Chicago: Pilsen

Tästä alkaa jo kuukausia aikeissa ollut sarja Chicagon naapurustoista (neighborhoods, kuten niitä täällä kutsutaan), nähtävyyksistä ja paikoista jotka itse olen nähnyt. Oikeastaan aloitin jo viime keväänä, kun kymmenen päivän pikavisiitillä laitoin näytille kuvia Old Townista ja Lincoln Parkista.

Netistä ja ainakin kirjakaupasta löytyy varmasti paljon enemmän asiantuntemusta, ja niilläkin alueilla joita tunnen, on minulta varmasti jäänyt paljon helmiä huomaamatta, mutta tässäpä onkin blogijulkaisemisen avain: Olen ainoa kriitikko ennen julkaisua - mutta varsin avoin kritiikille ja korjauksille, joita saatan jälkikäteen saada.

Mitään erityistä logiikkaa noudattamatta, aloitan Pilsenin kaupunginosasta. Nykyisellään se on leimallisesti meksikolaiskaupunginosa, eli sinne voisi suunnistaa esimerkiksi löytääkseen aitoa meksikolaista ruokaa. Ehkä seuraavalla kerralla haen Pilsenistä juuri sitä, ei kuitenkaan siksi että olisi ollut valittamista Mundial Cucina Mestizan fuusiotyyppisessä valikoimassa. Ihan halvimmasta päästä paikka ei ollut, mutta chipotle-kanasalaatti oli lähes täydellinen. Olen myös aina onnellinen, kun päädyn syömään paikkaan, jossa annoksesta ei tule ähkytäyteen! Ensimmäisellä kertaa Pilsenissä käydessä mentiin siskon Yelpistä* löytämään Café Jumping Beaniin. Tunnelmasta ja liikeideasta tuli mieleen edesmennyt Hertta Tampereella. Sillä erotuksella, että lounasajan loppuessa Jumping Bean oli täpötäynnä hyvin erilaisia ihmisiä. Oli nuori äiti lapsena kanssa, muutama liikemies puvuissaan, jokunen, no, nykyhippi? Syötiin halvalla ja hyvää, ei aivan perusamerikkalaista lounasruokaa.

Pilsenistä löysimme myös vintageliikkeitä ja kirpputoreja, kokonaisia kaktuksenlehtiä ja muuta suomalaiseen silmään eksoottista tuoretavaraa myyvän ruokakaupaan sekä tietysti churroja. Niitä lähdettiin varta vasten ostamaan Churro Factorysta, joka on pieni mutta kaikin puolin viehättävä putiikki, josta ei sitten muuta saakaan kuin churroja ja kahvia. Ei sillä että muuta olisi kaivattukaan!



Vajaan puolen vuoden jälkeen uskallan käyttää jo kokemuksen syvää rintaääntä kun totean, että uusia ihmisiä tapaa parhaiten etsiytymällä uusien ihmisten seuraan. (Ihanko totta?) Alkukuusta otin suorastaan tavoitteeksi löytää uusia tuttavuuksia, ja totesin meetup.com -sivuston olevan tähän kohtalaisen kätevä väline. Sattuman kautta tämä kuu on ollut harvinaisen sosiaalinen muutenkin, mikäs sen parempaa! Viime lauantaina osallistuin elämäni toiseen meetup-ryhmän tapaamiseen, Pilsenissä sijaitsevassa meksikolaistaiteen museossa. Pysyvä näyttely luo katsauksen myös Meksikon ja Chicagon meksikolaissiirtolaisten historiaan lähinnä taiteen kautta. Enemmänkin aikaa olisi siellä voinut viettää, mutta kynnys uudelle käynnille ei ole korkea, sisäänpääsy kun on ilmainen.

Yksi vaihtuvista näyttelyistä on toukokuun alkuun saakka puhutteleva kokoelma Judith Hernándezin naishahmoja. Meksikon ja Teksasin rajalla sijaitsevassa Ciudad Juárezissa väkivallan määrä on käsittämätöntä ja liittyy paljolti huumesotaan, mutta myös naisiin kohdistuva väkivalta on niin yleistä, että sille on luotu oma sanansa, femicide. Hernándezin työt käsittelevät femicidea, mutta eivät missään vaiheessa mässäile väkivallalla, verellä tai suolenpätkillä vaan ovat ennemminkin hienovaraisen pysäyttäviä.

Elokuun alkuun saakka toinen vaihtuvista näyttelyistä käsittelee huicholeja, Sierra Madren länsipuolen alkuperäiskansaa, alueen nykytilaa ja tulevaisuudennäkymiä. Parhaimmillaan näyttelyt jättävät kokemuksen siitä kuin olisi matkustanut itse paikan päälle. Tämä näyttely onnistui siinä erinomaisesti!

Pilsen näytti myös parhaat puolensa keväisessä keskipäivän auringossa! Itse menen vähän turhaankin arastellen uusiin paikkoihin Chicagossa, etenkin länsi- ja eteläpuolelle: Seuraan liian tarkkaan paikallisuutisia, johon tietysti kootaan pahimmat palat. Väkivallan pelko värikkäiden seinämaalausten, rauhallisten katujen ja auringonpaisteen keskellä tuntui kuitenkin vähintään naurettavalta, ja seuraavalla kerralla menen varmasti Pilseniin uskaliaammin askelin. Silti päivänvalolla.



*Yelp on kaupunkimatkaajaan paras kaveri, etenkin jos on älypuhelin käytössä. Sieltä löytyy kaikki! Ruokaa, kauppaa, lankaliikettä, museota. Lisäksi jos astuu sisään ovesta, jossa on "they love us on Yelp" -tarra, on erittäin todennäköistä että itsekin pitää paikasta.