Aloitin tänään kurssin, joka toivottavasti auttaa minua saavuttamaan huipputulokset lääkärilisenssitentissä. Preppauskurssi, siis. Kirjoitan aiheesta lisää/järkevämmin joku toinen päivä, tänä iltana jaksan ainoastaan leveillä sillä, että taisin vihdoin oppia herkkyys/spesifisyys-nelikentän ulkoa joka suuntaan, ja oikeasti ymmärtämään myös post test -todennäköisyyksien syvimmän olemuksen enkä vain määritelmää. ROC-kuvaajaa pitää vielä vähän sulatella. Syväreiden pitkää piinaa saan kiittää ainakin siitä, että prevalenssi ja insidenssi on minulle päivänselviä - ilmeisesti ei kaikille kollegoille, mikä vähän yllätti. Hurraa epidemiologialle!
Sulattelemisesta puheen ollen, millaisilla entsyymeillä mahtaisi tämä pilkkoutua imeytyviksi molekyyleiksi? Kahdeksallekymmenelle preppauskurssilaiselle teroitettiin heti alkajaisiksi, että ei saa lukea yötä päivää, muutakin pitää tehdä ja nukkua hyvin ja riittävästi. Hyvä hyvä, näin tietenkin. Mutta kun sitten opiskelustrategioista puhuessa luennoitsija ehdotti, että kahdeksan tunnin luentojen päälle pitäisi pitää tunti taukoa minkä jälkeen neljä tuntia opiskelua olisi ihan kohtuumäärä, loppui minun päivästäni tunnit kesken. Luentoja 8-9 tuntia, matkat sinne ja takaisin kaksi tuntia, tunti taukoa (40 min ruuhkajunassa ei toivottavasti kelpaa tähän), neljä tuntia opiskelua ja riittävästi (8.5) tuntia unta...
Olen tietty tottunut vähän turhan hyvään.
(Niin ja mitä otsikkoon tulee, kolmitasoisten monivalintakysymysten erinomaisellakaan ongelmanratkaisukyvyllä ei pääse pitkälle, ellei osaa aika paljon yksityiskohtia ulkoa. Oli se silti lohdullista kuulla, että listojen ulkoaopettelua ei siinäkään puljussa pidetä hedelmällisenä.)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti