Olipa kerran ruokakauppa, jossa oli myynnissä 11,3 kg:n laatikko tomaatteja vitosella.
Tapahtuipa nämä kaksi samana päivänä, ja wannabe- teollisen ruuan välttäjä kantoi tomaattilaatikon kotiin, jätti tilastotieteen opiskelun (jälleen kerran) toiseen päivään, ja ryhtyi tomaattikastikkeen valmistukseen.
Tomaateista on jäljellä vielä reilu kolmannes, ja oikeastaan on hinku kokeilla tosi säilömistä: Steriloidut purkit ja säilykkeen vakuumittaminen. Pitää vähän vielä kasvattaa sisua, vaikka tomaatteja katsoessa tiedän kyllä että aikaa ei ole, ei ainakaan seuraavaan vapaapäivään (sunnuntai) saakka. Sitäpaitsi voin lykätä tilastotiedettä vain rajallisesti, sillä midterm kotikoe pitää palauttaa Halloweenina.
On minulla tomaattikeittokin vielä tekemättä - ehkä huomenna, paitsi en voi jättää kuoroa tällä viikolla väliin.
En ole koskaan ennen kaltannut tomaatteja. Päällimmäiseksi siitä puuhasta jäi ikävä siskoja, äitiä ja tätejä, joiden kanssa olen suurimman osan elämäni säilönnästä tehnyt enkä suinkaan yksin. Kalttaaminen sopisi vähän isompaan keittiöön, jossa olisi pari vähän isompaa astiaa, ja ainakin kaksi käsiparia. Mutta oli se silti hauskaa, etenkin kun pääsi tehosekoittamaan kuorittuja tomaatteja!
Tein pakastepusseihin satsin, johon tuli lisäaineeksi vain punaviinietikkaa, mutta purkkeihin jääkaapissa säilytettäväksi (ja ensin käytettäväksi) laitoin omasta mielestäni hirvittävän määrän sokeria, hiukan suolaa ja mausteiksi chiliä, valkosipulia ja basilikaa. Hyvältä se maistuu, ja mikäpä ei maistuisi kun noin paljon sokeria laittaa, mutta ei se kyllä ihan soseeksi saonnut...
Päivän surrealismiannos tuli kun kädet kyynärpäitä myöden tomaatissa ja kalttaamisen ollessa kuumimmillaan sain puhelun jännittävästä numerosta ja annoin yhden erän tomaatteja kalttaantua kaikessa rauhassa, kun vakuuttelin valintakomitean jäsenelle, että olen ihan oikeasti kiinnostunut heidän muka vaatimattomasta erikoistumisohjelmastaan. Siitä lisää toiste!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti