyvä oppia lisää sen siipien alla lurkkivista hirviöistä.
Kiitos myös linkistä Rolling Stonen aseartikkeliin. Paneudun siihen paremmalla ajalla, mutta pikainen silmäily pisti jo kovasti nyökyttelemään, ja artikkelin kohta 5 liippaa likeltä viime aikojen kestoaihetta täällä Chicagossa, laittomat aseet ja järjestäytynyt rikollisuus tai jengit. Wayne LaPierre käärii miljoonat, ja chicagolainen vauva joutuu 6 kk iässä toisen kerran ammuskelun uhriksi. Ensimmäisen kerran tosin luodit osuivat vain raskaana olevaan äitiin.
Näköjään vauva kuoli. http://www.dnainfo.com/chicago/20130311/woodlawn/baby-shot-multiple-times-another-wounded-woodlawn On täysin sietämätöntä, että tällaista siedetään.
Ja koska on vaikea sietää tuota(kaan) uutista, kevennän: Minä muuten luulin vuosia, että Rolling Stone on rokkilehti, jotenkin yhdistin Rolling Stonesiin. Ha! Täytyy pitää Tim Dickinsonia silmällä - itse asiassa laitoin seurantaan Twitterissä.
Pieni määrä taikinaa on tallella. Epäröin kuitenkin sen käyttöä, sillä jos "vika" oli juuressa, mahtaakohan se elpyä käyttökuntoon jatkossakaan. Kokeilemallahan sen saa sitten tietää.
Toivottavasti kommentoit jatkossakin, Terhi! Kommenttisi kasvatti taas intoa palata kirjoittamaan lisää näistä aihepiireistä.
Luulen että tuon West Wingin viehätys perustuu pitkälti siihen, että se on aika hyvin dramatisoitu kurkistus sinne politiikan valtasalien verhojen taakse. Sarjan keskiössä on prosessi: se miten päätökset etenevät järjestelmässä, sekä ne "tavalliset" valkokaulustyöläiset, jotka pyörittävät asioita. Onhan se toki myös sävyltään aika anteeksipyytelemättömän idealistinen ja liberaali, ja (kaikki?) päähenkilöt ovat demokraatteja. Sarjan tärkein anti minulle oli kuitenkin varmaankin se että se herätti kiinnostuksen ihan oikeiden uutisten taustoihin: sarjan katsomisen myötä alkoi ymmärtää paremmin sitä, millaisen prosessin kautta monet päätökset - myös Suomessa - ovat syntyneet. (Juurikin ne koulunpenkillä niin kuivat yhteiskuntaopin asiat siis avautuivat eri lailla.) Samaa viehätystä on myös Sorkinin uusimmassa, uutismaailmaan sijoittuvassa Newsroom –sarjassa. Siinä muuten taitaa keskeisin päähenkilö olla (sosiaaliliberaali)republikaani.
VastaaPoistaMuistan kuinka Obaman ensimmäisen vaalitaiston aikana tuntui välillä että tapahtumat ovat kuin suoraan WW:n käsikirjoituksesta poimittuja. Ehkä se osaltaan kertoo myös siitä, miten hyvin käsikirjoittajilla on aikanaan ollut sormi maan poliittisella pulssilla. Tai sitten asia on päinvastoin ja kyse on pikemminkin uutisvirran viihteellistymisestä: siitä miten uutisoinnista on pikkuhiljaa tulossa tarinankerronnallisempaa ja politiikassakin menestyy parhaiten se, jonka puheet kiteytyvät parhaiten mielenkiintoiseksi tarinaksi, jossa hyvä-paha -asettelu on voimakas. Vaikka oikeastaan perimmäiset ajattelutavat ja arvot olisivat monesti aika samanlaiset. Presidentinvaaleissa myös korostuu tuo vaalijärjestelmä, jossa vaa’ankieliosavaltioiden tulokset ovat se mikä lopulta määrää lopputuloksen. Eihän se voi olla vaikuttamatta myös siihen vaalipuheen tyyliin ja laatuun. Mun lähestymistapa tähän Amerikan politiikkaan ja sen seuraamiseen on kieltämättä ensinnäkin ulkopuolinen ja toisekseen jollakin tapaa viihteellinenkin, mistä myös tämä pitkä porina West Wingistä kertoo (samoin kuin koukuttuminen Colbert Reportiin ja Daily Showhun – niiden nettisivuilla ohjelmat näkyy tosiaan Suomeenkin ).
Kaikkein hankalinta suomalaisesta ”konsensushakuisuudesta” – vai mikä se nyt olisi - ;) käsin on ymmärtää juuri tuota voimakasta poliittista polarisaatiota. (Kyseessä kun on kuitenkin maa, jonka väestö on niin valtavan monilukuinen ja -kulttuurinen, että tuntuu hassulta jakaa sitä vain kahteen toisilleen vastakkaiseen mielipideleiriin.) Ja sitä, miten monet ilmeisesti aika älykkäätkin ammattipoliitikot tuntuvat haluavan perustaa päätöksensä enemmän mutu -tuntumalle kuin asiantuntijoiden lausunnoille tai tutkitulle tiedolle. (Toisaalta taas tätä suomalaista järjestelmää kyllä usein kritisoidaan nimenomaan siitä että asiantuntijuutta kunnioitetaan liikaakin, ja että virkamiesten valta asioiden valmistelussa on liian suuri, jolloin ”tavallisen kansalaisen” vaikutusmahdollisuudet kapenevat.)
Ja onhan Amerikassa monesti kyse ihan skaalastakin: paikallispolitiikassa pinnalla ovat erilaiset asiat kuin valtion tasolla, ja monisatamiljoonaisen valtion yksittäisen kansalaisen tunne omista vaikutusmahdollisuuksistaan koko maan asioihin on varmasti aika pieni, mikä lisää sitä tunnetta siitä että siellä Washingtonissa ei sitten mikään toimi niin kuin pitäisi.
Ymmärrän kyllä hyvin tuon kyllästyneisyyden tunteen, itsellänikin on monesti ollut kausia jolloin ei jaksa kuunnella edes sellaisia kommentaattoreita joiden kanssa on pitkälti samaa mieltä. Siihen puhetyyliin väsyy lopulta aika nopeasti, kun kokoajan joutuu arvioimaan sitä, mikä on totta ja mikä mahdollisesti liioittelua, tahallista väärinymmärtämistä tai jopa suoraa valhetta – myös ”oman puolen” kannattajilta (ja joskus jopa toimittajilta!).
No joo, ohi alkuperäisen aiheen menee taas, ja lujaa. Ei edes mahtunut yhteen kommenttiboksiin kaikki. =) Piti vain (lyhyesti, hah!) sanomani tuosta Bitter Pill artikkelista – joka muuten oli toosi laaja – että siitä jäi itselleni päällimmäiseksi se ajatus että sairastuessaan jopa hyvän vakuutuksen omistaja saattaa joutua taistelemaan maksuista ihan tosissaan, koska sairaaloilla on olemassa hinnoittelujärjestelmä, jota kukaan sairaalassa ei ikään kuin lähtökohtaisesti oletakaan potilaan joutuvan todellisuudessa maksamaan. (Ja tällä hinnoittelulla ei ilmeisesti välttämättä ole mitään tekemistä toimenpiteiden todellisten kustannusten kanssa. ) Kaikki sujuu erittäin hyvin jos vakuutukset ovat kunnossa, koska vakuutusyhtiöllä on laajan asiakaskunnan takia valtaa neuvotella sairaalan kanssa maksuista.
VastaaPoistaMutta sitten jos vakuutuksessa on jotakin häikkää/pientä pränttiä, tai se puuttuu kokonaan, ollaan ongelmissa, koska lasku tulee ”täysimääräisenä”. Siksi on syntynyt ihan oma ammattilaisryhmänsäkin, joka hoitaa sitä paperisotaa potilaan puolesta sairaalaan päin ja neuvottelee alennuksia laskuun. Oman käsittelynsä saavat myös lääketeollisuus ja Medicare/Medicaid. Kannattaa se kyllä lukea, se oli mielenkiintoinen minusta etenkin siksi että sen keskeisenä pointtina oli avata järjestelmän rakennetta - ei välttämättä niinkään ottaa kantaa poliittiseen arvokeskusteluun (vaikka kyllä siinä sekin puoli tulee esille).
Pahoittelen, että tästä/näistä tuli tällainen massiiviposti! On vain niin kiva välillä avata omaakin ajattelua kirjoittamalla ja amerikkalaiseen näitä asioita käsittelevään blogi tms. keskusteluun osallistuminen tuntuu jollakin tapaa epäluontevalta ja epäsopivalta, kun on itse kuitenkin täysin ulkopuolinen. Lopulta aika pienellä osalla näistä siellä pinnalla olevista asioista on välitön vaikutus arkeen täällä Suomessa, ja ne joilla on, uutisoidaan kyllä laajasti kotimaankin uutisissa. Minusta on kuitenkin hyvin mielenkiintoista peilata näitä asioita toisiaan vasten, ja sen Atlantin toispuolisen keskustelun seuraaminen on avannut uusia näkökulmia moneen kotimaiseenkin keskusteluun.
Toivottavasti et koe tätä avautumista mitenkään painostuksena tietynlaisen sisällön tuottamiseen, se ei suinkaan ollut tarkoitukseni. Ihan yhtä mielenkiinnolla luen kertomuksiasi tenttiprosessista ja ruisleivästäkin. =)
Seuraavassa sekalaisia hajatuksia. :)
PoistaNewsroom kiinnostaisi kovasti, mutta niin paljon kuin me kaapelista maksetaankin, "eliittikanavat" ei näy. Kesällä Suomessa huvitti kovasti, kun katselin ilmaiseksi netistä, Areenasta, HBO-sarjoja, joita en Amerikassa päässyt näkemään, kun ei ihan pariasataa dollaria kuussa haluta maksaa kaapelista.
Kirjoita kaikessa rauhassa tänne ja niin pitkästi kuin huvittaa! :) (Niin ja haluaisin kirjoittaa enemmän politiikasta ja yhteiskunnasta, joten et mitenkään painosta!) Osasyy sille, että kirjoitan näistäkin jutuista pääasiassa suomeksi on oma ulkopuolisuuteni. Vaikka enenevissä määrin koen USA:n asiat omikseni, olen silti ainakin vielä sen verran ulkopuolinen, etten minäkään koe luontevaksi blogata englanniksi. Suomeksi myös tulee automaattisesti esiin oma taustani, ja minun on helpompi selittää suomalaisille Amerikkaa kuin amerikkalaisille niitä suomalaistaustoja, jotka vaikuttavat ajatteluuni.
Kun tulet joskus käymään USA:ssa, toivon, että satut paikalle jonkun mukamas kamalan poliittisen kohun aikaan. Silloin suosittelen parin päivän ajan seuraamaan 24/7 uutiskanavia, ja voit omin silmin todeta, että uutiset eivät ole vain viihteellistyneet, vaan viihdyttäjät tekevät uutisia. Twenty-four hour news cycle on todellisen tiedonvälityksen pahin vihollinen. Mitä kertoo se, että supervallassa laadukkaimmat uutis- ja ajankohtaisohjelmat tulevat ulkomailta? Tarkoitan tietenkin BBC:tä.
En osaa sanoa paljonko politiikan polarisoitumisesta on lopulta median syytä (ehkä paljonkin), mutta näen myös äänestäjissä melkein samanlaista polarisoitumista. On hämmentävää, että jopa hyvin samanlaista elämää elävät ihmiset voivat tulla täysin eri johtopäätöksiin yhteiskunnan perustavanlaatuisista kysymyksistä. Ehkä äänestäjätkin polarisoituvat median kautta, jotkut ihan varmastikin. Ne nimittäin, jotka kuuntelevat Rush Limbaugh'n ja Glen Beckin kaltaisia hulluja, tai (vähemmissä määrin, haluaisin ajatella) minunkaltaiseni MSNBC:n katsojat. Toisaalta sitten heterogeeninen väestö tekee Suomen kaltaisesta konsensushakuisuudesta täyden mahdottomuuden. Etenkin sosiaalisissa kysymyksissä ääripäät uskovat täysin sydämin ja päin omiin ideaaleihinsa.
Parin vuoden täällä asumisen jälkeen olen minäkin täysin vakuuttunut, että Washingtonissa ei mikään toimi. Ja etenkin Chicagon kaltaisessa läpikorruptoituneessa kaupungissa olen aika vakuuttunut, ettei edes paikallispoliitiikassa kansalaisen ääni paina mitään.
Terveydenhuollon hinnoittelusta sen verran, että traagisinta tässä taitaa olla muutoksen mahdottomuus. Talouskuplan puhjettua oli pankkeja, jotka oli liian isoja kaatuakseen joten ne oli pelastettava. Terveydenhuollon sairaat rakenteet ovat vähän samaa kastia vaikka eri tavalla. Ja jotenkin siinä systeemissä haluaisin itsekin elantoni tienata...
I'm bäk ja kas, näköjään myös juuritaisto on edelleen käynnissä! Sun kokemus ei kyllä varsinaisesti innosta ryhtymään hommiin kisan suhteen. Olin kyllä kuullut huhuja siitä, ettei nää juurihommat lähde kulkemaan aina ihan kerrasta, mutten laiskuuttani kertakaikkiaan halunnut uskoa väitteen olevan totta. Katotaan. Mun startti kisaan viivästynee kyllä edelleen, koska kärsin jo koko konffaviikon mystisestä mato-olosta ilman mitään muita oireita, ja oon ottanut kotiin palattuanikin tuntumaa maisemiin lähinnä sängyn pohjalta käsin. Nyt oon kyllä sohvalla. Mutta saatan kyllä hakea tähän kaveriksi meidän Leipä-nimisen kirjan, jossa on asiaa juuresta jos toisestakin!
VastaaPoistaKäynnissä on! Etenkin kun näyttää, että tämä viikonloppu menee ohi ruisleivättä. Keskiviikkona juuri turposi ja kupli lupaavasti, mutta kun ei ollut aikaa silloin laittaa taikinaa tulemaan, olen nyt hyvin skeptinen latistuneen juuren käytön suhteen.
PoistaLeipä-kirja pitänee hankkia tännekin... Suomi-ostoslistalle se. Pikaista paranemista mato-olosta!
Se kirja on kyllä siitä paha, että hankinnan jälkeen ostoslistalle päätyy välittömästi yleiskone (en voi uskoa ettei olla vieläkään ostettu sitä kaikesta sunnittelusta huolimatta!). Ehkä taloudessamme on joskus kolmikko kirja, kone JA leipä, katotaan. Tällä hetkellä hallussa on vaan listan eka ;)
PoistaAiheellinen varoitus, luulen. KitchenAid-kuumeen vaara on todellinen. Olen tartunnan kantaja, mutta vastustuskykyni on vielä voitolla. ;)
PoistaPikavinkki tuohon peltiongelmaan: laita ritilälle pellin alle kunnon kerros alumiinifoliota! Meillä pelastanut pullat ja keksit, sain vinkin aikoinaan Gambiassa pitkään asuneelta ystävältä, jolla oli kaasu-uuni myös (se siis lämpiää myös vain alhaalta).
VastaaPoistaSilmäilin nopeasti tuota yllä ollutta keskustelua, ja kiinnittyi huomio noihin sairaalamaksuihin. Ystäväni lapsi oli Luriessa kolme yötä ja neljä päivää tarkkailtavana pitkään jatkuneen korkean kuumeen takia. Ottivat lähinnä perus verikokeita ja RS-virustestin, joka sitten olikin positiivinen. Eli näin maallikon silmin ei mitään kalliita kalliita testejä tai hoitotoimenpiteitä. Heillä oli onneksi kunnon vakuutus, mutta sairaalan lasku noilta päiviltä oli 12 000 dollaria. Miltä kuulostaa? Onko hoito Suomessa yhtä kallista?
Alumiinifoliovinkkiä en olekaan kuullut, kiitos! Sellaisen vinkin taas olen saanut, että kun alaritilälle laittaa tyhjän pellin, tasoittaa se lämpöä ja pohja palaa. Ystävän luona kokeiltiin pannukakun kanssa, ja taisi sekin auttaa.
PoistaKäsitykseni maksuista on, että "lähtötaso", tai se ilmoitettu kokonaishinta on järkyttävästi paisuteltu, ja kuten Terhi kuvaa, vakuutusyhtiöt neuvottelevat hinnasta valtaosan pois. En edes lääkärinä Suomessa oppinut tuntemaan sairaalahoidon todellisia kustannuksia mitenkään kattavasti, tiesin vain mitä se potilaille maksaa. Röntgenlähetteissä oli hinnat, keuhkokuva kolmekymppiä, pään CT satasen - muistaakseni. Mutta jos ainut (toivottavasti oikein) muistamani luku otetaan vertailukohdaksi, on ystäviesi lasku edelleen aivan päätön: Yhden lonkan tekonivelleikkauksen kustannus on jopa 20 000 euroa. Siihen sisältyy leikkaus, tekonivel, leikkauksen jälkeinen hoito, lääkkeet sairaalassa ollessa ja tarvittava kuntoutus. Veikkaisin, että Suomessa neljän päivän lastenosastoreissu, ilman sen kummempia toimenpiteitä, jäisi 2000-3000 euroon - mutta myönnän, että menee ihan veikkaukseksi.
Ainakin legendan mukaan aspiriinista saa pulittaa sairaalassa sellaiset 1.50 dollaria per tabletti. Kotona nautittuna yksi tabletti maksanee lähemmäs 0.15 dollaria. Toivottavasti kaikessa ei sairaalainflaatio ole ihan noin kova.
Tätäpä minä arvelinkin! Ero on kyllä ihan hurja tuohon lonkkaniveleen verrattuna.
VastaaPoista