En ihan arvannut viime maanantaina edellistä päivitystä kirjoittaessani, kuinka osuva sen otsikko olisi kuvaamaan loppuviikkoa. Lyhyesti kerrottuna tein puuttuvat 40 tuntia credittejä kun alkoivat kaipailla lisenssipapereiden perään uudessa työpaikassa, tein sitä tahmeaa kirjoitus- ja muuta artikkelityötä ja sain töissä joitain asioita päätökseen tai ainakin siihen malliin että voin niitä jättää, ja sitten vielä sen biostatistiikan tentinkin tein ja kaikki se niin että viikonloppuna ehdittiin juhlimaan häitä.
 |
| Koivua koristeissa hääjuhilssa! Pahoittelen kännykkälaatua... |
 |
| Titteliin totuttelua. Tuntuu ihan mukavalta, itse asiassa. |
Ja niin, saatuani tämän perspektiivivalaistuksen, vietin pitkät pätkät viikonloppua sellaisella huumaavalla taustaololla, että minulle tosiaankin on tipahtanut syliin tämä kaikki ja taivas myös! Pistää nöyräksi. Ja samalla aika latteaa on yritykseni kuvailla sitä, miten kiitollinen on olo kaiken tärkeän loksahtaessa paikalleen elämässä. En tänne muuttaessa ollut ollenkaan varma, että pystyisin olemaan innoissani pitkistä työpäivistä ja -viikoista täkäläisessä systeemissä, jossa vasta erikoislääkäri on oikea lääkäri ja erikoistuvia rääkätään Suomea(kin) enemmän. Vaikka taitaa olla rankat ajat edessä, sen kaiken tarkoituksenmukaisuus ja tavoitteet tästä eteenpäin sekä motivaatio niiden toteuttamiseen ajavat kaiken muun edelle, etenkin kun taustajoukot kotona, täällä ja Suomessa on täysillä tukemassa. (Ja se ei ole mikään itsestäänselvyys, olen etenkin naiskollegoiden kohdalla kauhukseni huomannut.)
 |
| Koivukoristeet liittyivät kansallispuisto- teemaan koristelussa. Viehättävä idea! |
ONNEA! Hienoa etta palaset loksahtelevat onnea ja Tohtori Pilvi viipottaa valkotakkisena pitkin sairaalan kaytavia. :) Hurjasti olet tehnyt toita ja nyt sitten se tyo kantaa hedelmaa (onpa lattea kuvaus sorry). Haleja!
VastaaPoistaKiitos kovasti! Tänään tittelitotuttelu sai jatkoa oikein parhaan takaa, kun sain lahjaksi stetoskoopin, johon on kaiverrettu nimeni ja perään ne maagiset kirjaimet, MD. :)
PoistaEdessasi on todellakin loistava tulevaisuus ja olet sen ansainnut! Ja kylla noilla taustajoukoilla on niin suuri merkitys, itsellani ei olisi varmaan yhtaan tutkintoa ilman heita.
VastaaPoistaKiitos! On siinä omaakin kovaa työtä, mutta lahjalta se tuntuu. :)
PoistaEnsimmäistä kertaa havahduin tähän epätasa-arvoon konkreettisesti, kun valmennuskurssikaveri ei voinut paljastaa tavoitteitaan appivanhemmilleen. Ja vaikka kaverini mies, itse lääkäri, kuulosti olevan täysillä tukena, appivanhemmat sotkivat perhevelvoitteilla kuvioita ja todennäköisesti naisparan päätä riittävästi, että hän ei ole tainnut vieläkään saada tenttejä tehtyä. (Ja ikävä sanoa, mutta se käytännössä tarkoittaa että ei koskaan palaa lääkärintöihin täällä.)
Onnea matkaan ja pysyköön into muassasi! Hyviä, keskustelevia lääkäreitä tarvitaan ja arvostetaan. Ei varmaan helpointa hommaa, mutta tärkeintä. Toivottavasti ehdit kirjoittaa tunnelmiasi edelleenkin, aion oysyä kanavalla!
VastaaPoistaKiitos! Aikomukset kirjoittamisen jatkamisesta ainakin on hyvät. Olen jopa suunnitellut blogille muodon- ja nimenmuutosta aikeita vahvistamaan.
PoistaVarmasti mahtava fiilis! Juuri viime viikonloppuna juteltiin tästä aiheesta kaverin kanssa, joka harkitsi kymmenen vuoden kansainvälisen insinööriuran jälkeen paluuta Suomeen ja Kuopion lääkikseen. Pitkien päivien paahtamisesta saa rahaa, arvostusta ja haasteita, mutta kutsumuksen puuttuessa ei tunnu, että jaksaa samaa eläkeikään asti. Mustakin on alkanut tuntua viime aikoina, että kaikkein tärkeintä työnteossa on sen sisäisen motivaation löytäminen.
VastaaPoistaOlen siinäkin mielessä onnekas, että satuin kiinnostumaan alasta, jolle lopulta on helppo löytää sisäinen motivaatio, vaikka välillä lääkiksessä sitä epäilin. Onnea matkaan kaverillesi isoihin päätöksiin ja mahdolliselle lääkäriuralle!
Poista