Myrskyn jälkeen: kylmenevää

Niin se tuli, ja meni, vuoden 2011 suuri lumimyrsky. Lumimäärältään jäi tilastojen viidenneksi rajuimmaksi (lopulta 20 tuumaa eli 50 cm) mutta kovan tuulen ansiosta paikallinen sääguru Skilling kutsui tätä kaikkien aikojen toiseksi pahimmaksi.

Lähes kaikki koulut suljettiin tiistaina etuajassa, ja minäkin sain soiton espanjantuntien peruuttamisesta hyvissä ajoin (hyvä palvelu!) ja saatoin keskittyä nauttimaan sään tuomasta jännityksestä elämään. Piti tietenkin mennä ulos kokeilemaan miltä kunnon lumimyrsky tuntuu, ja niinpä tiistainakin suuntasin taloyhtiön kuntosalille, enkä pienoiseksi hämmästyksekseni ollut ainut. Tuiverruksessa oli ihan hauska tarpoa menosuuntaan, mutta tulomatkalla (pyryn ja tuiskun tietenkin peitettyä jälkeni kokonaan) tuulen käydessä vastaan, olin onnellinen etten ollut lähtenyt sen pidemmälle.



Tältä näytti parvekkeelle katsoessa iltamyöhällä, noin kahdeksan tuntia kunnon pyryn alettua.

Aamun valjettua näytti parvekkeella jo tältä:



Pahoittelen huonoa kuvanlaatua. Sattuneesta syystä ei huvittanut avata ovea ja hyttysverkkoa pelkän kuvan takia.

Taloyhtiön palkkaamat auraajat olivat tehneet hyvää työtä. Tai hyvää työtä sillä kahden metrin levyisellä kaistaleella...



Arvatkaa mitkä on meidän autot... Leveimmän ja korkeimman kasan takana, tietty! Frankin auton takana on vielä pikku lisäkinostuma. Ikkunasta otetussa kuvassa välimatka auton perän ja auratun kaistaleen välillä näyttää pienemmältä kuin mitä se todellisuudessa oli, yli kaksi metriä. Ja meilläpä ei ole lapiota! Kerrostaloasujille ei tullut mieleen, ja aiemmin taloyhtiö on kuulemma hoitanut homman riittävän perusteellisesti.



Heti aamupäivällä oli ensimmäiset autonesiinkaivajat liikkeellä. Ei sillä että kukaan olisi minnekään lähtenyt. Koulut on vielä tänäänkin suljettu, ilmeisesti lähinnä siksi, että tiedossa oli kuinka pitkään sivukatujen auraaminen vie, ei toivoa että koulubussit pääsisivät kulkemaan reittinsä. Lentokenttä oli suljettu, pormestarivaalin ennakkoäänestys keskeytyi (tänäänkin vain yksi piste on auki), ja ilmeisesti koko seutu oli suljettu. Maaseudulla moottoritienvartiset hotellit taisivat olla täynnä, pitkiä pätkiä oli kokonaan suljettu "whiteout"-olosuhteiden vuoksi.

Jännimmät paikat taisi kuitenkin olla Chicagon järvenrantavaltatiellä, Lake Shore Drivella. Linkitän tähän pari kuvaa, koko pitkän kimaran löytää halutessaan täältä. Tuulta suoraan järven yli puuskassa 31 m/s, yli seitsenmetrisiä aaltoja - sehän tarkoittaa, että tielle sataa jäätä. Kun yksi haitaribussi oli mennyt linkkuun ja muutama auto kolaroinut sen takana, liikenne pysähtyi totaalisesti, ihmiset hautautuivat autoihinsa ja odottivat pahimmillaan kymmenen tuntia evakuointia. Arvioiden mukaan parisataa autoa sitten hinattiin siltä pätkältä valtatietä eilen, ja tänään tie on jo ajokunnossa. Aika monella on oman auton metsästys vielä edessä!

Eilinen oli aurinkoinen ja vielä melko lämmin päivä, niin kauan kuin aurinko paistoi. Etukäteen en ollut hoksannut, kuinka paljon talviaurinkokin täällä lämmittää. Ystävä tuli meidän lapiottomien avuksi hätiin, ja kun lapioita oli vain kaksi minun oli suurelta osin tyytyminen sivustaseuraamiseen ja lumessa leikkimiseen. Voi harmi.







Kännykkäkamera suorittaa extreme-olosuhteissa... Vähän hikisiä kuvia tosin! Olisi pitänyt ottaa Se Oikea taskuun sittenkin.



Kukkulan kuningatar! Kuva olisi tietty paljon vaikuttavampi, jos siitä näkisi kuinka korkean kasan päälle kiipesin. :P



Todennäköisesti elämäni syvin lumienkeli. Ihan hyvää reisilihastreeniä, sen verran paljon siinä sai työntää lunta pois tieltä!

Loppujen lopuksi minulle koko lumikaaos oli lähinnä mukavaa vaihtelua, vaikka totta kai sympatiaa riittää kaikille tavalla tai toisella jumiin jääneille. Meidänkin parkkipaikalla on edelleen useampi auto hautautuneena. Taloyhtiö ei ole edelleenkään aurannut ajokaistaletta leveämmäksi, se on jäänyt autonkaivajien tehtäväksi. Lumimyrskyn jäljessä kulki kylmä rintama, ja pakkasen purevuus on tuulen vaikutus mukaan laskettuna lähellä -30°Celciusta. Olen kovin tyytyväinen, ettei tänään ole pakko lähteä minnekään.