Tavispäiviä

Tämän päivän aloitin reippaasti, olin salilla jo ennen puoli kahdeksaa.



Hyvä puoli taloyhtiön omassa salissa on sijainti ja hinta (ilmainen). Huono puoli on taas se, että Suomessa kuukausimaksu motivoi salillakäyntiin, etten maksanut tyhjästä.

Yleensä en ole ihan näin aamureipas, mutta voisihan tästä yrittää ottaa uuden aamutavan. Sopisi siksikin, että opiskelu aamutuimaan ei ole vahvuuksiani, ja tulisi tehtyä jotain hyödyllistä. Pyykinpesua tai leipomista kun ei riitä ihan joka aamulle!



Sämpylätaikina ehti kohota "riittävästi". Lässähti sitten pellillä.

Koska täältä ei saa tavallista suomalaista ruisleipää, ja myös terveellisemmät kokojyvävaihtoehdot ovat järjestelmällisesti suolaisia (kahdesta viipaleesta 20 % suositellusta päivän natriumista on mielestäni liikaa!) teen muutaman viikon välein litran sämpylätaikinan ja napsin sitten pakkasesta muutaman kerrallaan sulamaan. Kokojyväjauhoja, rasvaksi oliiviöljyä, ja "höysteeksi" vähän auringonkukansiemeniä. Viimeksi mainittuihin olen tosin jo kyllästynyt.



Pidän kahviloissa lukemisesta. Paitsi että siellä on vähemmän häiriötekijöitä (piano, telkkari, satunnaiset kotityöt jne), on kiva viettää aikaa muuallakin kuin neljän seinän sisällä. Vielä kun ei opiskelupaineiden lisäksi ole mitään kiireitä, vaikka vähän olen harrastuksia onnistunut aloittamaankin.



Tänään en lähtenyt kotoa, ja meinasikin välillä mennä silkaksi jääpuikkojen tuijotteluksi. Sulavatko katseen voimalla ja niin edelleen. Nyt auringon laskettua on muuten vielä komeammat puikot. Jos tuossa vielä huomenna roikkuvat, lupaan jääpuikkopäivityksen. Näin jännää on elämä Ameriikan-maalla, sanon, ja häippäsen espanjantunnille - soommoro.