Valtakunnan katsojaennätys

Huutelin taannoin aihe-ehdotusten perään, ja lupasinpa arpoa ehdottajien kesken palkintoakin. Kiitos tähänastisista ehdotuksista, varsin toteuttamiskelpoisia. Ja vielä ehtii osallistua! Annin ehdotukseen on syytä tarttua saman tien, ennen kuin huuma laantuu ja kuume laskee.

Kuvan henkilöt eivät liity blogistiin millään tavalla

Aamu-uutiset julistivat sunnuntain Super Bowl -lähetyksen rikkoneen Yhdysvaltain kaikkien aikojen tv-yleisöennätyksen. Satayksitoista miljoonaa ja rapiat päälle seurasi sunnuntai-iltana amerikkalaisen jalkapallon mestaruusottelua New York Giants vastaan New England Patriots. Madonnan puoliaikashow sai vielä kolmisen miljoonaa lisäkatsojaa.

Meidän huushollissa suurimmat tunteet tällä jalkapallokaudella koettiin oman joukkueen Chicago Bearsin lupaavalta näyttäneen alkukauden jälkeen tapahtuneen romahduksen johdosta (olisi se pitänyt arvata), ja pohjoisen arkkivihollisen, kauden ylivoimaisen menestyjän Green Bayn pudotessa peleistä jo divisioonavaiheessa. Jälkimmäisellä on merkitystä myös siksi, että jos Green Bay olisi ollut Super Bowlissa mukana, olisin saanut katsoa pelin yksin - tai ainakin ilman miestä.

Kuva

Super Bowlia voi tapahtumana verrata lähinnä jääkiekon maailmanmestaruusotteluun, mutta vain jos se kiinnostaisi niitäkin suomalaisia, jotka eivät välitä jääkiekosta tuon taivaallista, ja Suomi olisi joka vuosi takuuvarmasti pelaamassa, jolloin hyvissä ajoin ennen peliä voisi kaveriporukoin suunnitella, missä, millä porukalla ja minkälaisin eväin ottelu katsotaan. Pelipäivänä leijuu ilmassa vahvana suuren urheilujuhlan tuntu, ja siihen sekoittuu vedonlyönnin ja juustodipin vahvat aromit.

Kiinnostus jalkapalloon ei siis ole minkäänlainen edellytys katsomiselle tai juhlien pystyyn pistämiselle. Viikkoja ennen tapahtumaa alkavat kaupat pursua napostelutarjouksia ja milloin tahansa tulee mediassa puhe ruuasta mistä tahansa syystä, pitää vähintään sivuta suosikkireseptejä, jotka ovat kotikatsomossa takuumenestys. Terveelliset naposteltavat ovat useammankin kuulemani kommentin mukaan pannassa.

Kuva

Itseltäni jäi ensimmäisestä neljänneksestä hyvä osa näkemättä keskittyessäni pitsanpaistoon (olipa muuten ensimmäinen kerta kun tein oikein perusteellisen pitsapohjan!) ja vähän sieltä sun täältä myöhemminkin ihastellessani pikku sukulaispoikaa, tai pyyhkiessäni pukluja Bears-paidaltani. Viimeinen neljännes pidettiin kaikki molemmat silmät tiiviisti ruudulla.

Pelissä oli suurin piirtein kaikki tarvittava. Pisteet melkein tasoissa, muutama epätavallinen peli, upeita syöttöjä ja vielä hienompia koppeja. Tässä Giantsien ehkä ratkaisevin peli, pelinrakentaja Eli Manningin syöttö Manninghamille.

Tästä pelistä lähti Giants maaliviivalle asti, ja sen yli.

Ainut mutta tässä New Yorkin johtoon vieneessä maalissa (eh, mikä on touchdown suomeksi?) oli, että se tapahtui 57 sekuntia ennen pelin loppua. Pudotuspeleissä tuli nähtyä, että johtopaikka voi vaihtua neljäkin kertaa viime minuuttien aikana! Eräs kuulemani selitys oli, että pelaajan oli tarkoitus jäädä maaliviivan eteen, mutta ei onnistunut. Ja voitto olisi saavutettu nollasekunneilla potkumaalilla. Nyt edessä oli vielä 57 hikistä Patriotsien hyökkäyspeliä.

Hutiin päättyi viime sekuntien epätoivoinen yritys - vaikka eipä tuo niin kovin kaukana ollut.

Jee

Ehkä oli mukavampikin jännittää tällaista peliä, jossa vain melko laimeasti toivoin New Yorkin voittavan. Pystyi ehkä vähän paremmin nauttimaan hyvästä pelistä, kun ei ollut tuskanhiki otsalla... ;)

Ja tänään "tapasivat torilla" New Yorkin tapaan. Kuva täältä.

Toisaalta keskiläntisenä en tietenkään erityisemmin pitänyt siitä, että molemmat joukkueet tulivat itärannikolta. Meidän kotikatsomossa konsensus tuntui olevan, että Patriotsien pelinrakentaja Tom Brady on jo niin paljon saanut, että edes neljän vuoden takainen Super Bowlin häviö samalle joukkueelle tuo minkäänlaisia sympatiapisteitä.

Vaimonsakin on jonkinlainen supermalli. Kuva täältä.

Bradyn vaimosta puheen ollen, viime viikon Virallinen Super Bowl Etukäteiskohu oli Ms. Bündchenin ystävilleen lähettämä sähköposti, jossa hän pyysi vastaanottajia rukoilemaan miehensä menestyksen puolesta. En lähde arvioimaan pyynnön vilpittömyyttä tai naiviutta, mutta en myöskään ole ainut, joka haluaa todeta, että Jumalalla on parempaakin tekemistä kuin jalkapallopelien ratkaiseminen... Bündchen myös vaihtoi ääntä kellossa aika vikkelään, kun kävikin niin että pokaali meni muille.

Mitä muihin julkkiksiin Super Bowlissa tulee, pitää tietenkin mainita Madonnan puoliaikashow. Mutta eipä siitä ole suuremmin sanottavaa: Wardrobe malfunctionia ei tapahtunut, mutta sentään joku pienemmän luokan suuruus näytti kameralle keskisormea ja sanoi kirosanan. Kauhea skandaali, tietty, ja niin minä kuin moni muu kuulivat siitä vasta kun pätkä toistettiin kanavilla "uutisoiden" miljoonaan kertaan. Eli aika huomaamatonta hävyttömyyttä. Hienointa koko puoliajassa on se uskomaton tehokkuus, millä sadoista videotauluista koostuva lava saatiin kasaan. Madonna jäi kiinnostavuudessa huomattavan kauas teknologian taakse.

Kuva

Yllätän itsenikin sillä, miten paljon Super Bowlista riittääkin kerrottavaa. Vielä viimeinen silaus: sananen mainoksista. Monille tv-sisällöllisesti kiinnostavinta koko päivässä on katkoilla ensi-iltansa saavat mainokset. Tätä puolta en ole vielä käsittänyt, johtuen ehkä herkästi reagoivasta brändiallergiastani. Jos Coca Cola mainostaa Coca Colaa tekemällä hauskan videopätkän jääkarhuista, on se silti minulle pelkkä Coca Colan mainos, eikä viihdykettä. Tämänkin mielipiteeni saatan jonain vuonna vielä pyörtää, etenkin jos nähdään enemmän Clint Eastwoodia:

Nyt tässä olisi edessä yli seitsemän jalkapallotonta kuukautta. Oivoi.