Tasa-arvon takapajulasta päivää

Osallistuin vuosia sitten luentosarjaan YK:n vuosituhattavoitteista - peruskoulutusta, lapsikuolleisuuden vähentämistä ja muuta mikä meillä ensimmäisen maailman asukeilla on melko hyvin hoidettu. Äitiysterveyden parantamisesta kun tuli puhe, luennoitsija totesi, että on parempi puhua perhesuunnittelusta kuin seksuaaliterveydestä tietyissä maissa, ja minulle nousi heti selvästi mielikuva maista, joissa näin on. Siellä naiset eivät saa päättää omista asioistaan yhtään niin vapaasti kuin minä saan, ehkä heillä ei ole mahdollisuutta käydä kodin ulkopuolella töissä ja he saattavat pukeutua huntuihin.

Viimeisen viikon aikana olen päässyt tästäkin stereotypiasta kuunnellessani kommentteja helmikuun alun toiseen naisten terveyteen liittyvään poliittiseen kohuun. Ensimmäinen, josta ehdin jo avautua, ja joka tasan tarkkaan on poliittinen vaikka Komen muuta yritti väittää, on toistaiseksi vallan mainiossa tilanteessa: Rintasyöpäjärjestö Komen for the Cure paitsi palautti rahoituksen Planned Parenthoodille, myös hankkiutui eroon koko katastrofin alullepanijasta, Karen Handelista. (Hänestä vielä kuulemme, pahoin pelkään.)

Toisen kohun kanssa eletään vielä myrskyn tuulisimpia aikoja. Kyseessä on, mikäpä muu, kuin Obaman terveydenhuoltouudistus, Affordable Care Act. Ennennäkemättömän edistyksellisenä se vaatii terveysvakuutuksia kattamaan ehkäisyn ilman omavastuuosuuksia. Tämä pykälä on tulossa voimaan muistaakseni elokuussa. Uskonnonvapauden perusteella kirkot ja uskonnolliset yhteisöt (houses of worship) saavat erivapauden. Eli vaikkapa katolisen seurakunnan kanttori tai kanslisti joutuu jatkossakin kustantamaan haluamansa ehkäisyn omasta pussistaan.* (Tutkimusten mukaan myös katolisista yli puolet käyttävät ehkäisyä.) Sen sijaan uskonnollistaustaiset yksityispuolella toimivat laitokset, jotka tavoittavat suuren määrän ihmisiä kyseisen uskonnollisen yhteisön ulkopuolelta, kuuluvat lain piiriin. Tällä tarkoitetaan esimerkiksi sairaaloita ja yliopistoja, joiden taustalla on katolinen kirkko. Pelkästään Chicagossa ja ympäristössä veikkaisin katolistaustaisten sairaaloiden ja oppilaitosten työllistävän tuhansia. Huomionarvoista on myös, että parissakymmenessä osavaltiossa vastaava laki on jo voimassa.

Suomeenkin asti lienee kantautunut kaikuja Gingrichin yhdestä lempi-iskulauseesta, jonka mukaan Obama käy sotaa uskontoa vastaan. Uskollinen kuulijakunta nielee väitteet, vaikka tästä ei ainakaan rationaalisesti ajattelevalle aikaansa seuraavalle ihmiselle ole näyttäytynyt mitään todisteita. Toisaalta, Gingrichin joukoissa varmasti on paljon ihmisiä, jotka edelleen uskovat Obaman olevan muslimi salaliitossa Yhdysvaltoja vastaan, ja kaikin puolin epäilyttävä muutenkin jo ihonvärinsä puolesta, joten heidät pitänee jättää oman onnensa nojaan.

Ehkäisypillerit ovat kuitenkin saaneet Gingrichin kuoron äkillisesti kasvamaan. Viimeisen viikon aikana olen lähes joka seuraamassani uutislähetyksessä saanut kuunnella miestä, niin juuri, miestä, joka kuuluttaa uskonnonvapauden perään ja pitää kerrassaan käsittämättömänä, että nämä katoliset (lähinnä katolisista on puhuttu) järjestöt joutuisivat tukemaan vakuutuksia, jotka kattaisivat jotain, mikä on heidän vakaumustaan vastaan!**

Uskonnonvapautta on syytä suojella, mutta etenkin mitä kristinuskoon tulee, tässä maassa se ei suojelua tarvitse. Valtio ja uskonto on täällä perustuslakia myöten erotettu, mutta politiikkaa seuratessa sitä on vaikea nähdä. Periluterilaisena minulle maallisen ja hengellisen regimentin erottaminen on helppoa, ilmeisesti äänekkäille evankelikaalisille ja katolisille se on vaikeampaa. En myöskään ymmärrä, miten uskonnollisella yhteisöllä tulisi olla oikeus sanella ei-uskonnollisessa tehtävässä olevan työntekijänsä moraalivalintoja. Naisen oikeus kattaviin, edullisiin terveyspalveluihin on minun moraalini mukaan kirkkaasti tärkeämpi.

Obama siis on republikaanien mukaan sotajalalla uskontoa vastaan. Jos olisin Obaman lehdistöarsenaalissa, minä kuuluttaisin republikaanien olevan sotajalalla naisten oikeuksia vastaan. Valitettavasti tässä maassa sillä viestillä ei saavuta hyvää mainetta eikä lisää ääniä, etenkin kun keskiössä on yksi valtakunnan suurimmista tabuista: Naiset harrastavat seksiä muutenkin kuin lisääntymistarkoituksessa.


*Suomessa e-pillerit eivät yhtä poikkeusta lukuunottamatta ole KELA-korvauksen piirissä. Mikäli netistä löytämäni tiedot pitävät paikkansa, täällä saa pulittaa pillereistä helposti kolminkertaisesti Suomeen verrattuna, ennen kyseistä lakimuutosta.
**Pitänee hankkia tietoa katolisten senaattorien ja kongressiedustajien lapsiluvusta. Veikkaan, että ehkäisyä heistäkin käyttää yli puolet, joten pieni tekopyhyyden löyhkä tässäkin suhteessa haiskahtaa.

P.S. Voin laittaa myöhemmin linkkejä aihepiirin sivustoihin/lähteisiin. Nyt tuli vähän kiire. :)