keskiviikko 26. lokakuuta 2011

Ruokaa! Osa 2

Eiliset uutiset Michelle Obaman vierailusta kotikonnuilleen Chicagon South Sidelle muistutti minua pari kuukautta myöhässä olevasta kirjoituksesta. Lupailin nimittäin elokuussa, että kirjoittaisin lisää ruuasta.

Järkyttävin ruokafakta Amerikasta on minulle ollut tajuta, että myös keskellä kaupunkia asuessa saattaa elää liian kaukana ruokakaupasta. Sellaisesta, joka myy vihanneksia ja hedelmiä, ja muitakin kuin pitkälle prosessoituja lihatuotteita. Tämän artikkelin mukaan "ruoka-autiomaan" määritelmä kaupungissa on yli mailin matka ruokakauppaan, ja alueella yli kolmannes asukkaista elää köyhyysrajan alapuolella. Vajaa kaksi kilometriä ei kuulosta kovin pitkältä, mutta jos se on "väärään" suuntaan tai vaikka bussinvaihdon päässä, on se jo liian kaukana. Etenkin jos kodin kulmalla on pikaruokapaikka: Yhden paprikan hinnalla voi saada kaksi mäkkärihampurilaista. (Kyllä, kalliit paprikat, kaks dollaria kappale, on mun pet peeve.)

Hyvin kuvaavaa on mielestäni se, että Michelle Obaman kumppanina tuoreen ruuan tuomisessa ruoka-autiomaille on Walgreen's, joka on apteekki. Onhan sieltä varmaan vuosikymmenet saanut maitoa, limsaa, naposteltavaa ja niitä valmisruokia, eli apteekki on täällä lähinnä sekatavarakauppa. Silti, niin vaikeaa on saada ruokakauppoja köyhille kulmille (jotka ovat yleensä myös keskimääräistä väkivaltaisempia ja niin edelleen), että apteekista pitää porkkanatkin myydä.

Sun-Timesin jutun mukaan Obama kävi myös kaupunkifarmilla. Taitaapi olla samainen, johon minulla on Grouponki.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti