Kaksi huomiota arkielämästä ja bonuskuva

Olen mielestäni oppinut aika hyvin small talk -tavoille. Melkein voisi sanoa, että minulla on parhaat palat molemmista keskustelukulttuureista: Suomalaisittain siedän hiljaisuutta, mutta osaan jutella niitänäitä amerikkalaiseen tapaan, en vaivaannu eikä otsalle nouse hikikarpaloita kovasta puheenaiheenetsinnästä. Sen sijaan arjen kohteliaisuudet on vielä hakusassa. En enää niinkään häkelly, jos joku kehuu vaikka paitaani, mutta ensinnäkin osaan vastata niihin vain "kiitos" (mikä sinänsä lienee riittävä), ja toiseksi en huomaa itse niitä viljellä, vaikka juttelukumppanilla olisi kuinka kiva paita.

Muovikassien välttely on välillä turhan vaikeaa. Yksi syy itsepalvelukassojen suosimiseeni onkin, että silloin ei käteen tyrkätä viittä muovikassia, vaan saan itse pakata tavarat omaan kassiini. Joissain kaupoissa kuitenkin systeemit on sellaiset, että aiheutan kassahenkilölle ylimääräistä vaivaa, jos kieltäydyn muovikassista. Näin jopa (Anttilan ja Vapaa valinnan välimaastoon sijoittuvassa) Targetissa, siitä huolimatta että he tarjoavat viiden sentin kassibonusta oman kassin tuojille. Siellä olen kuitenkin oppinut olemaan kärppänä huutelemassa omasta kassista, ennen kuin ostokset sujahtaa muovikassiin. Oma juttunsa taas on, jos ostokset menisivät kainalossa tai mahtuisivat käsilaukkuun. Silloin kassa varmistaa vähintään kertaalleen, että olenko ihan tosissani.


Viikko sitten käsityöliikkeen kassan hämäsin sen sijaan totaalisesti. Hän hämmentyi silminnähden ja alkoi nauraa, ja minä koin että pitää jotenkin selitellä tätä radikaalia valintaa (ostaessani pari pientä, käsilaukkuun mahtuvaa juttua huomhuom). Sanoin jotain siihen suuntaan, että sitä välttää muovikassien käyttöä milloin voi, mikä puolestaan sai kassan puhkeamaan kiitoksiin, kuinka huomaavaista ja viisasta se on. Minä lähdin liikkeestä joksenkin nolostuneena.


Päivän bonuskuva opettaa meille, että kännykkää ei tule käyttää ajon aikana. Kuvien ottoon sitä ei edes kannata käyttää, lopputulos ei ole häävi. (Viidestä yrityksestä tämä oli paras, valoissa moottoritielle pääsyä odotellessa.)

Pari viikkoa sitten uutisissa pyörittiin pitkin aamua tämän tulipalon ympärillä. Ja kun kaksi päivää palon jälkeen satuin ajamaan ohi, jonkinlainen "melkein sukua uutiselle" -tyyppinen mielenhäiriö pakotti käden kännykälle. Kuvasta ei ehkä edes sitä näe, että poroksi paloi talo, ja lähipuiden lehdetkin kärventyivät. Jälleen kerran oli kyseessä asumaton talo.