Tänne muutettuani otin melkolailla tietoiseksi projektiksi ympäristöni tuntemisen opettelun ja pelkäämättömyyden. Androidini google navigation, Pieni Sininen ja 10-kerran junalippu varustuksena kuljin ympäri meidän lähi-lähiöissä ja lopulta etenkin siskojen vierailun aikana ja sen jälkeen myös Chicagossa. Päätin että jos annan itseni pelätä jotain sattuvan, rajoitan turhaan elämääni. Vielä enemmän se rajoittuu, ellen uskalla kulkea uusia reittejä.
Eilen kuitenkin vähän ehdin pelätä. Turhaan tietenkin, ja jossittelujen takia. Ajoin pohjoisesta Chicagosta kotiin, ja olin navigaattorin kanssa eri mieltä reitistä. Sinänsä olin oikeassa reitistä, mutta ajoin ohi huonosti merkityn ja valaistun, lähinnä laittomalta vasemmalle kääntymiseltä näyttävän pikatien liittymän. Pohtiessani missä kääntyä ympäri, navigaattori ehdotti jo uutta reittiä, muutama maili samaa katua länteen, sitten Ciceroa etelään viisi mailia, ja saan kiinni alkuperäisen reittini.
Ciceroa etelään ajaminen ei ollut miellyttävä kokemus. Hidasta menoa ja jatkuvaa pysähtelyä. Vain vähän ihmisiä liikkeellä jalan, heistä suurin osa näytti tulevan viinakaupasta, muuta ei ollut auki. Silloin tällöin joku auto pysäyksissä tiellä, ottamassa kyytiin tai juttelemassa jonkun kanssa. Ei mitään oikeaa syytä pelätä!
Mutta sitten ajoin valtavaan routakuoppaan tiessä. En nähnyt sitä ollenkaan, mutta vähän nopeammassa vauhdissa tai vanhoilla renkailla meno olisi pysähtynyt siihen. Enkä olisi uskaltanut pyytää ohikulkijoilta apua.
Huh, kuulostaapa ikävältä. Jotenkin vaan aattelisin ettei siellä välttämättä oletetakaan että kukaan alkaa itse tienlaidassa vaihtamaan rengasta, vaan soittaa suoraan noutajan paikalle - onhan vakuutukseesi kuuluvan hätäpalvelun numero tallennettuna puhelimeesi?
VastaaPoistaNumero on autossa. :) En olisi rengasta alkanutkaan vaihtaa, joten ehkä olisin voinutkin vaan odotella autossa apua.
VastaaPoistaUh, osaan samaistua tähän täysin! Routakuoppakolareilta olen vielä onneksi välttynyt (vaikka kuoppia varsinkin Missourin puolella on aika paljon); ehkä osaksi sen takia, että olen ollut tosi arka lähtemään yksin mihinkään. Vasta tässä ihan viime aikoina olen uskaltautunut seikkailemaan minulle ennestään tuntemattomille alueille, tosin olen aina tarkistanut reitin jo kotoa lähtiessä kartasta. On kunnon voittajafiilis, kun ei tarvitse navigaattoria! :D
VastaaPoistaJaa silläkin Missourin laidalla tuntuu, että on rähjäisempää kuin "oman osavaltion" puolella? Hah, oma kokemukseni tosin on kolmen vuoden takaa ja vain parin päivän reissulta. Ja rehellisyyden nimissä on sanottava, että Illinois'n puolella sijaitseva East St Louis oli ehkä kurjinta näkemääni kaupunkiseutua ikinä.
VastaaPoistaOnnea kotiseudun valloitukseen! Jotenkin näitä saavutuksia pitäis huomioida. Joka voiton kunniaksi lovi takapuskuriin? Eikun...
Joo-o, oikeastaan kaikki on paremmin Kansasin puolella. ;) No ei vais, varsinaisesti mulla riittää naputettavaa vain teiden kunnossapidosta (ja kapeudesta!); muuten kyllä tykkään pikkuisen liberaalimmasta lähinaapurista. Sen verran hyvin minut on kuitenkin aivopesty, ettei edes katseltu taloja MO:n puolelta. :D
VastaaPoistaAjattelin muuten hoitaa paikallisen ajokortin hommaamisen pois alta (vihdoinkin...) tässä lähitulevaisuudessa. Taas yksi lovi takapuskuriin!
Onnea ajokortin hankintaan. :) "Kaikki" sanoo ja mainoksia myöten sitä toitotetaan, että DMV:ssä on kamalat jonot ja hämärää kanssajonottajaporukkaa, kerro sitten miten siellä. Musta se oli virasto siinä missä muutkin. Ja ajokoe naurettavan yksinkertainen suomalaiseen inssiin verrattuna.
VastaaPoistaLäpi meni, että heilahti! Kirjoittelen tässä pian siitä ihan oman postauksen, sillä kyllähän tämä historiallinen hetki sellaisen ansaitsee. ;)
VastaaPoistaJjjeeee! No ansaitsee! Onneksi olkoon. :)
VastaaPoista