Ruokaa!

Viime viikkoina kerta toisensa jälkeen on ruoka hyppinyt silmilleni tietokoneen ruudulta. Parhaimmillaan se on ollut Tarjoiluehdotuksille hykertelyä, mutta lähinnä kuitenkin huolestuttavia uutisia siitä, kuinka huonosti me syömme.

Kun muutin tänne, olin jo viettänyt riittävästi aikaa Amerikassa tietääkseni, että lapsena opittu ja koulussa päähän iskostettu sääntö "syödä lautanen tyhjäksi" on täällä pidemmän päälle hengenvaarallista. Suuret annoskoot ovat omiaan venyttämään vatsalaukkua vieläkin suuremmille annoksille sopivaksi, ja minä kuulun siihen väestönosaan, jonka on syytä tarkkailla syömisiään.

Sellainen feministinen disclaimer tähän, että länsimaisen kulttuurimme epärealistiset, ja monasti jopa luonnottomat kauneusihanteet, vaikuttavat tähän mielipiteeseeni paljon vähemmän kuin tuntemani faktat terveydestä yleensä ja omasta terveydestäni ylipäänsä. Puhumattakaan toiveistani elää terveenä, vaikkapa terveenä yhtä pitkään kuin rakas mummoni, joka juhlii tänään 95-vuotispäivää!! :) Olisin ehkä "lihava, ja ylpeä siitä" -aatteelle myötämielinen, ellei se mielestäni jättäisi lihavuuteen liittyviä terveysongelmia liian vähälle huomiolle. Sen sijaan tämä ajattelutapa kuulostaa lupaavammalta: terveyttä koosta riippumatta.

Erot ravintoloihin Suomessa eivät välttämättä ole kovin suuria; suurin ero lienee ravintolassa syömisen tiheys. Tähän mennessä olen kehittänyt seuraavat selviytymisstrategiat ravintolaruuan suhteen:

• Kaloriton ruokajuoma. Vaihtoehdot ovat yleensä vesi, light-kola ja useimmiten makeuttamaton jäätee. Viimeksimainittua tosin pystyn juomaan vain, jos pöydästä löytyy setti makeutusaineita, enkä sitä useinkaan tilaa. Kerran erehdyin tilaamaan kivennäisvettä. Odotin sitä viitisentoista minuuttia, ja lopulta kuulin, että se piti hakea rakennuksen toisesta päästä baarista. Olisi minulle kelvannut soodavesi hanasta...
• Kriittinen ruokalistan tarkastelu (tietenkin). Yleensä listalta löytyy muutama vaihtoehto, joiden kohdalle on aterian tai sen pääruuan kalorit merkitty. Omasta mielestäni ihan yhtä hyvä vaihtoehto on merkitä, mitkä ovat listan kevyimmät vaihtoehdot, esim. "nämä alle 500/700 kcal" tai "vähärasvainen vaihtoehto".
• Kriittinen ruokalistan tarkastelu vielä uudelleen. Ellei grillattu kananrinta riisipedillä houkuttele ihan joka kerta, ainakin voisi valita jotain ei-uppopaistettua. (Tilasin ainakin kolme kertaa männävuosina puolihuolimattomasti chicken tendersejä ennen kuin opin muistamaan mitä se tarkoittaa.)
• Jos "viikon lihakiintiöni" on jo tullut täyteen, täytyy jo ravintolaa miettiä. Perussyöttölöissä on Suomea vähemmän kasvisvaihtoehtoja, mutta toisaalta useammassakin paikassa kasvishampurilainen on yllättänyt positiivisesti. (Eli kasvisvaihtoehto ei täällä kuten Suomessakaan ole välttämättä automaattisesti millään mittarilla terveellisempi.)
• Useimmiten normilisuke on ranskalaiset perunat, mutta viimeistään vähän lisää maksamalla sen voi vaihtaa salaattiin (kuten Suomessakin?), cole slaw'hin tai hedelmäkupposelliseen. Vielä parempaa, monasti lisukkeensa pitää valita itse listasta, joka sisältää niin vihreitä papuja kuin parsakaaliakin. (Vihreät pavut saattaa olla vetisiä, ehkä pakastepapuja, parsakaali on joka paikassa ollut hyvää!)
• Jos pöytään tilataan alkupaloja, kannattaa valmistautua jo pääruuan tullessa syömään siitä korkeintaan puolet.
• Jos lautasen tyhjäksi syöminen on iskostunut liiankin tiukkaan, ota loput mukaan. (Yleensä tarjoilija ehdottaa loppujen laittamista laatikkoon ennen kuin sitä ehtii itse pyytää.) Mieleenpainuvimpana ihana Cheesecake Factory tarjoilee sellaisia annoksia, että niistä saa parhaimmillaan vielä pari lounasta kotona (etenkin jos on erehtynyt tilaamaan alkupaloja!) Ja vaikka lautasella olisi vähemmän kuin kokonainen ateria, on loppujen mukaanottaminen silti parempi vaihtoehto kuin navan venyttäminen puoliväkisin!

Suomessa kuulin ihan viime vuosinakin ammattilaisten laihduttajille lohtua antavan ohjeen, "vain kotona syödyt kalorit lasketaan". Sitä kannattanee harkita uudelleen, muistaakseni Suomessakin jo kolmannes kaloreista tulee syötyä kodin ulkopuolella, täällä varmasti enemmän. En äkkiseltään löytänyt lukuja aiheesta, mutta uutisen siitä, kuinka lapset syövät entistä enemmän ja useammin kodin ulkopuolella.

Veikkaan, että useat näistä lapsista myös päättävät itse mitä ravintolassa syövät. Ei varmasti ole helppoa lapsen valita terveellisempiä vaihtoehtoja (kun eivät edes tiedä mitä ne ovat!*) kun ainakin tämä aikuinenkin hylkää ihan riittävän usein terveellisempään pyrkimisen strategiansa. Hot wings, deep dish pizza, chili dogs... Kun ne nyt vaan on niin hyviä! :)

*Lisää aiheesta luvassa. Ruokaa! Osa 2 tulossa - stay tuned!


P.S. Muistatte ehkä valitukseni ilmastoinnin toiminnasta? Laitoinpa eilen kesäkauden... seitsemännen? huoltopyynnön ilmastoinnista taloyhtiölle. Torstaina vaikutti vähän siltä, kuin lämpötila vaan nousisi ilmastoinnista huolimatta. Perjantai-iltapäivänä kokeilin - ja todistetusti tunnissa elohopea nousi reilulla celciusasteella, ja nihkeänkostea ilma tuntui vielä kosteammalta. Viime yönä herättiin molemmat kahden jälkeen yöllä, makuuhuoneeseen rahdatuista kahdesta lisätuulettimesta huolimatta olo oli tukala. Ilmastointi ei siis korjaantunut toiveajattelulla, vaan se jatkoi sisäilman lämmittämistä. Tätäkin kirjoitan niska märkänä ja iho tahmeana, sormien välitkin hikoilee.