keskiviikko 9. helmikuuta 2011

Kielimössöä - Languages in a mix

Terveisiä tällä kertaa Panerasta - salaatti syöty ja omppu ja tee jäljellä, kyseessä pitkä päivällistauko kahden kuoron välillä. Toivottavasti muistan ensi kerralla pyytää salaatinkastikkeen sivuun... Kirjat on mukana mutta odottanevat hetken. Tajusin nimittäin juuri jotain kielisolmuista päässäni. Rusetteja. Luulin olevani pitkälle englantiin uponnut, väärin luultu. Kun joku viereisessä pöydässä puhuu mitään muuta kuin englantia, höristän korvia kun se muka kuulostaa ihan suomelta. (En ole vielä sattumalta törmännyt yhteenkään suomenpuhujaan. Saatan tosin luulla näkeväni suomalaisia puolituttuja silloin tällöin. Orientaatio-ongelmani alkavat vaikuttaa jo melko suurilta...) Äsken luin suomenkielistä tekstiä ja koin sellaisen "kuka-mitä-missä"-desorientaatiohetken, kun havahduin jonkun yrittäessä kiinnittää kaverinsa huomiota: ympärillä ei puhutakaan suomea. Toisaalta eilen melkein tein yhdyssanavirheen kirjoittaessani suomea. Englanniksi teen niitä koko ajan, molempiin suuntiin.

Ja sitten se hämmentävin juttu. En ole vahingossa puhunut Suomea edes (puoli)unessa sitten syyskuun, mutta eilen espanjantunnilla kuiskasin vieruskaverille oikean sivunumeron suomeksi. Kolmas kielipyörä liikaa! Opetuskielestä huolimatta opin näköjään uutta kieltä suomeksi.

P.S. Jääpuikot oli kuin olikin komeammat tänään! Kun pääsen kotiin, lisään kuvan tähän:




********

Apparently I'm not as immersed into English as I have thought. The realization came as I was reading something in Finnish, and had to take a moment to re-orient myself when I heard some foreign language being spoken around me. That's English.

Last night in Spanish class I whispered something to the person next to me in Finnish. They didn't realize, so I was spared embarrasment, but that was the first time of accidentally using Finnish in months, half-asleep talking included. Apparently my brain still learns a new language in Finnish regardless of the language of instruction! Two is company, three is a crowd even with languages, for me at least.

4 kommenttia:

  1. haha, aika tuttua kielihammennys.. mun pitaa valilla vaan aina puhua suomea, etenki jos oon suuttunu, joten mies yleensa kuulee mun huudot suomeks :D

    VastaaPoista
  2. Jaa, tuota en olekaan vielä kokeillut... Voisi aloittaa miehelle vihaiset kielikylvyt täälläkin. "Opi suomea haukuista alkaen." Voisi toimia, koska englantini on heikoimmillaan kaikissa muissa paitsi tyynessä mielentilassa.

    VastaaPoista
  3. Joidenkin mielestä suomen puhujat ilman aiottua vihaisuutta kuulostavat vihaisilta ja siltä Suomeen palatessa kulttuurishokissa minustakin tuntui. Miltähän sitten oikeasti vihaiset suomen suoltajat kuulostavatkaan vieraskielisestä!

    VastaaPoista
  4. Hmm-mm... Tulee mieleen kun oltiin matkalla, minä, pikkuveli, F ja sen siskontyttö, ja amerikkalaisten mielestä tappelin veljeni kanssa koko ajan. Enpä silloin ajatellut että käsitys voisi johtua siitä miltä kieli kuulostaa. Toisaalta minulla rehellisesti sanottuna esiintyi etenkin aamuäreyttä kun pikkuveli olisi nukkunut puoleenpäivään ja minä olin herännyt seitsemältä ja oltiin tosiaan Berliinissä.

    Tervetuloa takaisin blogimaailmaan, toivottavasti palasit jäädäksesi. :)

    VastaaPoista