Seuraa kertomus siitä, miten suomalainen yrittää saada ulkomailla solmitun avioliittonsa Suomen henkilötietorekisteriin.
Hankin muutaman virallistetun kopion vihkitodistuksesta oleskelulupahakemusta ja Suomeen lähettämistä varten jo lokakuussa. Usansuomalaiset-foorumilla kun asiasta kirjoitettiin, tajusin että tosiaan Suomeen pitää ilmoittaa siviilisäädyn vaihtumisesta. Luulin lukeneeni ohjeet, mutta kävi ilmi että virallinen, oikeustalolta haettu kopio ei riitä, vaan varmemmaksi vakuudeksi tarvitaan apostille-todistus ja liite ulkomaisen puolison henkilötiedoista. Siinä bumerangikierros numero yksi.
Niinpä lähetin meidän vihkitodistuksen toiselle postikierrokselle kahden dollarin setelin kera osavaltion pääkaupunkiin Springfieldiin, ja sain vaaditun apostille-todistuksen. Maistraatti oli palauttaessaan vihkitodistuksen maininnut, että paperit voi lähettää myös lähimpään suurlähetystöön. Päätinkin lähettää paperit kolmannelle kierrokselle Washingtoniin, kun "mitä haittaakaan siitä voisi olla".
No voisi olla. Jostain itselleni käsittämättömästä syystä suurlähetystöllä on avioliiton rekisteröimiseen aivan eri vaatimukset kuin maistraatilla Suomessa: Olisi pitänyt hankkia notaarin vahvistamat viisumi- (minulta) ja passikopiot (molemmilta) vielä lisäksi.
Tässä vaiheessa alkoi allekirjoittaneella byrokratialihas joutua hapoille, notaarin etsiminen kaiken muun hyvän lisäksi ei erityisemmin innostanut. Aiemmasta viisastuneena varmistin maistraatista sähköpostilla, että heille riittää apostille, ja ei kun paperit uudestaan Suomeen.
Postin kerrankin yllättäessä positiivisesti nopeudellaan, sain tänään mieluisan sähköpostin maistraatista Suomesta: Meidän avioliitto on vihdoin rekisteröity sinnekin. Naimisiinhan mentiin lokakuussa... Suuri osa tästä ajasta on toki kulunut siihen että paperit on odottaneet mun omalla pöydällä, mutta onnistuinpa sähläämään vähän ylimääräistä. Pikaisen laskutoimituksen perusteella meidän vihkitodistus matkusti sellaiset 24 000 kilometriä ennen lopullisen paikkansa löytämistä.
************
English summary:
As a Finn living abroad, I'm obligated to notify Finland of changes in my name, address or marital status. Finally in December I sent an official copy of our marriage certificate to Finland. I thought I had read the directions on the website, but they had to return the certificate because it lacked an apostille. So an official copy wasn't enough. Fair enough, next I sent the marriage certificate along with two dollar bills to Springfield, IL, to get an apostille.
Once I had that, I decided to send the papers to the Finnish Embassy in Washington, when that was another option for registering the marriage. I thought I've bothered the magistrate in Finland enough already. But very wrong again. For some inexplicable reason the Embassy has different rules on registering a marriage, and they, surprise surprise, sent the papers back to me, saying they need notarized passport copies as well as a notarized visa copy.
Having had quite enough of government bureaucracy by then already, I emailed the magistrate to make sure they are fine with just the apostille and a form filled out with his personal information. And off the papers went once more, this time both fast and successful. I got an email today saying they had now registered our marriage in Finland. Finally, after our marriage certificate traveled some 15,000 miles.
Ihan kuin olisi lukenut omaa tekstiä, paitsi että päädyttiin lähettämään tarvittavat dokumentit New Yorkin pääkonsulaattiin! Hah, koin melkein, että avioliiton ilmoittaminen Suomen päähän oli suurempi ärsytys, kun oleskeluluvan saaminen Usaan. ;)
VastaaPoistaOnnea kaikkien byrokratiavoittojen johdosta :)
VastaaPoistaJenni, lohduttaa etten ole ainut. Onneksi olivat ystävällisiä ja kärsivällisiä maistraatin päässä. Kaikki oleskelulupaan liittyvä oli sentään varsin selvästi joko USCIS:n omilla sivuilla tai visajourney.comissa, tämä taas...!
VastaaPoistaMarjukka, kiitos! Toivottavasti Tanskanmaalle kuuluu hyvää. :)
Huh! Mulla kyseiset kamaluudet on vielä edessä. Toistaiseksi oon tuudittautunut siihen luuloon, että Suomessa byrokratia toimii paremmin. Tosin kyllä tännekin apostille-leimoja vaaditaan sekä alkuperäisiin että käännettyihin dokumentteihin, mutta niistä sitten myöhemmin, kun on enempi ajankohtaista. :) Pidän harhaluuloni prosessin sujuvuudesta siihen saakka. ;)
VastaaPoistaVieläkö pitäis olla jotain jonnekin ilmoittamatta?
Mulla on vielä edessä välien katkaisu Kelaan (taidan tehdä sen vasta Suomen-reissun jälkeen, ilmoitin lähtiessäni nimittäin vain muuttavani vuodeksi tilapäisesti, jotta saisin vielä vakuutuksen mukaani). Lisäksi täkäläinen sosiaaliturvatunnukseni täytyy päivittää, nyt pahvikortissa lukee, etten saa tehdä töitä ilman Department of Homeland Securityn eri lupaa.
VastaaPoistaJa onhan Suomeen muutto helpompaa. En tiedä mitkä teidän suunnitelmat tarkalleen on, mutta kun aikanaan otin selvää puolisoksi Suomen kansalaiselle tulemisesta, ei siihen liittynyt etukäteisviisumia, terveystarkastusta, kuukausien odotusta (vaikka riippuu poliisilaitoksesta ja tuurista) tai läheskään näin korkeita maksuja. Mies oli vaan tullut, oltaisiin menty ensin naimisiin ja sitten poliisilaitokselle paperinipun kanssa. Työ- tai opiskelijaviisumit on hankalampia, kun ne menevät Maahanmuuttoviraston kautta.