Sears Tower (tuo korkea rakennus ihan taustalla, jonka katolta sojottaa pari piikkiä) sijaitsee liikekeskustan sydämessä, Loopissa, mutta 442 m korkeana näkyy tietenkin sopivasta kulmasta joka puolelle. Näkyy peräti tulevaan kotikylääni asti, kirkkaalla ilmalla.
Aamupäivällä idylliset pikkukadut olivat hiljaisia, näin pari turistia ja pari äitiä vauvojaan ulkoiluttamassa.
Toisin kuin lähiöiden kivipalatsit, nämä taitavat sentään olla oikeaa kiveä eikä kivenkaltaista rakennuselementtiä. Lähtiessäni Helsinki-Vantaalla satoi räntää, ja Chicagon kukkivat puut tuntuivat sitä ihmeellisemmiltä ja kuvaamisen arvoisilta.
Chicago kasvoi pienestä kyläpahasesta (ja kukistetusta linnoituksesta) suurkaupungiksi 1800-luvun puolivälin molemmin puolin. Kun koko kaupunki paloi poroksi kolme päivää kestäneessä tulipalossa, asukkaita oli jo yli 100 000. Nämä korttelit ovat ensimmäisiä, joita sen jälkeen rakennettiin. Uuden tulituhon välttämiseksi asetettiin säädöksiä joilla rajoitettiin puusta rakentamista. Sen seurauksia, Chicagon kuuluisia pilvenpiirtäjiä, esittelen joskus toiste - joskus muuttoni jälkeen, kun olen hankkinut tuoretta kuvamateriaalia aiheesta!
Tässä kuitenkin kurkistus vuonna 1970 valmistuneeseen satakerroksiseen Hancock Buildingiin, epäilyttävästi leikkipuiston läpi.
Ei-niin-idyllistä keskusta-asumista edustavat myös Chicagon ensimmäiset julkiset vuokra-asunnot, edistyksellisen teollisuuspomon kunnianhimoinen hanke vuodelta 1929.
Hepallakaan ei ole ruohoa vihreää aidan kummallakaan puolella. Vaan eiköhän näistä keskustan ainoista hevosasukeista pidetä hyvää huolta. Jaksavat sitten vetää turisteja valkoisissa vaunuissa hieman lähempänä ydinkeskustaa.
Tämä kadunpätkä pääsi kuvaan rähjäisyytensä ansiosta. Tätäkin näki, mutta...
...tällaiset näkymät ovat rikkaammalla pohjoispuolella tavallisempia.
Koulubussien keltainen huomioväri kannattaa huomioida myös museon edustalla parkissa. Nämä neljä bussia tarkoittivat neljää kiljuvaa ja juoksentelevaa koululaisryhmää Chicagon historiallisessa museossa. Kuvia en sieltä ottanut, mutta voin suositella paikallishistoriaa tuntemattomalle Chicagon-kävijälle: melko kompaktissa paketissa tarjoillaan historiaa alkuperäisasukkaista alkaen, lihanpakkaamo- ja raskaan teollisuuden aikoihin ja nykypäivän huippuhetkiin (joista mainittakoon se, että paikallinen ketju Crate&Barrell myy Iittalaa ja Marimekkoa - tämänkin opin kyseisessä museossa!)
Museon jälkeen oli ruokatauon paikka. Terveellisyys on asia erikseen, mutta ruoka Chicagossa on valtavan hyvää.
Iltapäivää vietin suuressa puistossa, joka on nimetty osavaltion (toistaiseksi) suurimman valtiomiehen mukaan. Lincoln Parkiin etelästä saapuessa ensin löytääkin itsensä valtavan, herraa itseään esittävän patsaan juurelta.
Puistoa uudistetaan, joten jouduin kiertoreitille, joka vei minut lähelle Michigan-järven rantaa. Eipä haitannut: pääsin nauttimaan kirpakasta tuulesta ja järvinäkymistä. Veden kohinan jouduin tosin kuvittelemaan itse, maantien melu ja tuuli hukuttivat veden pauhun alleen.
Lincoln Parkin eläintarhaan pääsee sisään ilmaiseksi, ja kävelinkin sen puolihuolimattomasti läpi. Leijona-aitauksen ääreen piti kuitenkin pysähtyä, kun tapasin leijonat edustusposeerauksissa.
Kävelykierroksen päätin Lincoln Parkin kasvihuoneille, jossa oli kevätkukkien näyttely viimeistä viikkoa. Kävijöitä ei ollut enää montaa, samoja kukkia kun saattoi nähdä jo kasvihuoneen ulkopuolellakin.
Mahtavia kuvia! Varsinkin tuo jellonan haukotus :D
VastaaPoistaNäyttääpäs tuo järvi ihanan suurelta! Harrastetaanko siellä kesämökkeilyä eli onko järven ympärillä asutusta?
VastaaPoistaSuuri on! Lake Michiganiin mahtuisi 226 Näsijärveä, ja rantaa riittää neljälle osavaltiolle. Suomalaistyyppistä mökkikulttuuria siellä ei ole. Varmasti jotain mökkejä jossain päin järven rantoja, mutta Chicagon ympäristössä järvenranta (joka on lähes kirjaimellisesti muuten rantaviiva) on täyteen rakennettu urbaania ympäristöä. Uimarantoja on toki, ja jotkut onnelliset (ja arvatakseni erittäin rikkaat) asuvat lähellä järven rantaa.
VastaaPoistaKiitos visiitistasi blogissani, tulin vastavierailulle :) Kovinpa on tutun kuuloista tekstia tuo viisumipaperisota ja laakarintarkastukset yms. - enpa uskoisi, etta itsellani siita on jo pari vuotta aikaa, kun tuon prosessin loppuun sain - tsemppia sinulle noihin prosessin viimeisiin etappeihin! Ilmeisesti olet myos niita onnekkaita, jotka asuvat Helsingin lahettyvilla niin, ettei useat reissut tuota ongelmia.
VastaaPoistaOletkin jo varmaan tietoinen tasta, mutta laitetaan kertauksena: Chicagossa toimii Suomi-koulu, ja suomalaisia siella asustaa ihan kiitettava maara. Ei muuta kuin yhteyksia heihin, jos et ole viela tutustunut? (Oma elama taalla muuttui ihan toisenlaiseksi, kun saa viikottain tavata suomalaisia ja jutustella omalla aidinkielella.)
Hei Hanna, kivaa että tulit näin pian vastavierailulle. Kiitos Suomi-koulu-vinkistä! :) Matkaa Helsinkiin kertyy junalla noin 1 h 45 min, jos VR suo (olla ajoissa siis), mutta junia menee niin usein että kätevästi pääsee.
VastaaPoista