Pahimmillaan me väitellään siitä, kumman vuoro on päättää ("Mä just eilen ja toissapäivänä valitsin") ja lopulta ollaan niin nälkäisiä että päädytään burritolle, liian myöhäistä alkaa tehdä ruokaa.
Ei siis olla erityisemmin keittiöihmisiä kumpikaan, vaikka kauha kädessä pysyykin. Tiettyjä filosofisia eroja meillä ruuanlaitossa on, ja perustavanlaatuisin niistä liittyy reseptin käyttöön. Toiseksi merkittävin on se, että minä kiinnitän huomiota ruokaan ja ruoka-aikoihin hieman eri tavalla. Tällainen keskustelu käytiin viime lauantaina:
Mä: "Meillä on sitä possua mikä pitää tänään kypsentää. Mutta tykkäisin tehdä chiliä, ei ole vielä koko talvena tehty. Mitä sanot, voiko chiliä tehdä possustakin?"
Mies: "Ai onko sulla chiliresepti?"
Mä: "Miten niin, niitä on netti pullollaan! Olen käyttänyt mitä reseptiä milloinkin. Tarvitaanko siihen joku erityinen resepti sitten?"
Mies: "Siis oletko tehnyt chiliä? Olenko mä syönyt sitä?"
Mä: :O :O
Mies: "Oletko tehnyt chiliä ja ehkä kutsunut sitä jollain toisella nimellä?"
Mä: !!!
Aiemmin olen tehnyt "valkoista chiliä", johon tulee vain vaaleita papuja ja kalkkunan jauhelihaa, kasvischiliä johon tulee kasvisproteiinia, maissia ja jopa raastettua kaalia, ja sitten sellaista aika tavallista, jauhelihasta, pavuista ja tomaattikastikkeesta.
 |
| Epätarkkaa chiliä, viimeinen annos tänään lounaaksi. Huomaa peräksianto epäruualle juustoraasteen muodossa... |
Otin ruuanlaittovuoron itselleni, ja vasta sen jälkeen kun mies oli syömässä hyvällä halulla ja kehumassa keitosta, kerroin että tällä kertaa otin vaan ensimmäisen googlaamalla hyvältä vaikuttaneen reseptin.
Paitsi korvasin naudan possulla.
Ja jauhelihan kasvisproteiinilla.
Niin ja tumman oluen sijaan laitoin jääkaapista löytynyttä vehnäolutta.
Enkä löytänyt lähikaupasta punaisia chilejä, joten laitoin Serranoja ja yhden vihreän paprikan.
Ja kokonaisten purkkitomaattien sijaan käytin tomaattimurskaa
Enkä käyttänyt pelkästään pintopapuja, korvasin puolet pavuista kaapista löytyneillä mustapavuilla.
Unohdin kokonaan jauhetun korianterin kauppaan mennessä, mutta laitoin sitten kuivattua, jota ei kyllä valmiista tuotoksesta maista.
Enkä ostanut kaakaojauhetta ihan vaan tämän takia, joten se nyt jäi. (Melkein laitoin sijasta kanelia, mutta jätin väliin, ehkä siihen kohtaan on hyvä vetää soveltamiselle raja, missä ei enää ole lopputuloksesta varma.)
Mies lähti kerran vielä erikseen kauppaan kun oltiin hänen kokkausvuorollaan unohdettu buillon lihasoppaa varten. Tai oikeammin, vaimo ei ymmärtänyt että "better than buillon" tekstarissa tarkoitti tuotemerkkiä, ei että ei sillä niin väliä kun soppaluut on parempaa kuitenkin. Ei kelvannut korvata sitä kasvisliemikuutiolla. Arvannette mitä minä olisin tehnyt. Mutta jos sovellan näin onnistuneesti, saatan piankin kääntää miehen pään tässä suhteessa.
Pääasia että maistuu, ja maistuu vielä kolmantenakin päivänä: Ei tarvitse pähkäillä, mitä syötäisiin!
Ma justiinsa kanssa blogissani mutisin tasta arkiruoka asiasta. Meilla lahinna vaivaa se etta pyorii aina ne samat ja samat ja samat.... jotain vaihtelua pitais loytaa. Mutta tuo ruoan paattaminen viikolla jaa melkein mun vastuulle. Jos asiasta kysyy niin vastauksena on "I don't mind". Jaa-ha. Onneksi meilla tytot syo mita vaan eli jos jotain uutta kokeillaankin niin se ei ole taysi katastrofi niin kuin kuulemani mukaan joissain perheissa. VIikonloppuisin mies tykkaa kokkailla kylla. Ja erityisesti chilia. Sita punaista ja perinteista.
VastaaPoistaJoo-o, sitähän voisi tehdä vaikka mitä mutta siinä hetkessä kun pitäisi päättää, tai jo kaupassa, ei edes käy mielessä muuta kuin muutama vakio. Onpa kiva että teidän tytöt on kaikkiruokaisia, ei tarvitse sovitella rajoituksia jokapäiväiseen palapeliin. :)
PoistaUseasti sanon miehelle, että meillä syödään varmaan aika erilaista ruokaa kuin naapureilla. Tuntuu, että voisi olla enemmän vaihtelua ! Jos teen jotain uutta ruokaa, yleensä pöydässä käydään keskustelu - otetaanko listalle vai ei ! Ja omat työmatkat aiheuttavat myös haastetta - en enää tee välttämättä ruokaa valmiiksi, jos olen vaikka kolme yötä pois kotoa. Ja hyvin täällä on pärjätty. Tänään syötiin lihamakaronilaatikkoa - ei niin kovin eksoottista ! :)
VastaaPoistaMeillä samoin: Maksaako vaivaa tehdä uudelleen? Mutta minun pitää vähän lukea rivien välistä, sillä ilmeisesti yli kolmen vuoden avioliitto ei ole tarpeeksi pitkä aika että mies uskaltaisi olla ihan rehellinen näissä asioissa... Niinpä "It's alright" tarkoittaa edelleen, että ehkä seuraavalla kerralla kokkaan vain itselleni, tai sellaisena päivänä kun ei jaksa kiinnostaa tykkääkö mies. ;)
PoistaSain mummoltani muuttaessa Marttojen Penninvenyttäjän keittokirjan. Olen siitä tehnyt joitain ruokia, mutta muuten siirtynyt aika paljon amerikkalaisiin resepteihin. Makaronilaatikko on niitä harvoja perisuomalaisia/lapsuudesta tuttuja ruokia, joita teen. Varioin niin, että korvaan osan munamaidosta purkkisienikeitolla, sienimakaronilaatikko on suosikkini. Se variaatio ei tosin ole lapsuudesta tuttu, sillä mahtoiko sisarusparvesta kukaan lapsena suostua sieniä syömään. ;)
Meillä mä olen se joka havahtuu laittamaan ruokaa ennen kuin on ruoka-aika eikä vasta sitten kun kaikilla on jo armoton nälkä :) Mies fiilistelee sitten ehkä enemmän kun innostuu laittamaan ruokaa ja laittaa tosi hyvää ruokaa kun siihen hommaan rupeaa. Mutta kyllä minä suunnilleen kuusi päivää seitsemästä olen se joka päättää mitä syödään ja toteutankin ateriat suurimman osan ajasta, nytkin kun mies on vanhempainlomalla kotona. Jotenkin se sujuu multa vaan niin paljon enemmän rutiinilla ja tosiaan ajallaan. Onneksi oon ollut asian tiimoilta viime aikoina inspiroitunut! Oon koittanut uusia reseptejä jotka on onnistuneet hyvin, mikä sen mukavampaa. Meillä tosin lapset ei aina innostu uudesta ja se on tietysti välillä ärsyttävää ja hankalaakin.
VastaaPoistaTänään inspiraatiota riitti kyllä vain lounaaseen. Illalliseksi väänsin äsken vähän toisella kädellä kana-tacoja.
Kuulostaa tutulta: Kokkausvuoro lankeaa useammin minulle, koska se sujuu minulta helpommin. Mutta en kyllä muista koskaan inspiroituneeni tekemään ruokaa kahdelle aterialle samana päivänä kotioloissa! Se on tietty ero kahden aikuisen perheen ja lapsiperheen välillä.
PoistaJos ehdit, laita jotain uusia reseptejä joskus blogiisi! Isälläni todettiin keliakia viime vuonna, ehkä saan jonkun hyvän vinkin hänen seuraavalle käynnilleen täällä. :)
Yritän laittaa reseptejä; itse asiassa muutamaa olen jo vähän luonnostellut jo blogiin. Ei meilläkään muuten joka päivä tehdä kahta ateriaa, tavallisesti panostan illalliseen enemmän. Tänään tosin tuli taas tehtyä lounas ajatuksella ja illallisen kanssa oli sitten vähän niin ja näin... Mutta onneksi ihana ystävä oli ajatellut meitä ja tehnyt yhtä lempiruuistani ylimääräisen annoksen jonka toimitti meille iltaruuaksi!
PoistaTodella ihanaa ystävältä! Löytyisipä itsellekin sellainen, jonka kanssa voisi "vaihdella kokkausvuoroja". :) Tosin juuri menneellä viikolla sain paistettua kesäkurpitsaa töistä kotiin. Ihana työkaverini, joka tekee työpaikan hyvinvointikursseille ruuat, laittoi minulle mukaan ylijääneet. Onni on ravitsemusterapeutti-kokki-työkaveri, ja hyvinvointikurssin tilat samalla osastolla!
PoistaTuttu ongelma..... on ratkennut silla, etta teen weekly menus, joten vain kerran viikossa tarvii miettia, mita syodaan. Ja nain saadaan vahan vaihteluakin, ettei joka paiva ole samaa ruokaa.
VastaaPoistaViikkosuunnitteluakin on kokeiltu, mutta parin viikon jälkeen se aina jää! Myöskin, jos on kiskomista saada mielipidettä siihen mitä tänään/huomenna syödään, on miehelle suorastaan vitsi jos kysyn, mitä syötäisiin viiden päivän päästä. ;) Minua ei haittaa syödä samaa ruokaa useampi päivä peräkkäin, koska isomman määrän kerralla tehdessä säästä lopulta paljon aikaa. Mutta nyt kun syötiin chiliä monta päivää putkeen, eipä sitä ihan heti tehdä uudestaan.
PoistaMeillä on 6v-tyttö valjastettu tekemään viikon ruokalistaa. Ainakin yritetty :) Olen muuten samanlainen soveltaja - etsin reseptin netistä, totean, että saksalaisessa kaupassa ei kuitenkaan ole tätä ja tätä ja tätä ja sitten yritän soveltaa (ja vaikka ainesosa löytyisikin, useimmiten silti sovellan kuin en) - viimeksi tein "porkkana"kakkua - meillä oli kurpitsa, joka piti käyttää, kaupasta ei löytynyt ruokosokeria - päättelin, että brown sugar ajaa aivan hyvin asian. Ja lisäksi jääkaapista löytyi tummaa suklaata, jota sitten lisäsin, ettei mene turhaan hyvä suklaa pilalle… Mut hei, jos ei sovella, ei voi ikinä keksiä uusia reseptejä :)
VastaaPoistaMun lemppari ja keliaakikollekin sopiva resepti on esim. punainen lohikeitto - noin 300g lohta, n.200g fenkolia, 6 perunaa (+ lisäsin 1 porkkanan), 1 kalaliemikuutio, 1-2 laakerinlehti, 3 rkl tomaattipyreeta, 1 sipuli, 2 valkosipulin kynttä, (chiliä maun mukaan), 1 rkl öljyä, 1l vettä. Paloittele kasvikset. Kuullota öljyssä muut paitsi perunat. Lisää vesi ja perunat ja keitä kasvikset noin 15-20 min. Lisää kala, keitä noin 10 min. Aivan loistava lohikeitto on valmis. Fenkoli antaa ihanan raikkaan maun keitolle. Nam!
Niin ja tomaattipyree siis lisätään hieman ennen vettä. :)
PoistaHyvältä kuulostaa! Voi kun meillä olisi täällä lohta... Se on yksi niistä jutuista mitä täällä maailmalla kaipaan. Huom muuten, keliaakikolle kokatessa pitää olla varovainen liemikuutioiden kanssa, ne eivät aina ole gluteenittomia.
PoistaEn tiennytkään tuosta liemikuutioiden ja gluteenittoman ruokavalion yhteensopivuudesta - kiitos vinkistä! Keitosta tulee hyvä myös pakastelohesta :)
PoistaEn tiedä miten yleinen ongelma on gluteeni liemikuutioissa mutta jonkun kerran on tullut vastaan vehnä jossain muodossa liemen jatkona. Lapsen keliakiadiagnoosin jälkeen jouduin antamaan pois ison paketin liemijauhetta koska siinä oli yhtenä raaka-aineena vehnä.
PoistaMeillä ei ole täällä Belizessä tavallisesti lohta edes pakasteessa :( Syömmekin sitä sitten kaksin käsin Suomi-lomilla!
Porkkanakakku kurpitsasta kuulostaa hyvältä! Leipoessa, etenkin makeita, olen vähän varovaisempi "korvailija", mutta noita sokereita korvailen minäkin vapaasti. :)
PoistaMinäkin kiitän liemikuutiovinkistä. Sekä yhdyn kalan perään haikailuun: Täältä ei saa yhtä hyvää kalaa yhtä helposti kuin Suomesta - ollaanhan me keskellä mannerta - mutta saa kuitenkin. Vaan miehen yliherkkyys on vieläkin sillä tasolla, että menee vihreäksi kalaa haistaessa. Niinpä kalan laitto kotona olisi julmaa miestä kohtaan. Kalahimoni kasvaessa alan tosin miettiä siedätyskeinoja, kuten pakastekalan käyttöä keittoon! Se tuskin pahemmin käryäisi.
Tilapia oli meidän perheen herkku siellä. Suht edullista, ja vähähajuista!
PoistaJuuri kuluneella viikolla yhtenä iltana totesin miehelle, että oletkos huomannut, että meillä pyörii nää samat ruuat viikosta toiseen? Vastaus oli jokseenkin diplomaattisen ympäripyöreä "no joo, mutta toisaalta mä tykkään näistä ruuista" Mutta hei! Tämä sun kirjoitus pisti muistamaan, että meillähän on tuolla kaapissa valurautapata, jota en ole hyödyntänyt piiiiiitkään aikaan. Ensi viikolla meillä on siis jotain pataruokaa! :)
VastaaPoistaRuokapöytä tuntuu olevan kodin diplomaattisin paikka... Toivottavasti laitat pataruuan näytille blogiin! Minua on valurauta- tai muu pata houkuttanut jo jonkun aikaa. Tarvitsen vain sen viime sysäyksen voidakseni todeta Frankille, että oli pakko hankkia, ja kylläpäs mahtuu keittiöön. ;)
PoistaNäytät olevan aika samanlainen ruoanlaittaja kuin minä ainakin tuon ainesosien korvaamisen kanssa. ;) Siis lähes minkä vaan voi korvata sopivasti kaapista löytyvällä "jollain", ja minullakin mies välillä on epäilevä - ja joskus ihan syystäkin, kun korvaus ei ihan onnistu.
VastaaPoistaMutta tuon ruokaongelman olen ratkaissut sillä, että aina on joku aikakauslehti jemmassa, mistä pitäisi kokeilla joka ikistä reseptiä. Kokkaan siis yleensä reseptien perusteella milloin mitäkin, paitsi silloin jos olen kaupassa ilman lehteä. Silloin tulee tehtyä joko pestopastaa tai mozzarellasalaattia.
Lehdet voisikin olla parempi reseptilähde kuin netti, jossa reseptien kanssa ihan missä kaikessa muussakin vastaan tulee välillä vähän mitä vaan. Ja pitää kuitenkin lähteä jostain vähän suppeammasta hakusanasta kuin "resepti". Tällä hetkellä en omista ainuttakaan lehteä, jossa olisi reseptejä. Ennen muuttoa digitoin (valokuvaamalla, onnistui yllättävän hyvin) Hyvän Terveyden ilmaisen reseptiliitteen muutaman vuosikerran, mutta niitäkään ei ole läheskään kaikkea vieläkään tullut kokeiltua. Ergo - vika lienee kokeilunhaluttomuudessani sittenkin. :D
PoistaHyvät vakireseptit sulla! Meillä vastaavat olis kesällä grillattu kana ja vihersalaatti ja talvella... öö... Enpä osaa nyt sanoa, huomaa, kuinka vähän tänä talvena on kokattu! Mostacciolia tai spagettia tomaattikastikkeella ja lisukesalaatti on aika tavallinen. Tänään tein sienimakaronilaatikkoa.
Meillä minä tarvitsen aina reseptin, mutta osaan myös soveltaa tarvittaessa. Mies taas nauraa reseptintarpeelleni, kun itse vetäisee aina jotain ihan vaan omasta päästä! Tuo arkiruokahomma on meilläkin ikuinen ongelma. Vähän olen kypsytellyt tässä arkiruoka-arkiston lisäämistä blogiini, muistaisi itsekin paremmin, mitä sitä voisikaan tehdä!
VastaaPoistaOlisi myös mielenkiintoista kuulla, onko Suomeen paluu aiheuttanut ruuanlaittopulmia, kun pitää taas sopeutua erilaiseen ainesvalikoimaan! Aloitin joskus listaa arkiruuista juuri samasta syystä, että muistaisi mitä "repertuaariin" edes kuuluu. Minneköhän se joutui...
PoistaOn aiheuttanut pulmia! Taas menee kaupassa ikuisuus...
PoistaOtan osaa! Mutta olen samalla vähän kateellinen. :) Tästä näkökulmasta tietenkin suomalaiset ruokakaupat on niin ihanan tuttuja ja nostalgisia. Mutta yrittäessäni tässä miettiä perisuomalaisia ruokia, joita paluumuuttajille suositella, mieleen tulee Janssonin kiusauksia, Lindströmin pihvejä ja lapskoussi, joita en ole ikinä tehnyt itse.
Poista