Tähän mennessä Occupy Wall Street ja sen sisaroperaatiot lienevät saavuttaneen kaikkien tietoisuuden. Muutama viikko sitten minut pisti miettimään, minkälaisessa uutispimennossa elän, kun kuulin koko liikkeestä vasta yli viikon sen alkamisen jälkeen.
Viime viikolla vihdoin osuin Chicagon Financial Districtille, eli käytännössä
Board of Trade -rakennuksen kulmille, ja pääsin pällistelemään mielenosoittajia. Kova oli rummutus, ja porukassa näytti olevan myös vanhempaa väkeä.
Pahoittelen kännykkäkuvien laatua... Lisäksi puhelimeni kamerassa viive on valehtelematta yli puoli sekuntia, ehtii ajaa auto eteen moneen kertaan.
Täällä pari ensimmäistä viikkoa oli hyvin rauhallisia, ja kaikki raportit ylistivät hyvää yhteistyötä viranomaisten ja mielenosoittajien välillä. Nyt parina viime viikonloppuna valtaajat ovat yrittäneet yöpyä Grant Parkissa, joka sulkeutuu yhdeltätoista illalla. Sinänsä voi kyllä ihailla sananvapauden tilaa maassa, kun sen nimissä mielenosoittajat pitävät oikeutenaan oleskella puistossa sen sulkeutumisen jälkeenkin. Itselläni ei ne langat ihan yhdisty.
Muutenkaan ei ole kutkuttanut lähteä joukkoon mukaan, vaikka yleensä ottaen olen suoran kansalaisvaikuttamisen suuri kannattaja. Täällä, äänioikeudettomana muukalaisena, opintolainattomanakin kaiken lisäksi, ei Occupy-liike tunnu
minun asialtani, vaikka ehdottomasti olen sitä mieltä, että suuryrityksillä (ja rahalla) on liikaa valtaa politiikassa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti