Motivaatio "vanhoihin töihin" ei siis ole hurjan korkealla, ja tilastotieteen tentinkin aion ottaa vaaralisen löysästi, luottaen välitentin hyvän tuloksen takaavan kurssista läpi pääsyn. Kun on vielä pelkkä hyväksytty/hylätty-arvostelu. Katsotaan, uskallanko vielä torstai-iltapäivällä ajatella samoin. Mutta kirjoitustyössä jo tänään etenen parempaa tahtia.
Lopetan työt ensi viikon perjantaina. Ottaen huomioon mikä määrä paperitöitä liittyi työhön tuloon, oli vähän huvittavaa että minulta ei haluttu edes kirjallista ilmoitusta. Samaan aikaan kun viimeinen päivä varmistui, tajusin vihdoin että en ole korvaamaton - ja hyväksyin sen, että en voi kädestä pitäen seuraajille tehdä valmiiksi jotain, mikä tapahtuu kesä- ja heinäkuussa. Yksityiskohtaisten prosessien dokumentaatioiden hiominen ja/tai luominen on kuitenkin vielä tehtävälistalla. Todennäköisesti työajan ulkopuolella, mutta suht tuore perfektionismini vaatii sentään sen verran.
Stressaan ja hermoilen tällä hetkellä riittävästi - meneekö kaikki uuden työpaikan papereiden kanssa hyvin, milloin ihmessä ehdin tehdä vielä yli 40 tunnin arvosta Continued Medical Education credittejä, osavaltion valvontaviranomainen on
 |
| Random kuvituksena: Elämän merkkejä kodin seinustalla. |
Sen lomassa yritän kuitenkin olla kokonaan antautumatta sille pienelle äänelle joka päässä sanoo että tee töitä 24/7 tai tulee katastrooffi, sillä vähän isompi ääni muistuttaa, että tämän keväänhän piti olla se aika, kun otan rennosti, lataan akkuja tulevaan koitokseen. Niinpä en enää jätä kuoroharjoituksia väliin töiden tai opiskelujen takia - ensi syksystä lähtien kun taitaa se jäädä kokonaan. En istu sisällä koko päivää kun vihdoin on ihania kevätpäiviä. En tunne huonoa omaatuntoa kun luen Juha Itkosta tai laitan ruokaa tai sovin jotain sosiaalista viikonlopulle sen sijaan että tekisin töitä.
Pian lähdenkin työpaikkojen välistä vapaaviikkoa viettävän mieheni kanssa kävellen lounaalle, saatetaanpa ostaa vielä jätskit jälkkäriksi kotiin kävellessä. Vaikka se tarkoittaa ylipitkää lounasta ja vähän huolestuttaa kirjoitustyön kannalta.
Itse asiassa minun on hyvin helppo olla tuntematta huonoa omaatuntoa ja hyvin helppo nautiskella elämän ja kevään pienistä iloista - vain etukäteen se huono omatunto uhkaa iskeä. (Ja salaa nautin vähän myös siitä kun on kiirettä ja painetta. Todella epämuodikasta, tiedän!)
Oon aina seurannut tahtiasi jokseenkin kunnioittavasti, mutta etenkin nyt raskauduttuani on sanottava, etten kyllä millään venyisi samaan. Kiinnostus yhtään kahdeksaa tuntia pidempiin päiviin oman väikkärin parissa on kadonnut täysin, kun tuntuu, että niitä ilmankin pärjää mainiosti. Ne on varmaan nää hormonit :)
VastaaPoistaOli miten oli, pitkä lounas ja jätski kuulostaa just hyvältä! Kannatan :)
Oli muuten hyvä lounas. :) Kovalla tahdillani taidan osittain kompensoida verkkaista alkuaikaani Amerikassa. Sen jälkeen sitä vasta osaankin tästä nauttia. Ja toisaalta täkäläiset vaatimukset ovat osa sitä monitahoista kuviota, joka johtaa meidät välttämään raskaushormonitilaan hakeutumista, minkä voisin varsin hyvin kuvitella johtavan paitsi erittäin oikeutettuun lepohakuisuuteen, myös tärkeysjärjestyksen oivaan uudelleenasetteluun, jossa se tärkein V on jotain ihan muuta kuin väikkäri. :)
PoistaTyö- ja ajankäyttö- sekä kiireenpito-aihepiireistä on ollut tarkoitus kirjoittaa ihan oma päivityksensä, mutta en osaa muotoilla ajatuksiani riittävän hyvin niin, että oma elintapani saisi oikeutta kuulostamatta joko puolustelulta tai muiden tapojen vähättelyltä. Etenkin kun olen tässä ohessa myös hyvin laiska. Ehkä vielä joskus!
Siis hetkinen! Mä kommentoin tähän uudestaan jo ikuisuus sitten, mutta en havaitse tekstiä edes laserkatseella. Oh well. Olin siis sanomassa, että eihän näitä omia ajankäyttövalintoja tarvii kenellekään perusteella tai selitellä, kukin tekee tavallaan. Lisäksi blogissa näyttää vain valitsemansa osan elämästään.
PoistaKaiken muun hyvän lisäksi blogger aina välillä tuntuu syövän kommentteja... Olet tietenkin aivan oikeassa: kukin tavallaan, ja turha vertaillakaan. Mielenkiintoista niistä kuitenkin on keskustella. Ja tosiaan, itse sitä en niin ajattele kun koko elämäni tiedän, että minkälaisen kuvan tästä siivusta saa. :)
PoistaTsemppiä uusiin haasteisiin - ja tosiaan, muista levätä ja nauttia arjesta!
VastaaPoistaKiitos! Viikolla asiat etenivät, stressiä, rutistusta ja saavutusta - ja tänään vastapainoksi hääjuhlissa uudessa mekossa. Aika hyvä balanssi lopulta.
PoistaTsemppia uusiin haasteisiin myos taalta ja jaksamisia stressailun ja hermoilun kanssa! Kahden jalkimmaisen kanssa saat taydet sympatiat taalta kanssakarsijalta :)
VastaaPoistaHei kanssakärsijä, kiitos tsempeistä ja samaa sinne, rentoutumisen hetkiä myös!! Mikä sentään ensi viikolla työt ja sitten on vain opiskelu. Sulla taas... Tsemppiä!
VastaaPoista