Paperit etenevät - Moving forward (or at least my papers are)

Nyt minut on todettu riittävän terveeksi viisumia varten. (Ei kuppaa, ei tubia. Ei HIV:täkään. Mielenkiintoisena nippelitietona mainittakoon, että HIV-testi ei enää ole pakollinen viisumia varten, mutta sitä suositellaan.) Lääkärikäynnin kustannukset nousevat samoihin alun viisumihakemusmaksun kanssa, tosin euron kurssi on nyt vähän eri. Jotta kukaan edes katsahti papereihimme, piti maksaa $445 viisumimaksu. Lääkärintarkastus verikokeineen ja röntgenkuvineen (thorax-rtg, tubin varalta) maksoi 370 €.

Sääliksi käy niitä, jotka joutuvat matkaamaan Helsinkiin paljon kauempaa lääkärintarkastusta varten, kaikki Suomen kolme tehtävään valtuutettua lääkäriä toimivat Helsingissä. Eikä lääkärikäynti onnistu samalla reissulla viisumihaastattelun kanssa, sillä haastattelun voi sopia vasta kun on juhlallisesti allekirjoituksellaan vakuuttanut, että hallussa on kaikki tarpeelliset paperit haastattelua varten, ja lähettänyt tämän tarkistuslistan suurlähetystöön. Minullehan matka on lyhyt, ja voin vielä yhdistää reissuun ystävien tapaamista, eli siitä en valita!

Heti saatuani suurlähetystöstä kirjeen, jossa kerrottiin papereidemme saapuneen Helsinkiin, täytin nelisivuisen lomakkeen DS-230 jossa luettelin mm. asuin- ja työpaikkojani viime vuosien aikana, aiemmat käynnit Yhdysvalloissa, ynnä muuta äidin tyttönimeä myöten. Samat tiedot olin täyttänyt jo kaavakkeeseen G-325a, joka liitettiin varsinaiseen viisumihakemukseen I-129f. Ja samat tiedot vien vielä mukanani itse haastatteluun kaavakkeissa DS-156 ja DS-156k. Ehkä testaavat pysyykö tarina samana... Tai mikä todennäköisempää, byrokratia rakastaa päällekkäisyyksiä. Toistaiseksi hankalinta on ollut kaavakkeen DS-156 täyttö, se kun on sama kaikille viisumihakijoille, meni sinne sitten lyhyelle työmatkalle tai lopuelämäkseen perhesyistä. Monet kysymyksistä eivät ihan tuntuneet sopivan meidän tilanteeseen...

Lähetin siis muutama päivä sitten suurlähetystöön allekirjoitamani vakuutuksen siitä, että ymmärrän, ettei viisumin myöntämiselle ole mitään takeita ennen haastattelua, ja että tuon haastatteluun mukanani yllämainitut kaavakkeet, passin (joka on voimassa riittävän pitkään, muistaakseni vähintään vuoden eteenpäin), virkatodistuksen (=syntymätodistus), rikosrekisteriotteen, kuitin viisumimaksusta (98,25 €), kaavakkeen I-134 liitteineen* ja viisi USA:n mittojen mukaista (5 x 5 cm) passikuvaa. Kaksi näistä on jo tosin pienennetty suomalaisen passikuvan kokoon ja niitattu terveystarkastuskaavakkeeseen, joka on edeltä toimitettu suurhlähetystöön. Sentään en maksanut itseäni kipeäksi näistä passikuvista, kun otatin ne matkani aikana paikallisessa apteekki-monitoimikaupassa Walgreensilla. Suomessa kaksi USA-kokoista passikuvaa (jotka tarvittiin syksyllä lähteneeseen hakemukseen) maksoi 29 €, nyt maksoin viidestä kuvasta $25.**


*I-134 on kaavake rahallisen tuen takaamiseksi. Minähän en voi itselleni tätä naimisiinmenoviisumia hakea, vaan Yhdysvaltain kansalainen, tuleva puolisoni on hakenut viisumia minulle. Häneltä vaaditaan vakuutus todisteiden kera siitä, että hänen tulonsa ovat riittävät (vähintään 125 % köyhyysrajasta) myös minun elättämiseeni, jotta minusta ei missään tilanteessa tulisi valtion holhokkia.

**Eihän näillä maksuilla sinänsä ole mitään väliä: Kun kääntää elämänsä ylösalaisin ja muuttaa toiselle puolelle maailmaa, ei pää silloin käänny koska viisumin hankkiminen on niin kallista. Kirjailen näitä ylös lähinnä jotta antaisin täydellisemmän kuvan koko prosessista, siltäkin varalta että blogiin eksyisi joku, jolla on samanlainen viisuminhaku edessä.

Seuraava haaste onkin sitten viisumihaastattelun sopiminen. Saamassani kirjeessä tähdennetään, etten saa varata aikaa nettikalenterista, muttei anneta muita ohjeita. Nettisivuilla tähdennetään, että puhelinkontakteja ei suosita vaan tapaamiset pitäisi sopia nettikalenterin avulla. Pitäkää peukut pystyssä. :)

********************

I have now been declared healthy enough for a visa for the US. (No syphilis, no tb, no HIV either. An interesting piece of information is that an HIV test is no longer required, only recommended. Who knows what the interview would be like if I didn't take the test though.) The cost for the medical is almost as high as the initial visa application fee: 370 € with the chest x-ray to test for TB and lab tests. Initially, so that anyone would even take a look at our papers, we were required to pay an application fee of $445.

I feel for those who have to travel much longer to get to the medical. All the three doctors who are authorized to conduct the medical, practice in Helsinki. And it's not possibile to do the medical and the interview in one trip, when the medical needs to be all done before you can start scheduling for the interview. For me the trip is short, and I can see friends along the way, so no complaints on my part.

As soon as I got the letter from the embassy saying our papers have arrived, I filled out a DS-230, where I listed where I've lived and worked in the past years, my previous visits to USA and other things essential, such as my mother's maiden name. I had filled out the same information for the G-325a which was attached to the actual fiancee visa application I-129f in the fall, and almost the same information I'll take with me to the interview itself in the forms DS-156 and DS-156k. Maybe they're testing out whether the story stays the same... Or, what I think is more likely, bureacracy just loves oberlapping. Hardest so far has been filling out the DS-156 which is the same form for any applicant, whether going for a short business trip or moving for life for family reasons. Not many questions seemed to apply in our case.

So finally a few days ago I signed a statement that I am fully aware that there is no guarantee for a visa before I have been interviewed by a consular officer, and that I will bring to the interview the abovementioned forms, a passport valid at least a year from now, my birth certificate, police records, a receipt of the visa fee ($130), form I-134 and attachements* and five US passport photos. Although two of these photos have been cut up for smaller already, and stapled to the medical examination report which has been taken to the Embassy beforehand. At least these passport photos were cheaper, since I had them taken at Walgreen's. I paid $25 for the five photos, when in Finland two photos last fall cost 29e (since here they're a "specialty" photo).**

*I-134 is Affidavit of Support. I can't apply for a fiancee visa, my US citizen fiance has to do it, and I'm just the beneficiary. He needs to prove his income is at least 125 % of the poverty line and he needs to promise to support me so that the state will never have to support me.

**I'm not counting the cost here because it would make any difference either way - when you've decided to turn your life upside down and move to the other side of the world, visa costs won't make you change your mind. Rather, I'm writing them down to give a fuller picture of the whole deal, especially in case someone in a similar situation ends up reading this blog.

The next challenge is, then, to arrange the interview. I say challenge, because the letter I got strictly forbade me to use the internet calendar for this purpose, but gave no other instructions. The web pages in turn say phone calls are discouraged and all appointments should be made via their internet calendar. Keep your fingers crossed for me. :)