Ilmoja pidellyt - Vanhaa vuotta ja uutta

Maanantaina, 13.1.

Vuoden ensimmäinen blogikirjoitus on odotellut ilmestymistään lievän rimakauhun vuoksi. Monet seuraamani blogit kävivät ansiokkaasti läpi mennyttä ja katsoivat tulevaan, ja aloin ajatella että itsekin pitäisi aloittaa jollain sisältörikkaalla.¤

Mutta onneksi viikko sitten* tuli Polar Vortex, joten voin rupatella säästä. Oli muuten kylmä. Niin kylmä, että suolaus ei sulattanut teitä, ja sain vihdoin omin silmin nähdä että täkäläiset eivät jokavuotisesta talvesta huolimatta ymmärrä, että talvikelillä kannattaa muuttaa pikatielläkin ajotyyliä. (Sen sijaan jos ilmassa on kolme vesipisaraa, liikenne puuroutuu mateluksi kuin taikaiskusta.) Meillä muodostui parvekkeen liukuoven sisäpuolelle jäätä, mutta isommilta ei-toivotuilta talvi-ilmiöiltä vältyttiin. Keskiviikkona oli jo ihana talvipäivä, ja perjantaina puro sanoi puli puli rankkasateen saattelemana, eikä enää tarvitse liukastella. Paitsi jos alueella asuntoyhtiömme varoitusten mukaan vallitseva suolapula ei ratkea keskiviikkoon** mennessä.

Luntakin on riittänyt. Autotalli olis kiva silloin, kun kuudelta paukkupakkasessa pitää putsailla pariakymmentä senttiä lunta auton päältä! Vaihtoehtoisesti asuminen hyvien julkisten kulkuyhteyksien varrella voisi olla vielä kivampi.

Nyt kun on säästä tullut päällimmäiset purettua, summaan sittenkin lyhyesti viime vuotta omalta osaltani. Viime vuotta voi sanoa käännekohdaksi elämässäni Amerikassa, vuodeksi joka määritti tulevaisuuden suunnan. Tai vaihtoehtoisesti voi sanoa, että saavutin tavoitteita ja asetin uusia, ja jo aiemmin alulle laitetut asiat kantoivat hedelmää.

Sain tehtyä loput kaksi lisenssitenttiä, mikä osoitti itselleni jälleen, että ikuisuusprojektitkin voi saada päätökseen. Tuloksien perusteella vähän vähempikin stressaus ja lyhyempikin valmistautuminen olisi riittänyt, mutta toisaalta juuri näin hyvät tulokset halusinkin! Kesäkuussa sain sertifikaatin käteen: Olen kelvollinen hakemaan erikoistumispaikkaa. Tein toisen kirjallisen lisenssitentin tammikuun lopussa, ja heti sen jälkeen aloin tekemään melkein täyttä vapaaehtoisviikkoa mentorini alla. Vapaaehtoisuus kantoi hedelmää paitsi uusien kokemusten ja uuden oppimisen kautta, myös poikimalla palkkatöitä samassa paikassa. Kesällä minut rekrytoitiin lisäksi kirjoittamaan artikkelia, ja houkuteltiin hakemaan kliinisen tutkimuksen maisteriohjelmaan. Minusta tuli jälleen osa-aikaopiskelija ja opintolainallinen syyskuun alusta.

Välillä ihmettelin, miten ikinä saan erikoistumispaikkahakemukset valmiiksi ajoissa - enkä saanutkaan. Ehdin kuitenkin riittävän ajoissa, niin, että lokakuun lopussa oli ensimmäinen erikoistumispaikkahaastattelu. Kävellessäni haastattelun jälkeen tietokoneluokkaan viimeistelemään tilastotieteen välitenttiä, muistan ajatelleeni, voiko olla että ensimmäinen on se oikea. Viikkoa ennen kiitospäivää varmistui, että ei ensimmäistä eikä toista kertaa elämässäni ensimmäinen on indeed se oikea.

Tämän lomaan mahtui itse asiassa kaksikin lomaa, kesällä Wisconsin/Michigan-akselilla ja sitten jouluna Suomessa. Arjessa ei mitään kovin jännittävää ehtinytkään tapahtua. Ehkä pitäisi ottaa tälle vuodelle tavoitteeksi tehdä jotain leffa- tai pubi-iltaa erikoisempaa viihdyttävää vähintään joka (toinen?) kuukausi?

Entäs alkanut vuosi? Tästä tulee mielenkiintoinen! Aloitan vähän rauhallisemmin kuin lopetan. Teen vähän vähemmän palkkatöitä ja vähän enemmän töitä tulevien töiden eteen. Eli olen vähemmän töissä, mutta yritän käyttää sen ajan hyödyksi niin, että ensinnäkin saan hyvissä ajoin osavaltion lääkärilisenssin taskuun. Koska valmistumisesta on jo aikaa, lisenssiä varten täytyy suorittaa nettikursseja. Sen lisäki, kun kesällä sukellan erikoistumistunneliin, josta kaikkien raporttien mukaan ei hirveästi käväistä pinnalla, olisi tarkoituksena että muut projektit on sopivasti paketissa, koti lähempänä työpaikkaa, ja akut ladattu maratonia varten. Saa nähdä kuin käy!

Hyvää vuotta 2014 juuri sinulle! Toivottavasti pysyt mukana tämänkin vuoden, lupaan ainakin suurimmista käänteistä kirjoitella. Oma puolilupaukseni on, että sen lisäksi ainakin muutamaan otteeseen kertoilisin lääketieteestä ja lääkärin töistä tästä perspektiivistä. Tiedän, että ainakin muutamaa lukijaa se kiinnostaisi erityisesti.


¤ Ja sitten jäin odottelemaan että etsisin sopivia kuvia kirjoitukseen! Ehkä lisään myöhemmin... Yeah, right!
*18.1. Jos nyt julkaisisin tämän edes saman viikon aikana kirjoituksesta! Polar Vortexista on melkein kaksi viikkoa.
**Eilen 17.1. kävelin paikasta toiseen, ohhoh, ja oli kaksikin pahaa läheltä piti -tilannetta. Auton kanssa niitä oli pari päivää sitten, eli tässä sitä taas ollaan, nastoja kaipaamassa. Kenkiinhän ne varmaan saisi ihan laillisestikin laittaa... ;)