Fiilistelypäivitys

Pidän syksystä täällä sitäkin enemmän, kun osaan verrata sitä Suomen varhaiseen loskaan ja turhan sirpakoihin keleihin. Täällä ja lämpimät päivät kestävät pitkälle lokakuuhun, ja kuten olen varmaan aiemminkin maininnut, amerikkalaiset osaavat ottaa tunnelmat irti tästä vuodenajasta.

Monikansallisen syypään kahvimuki jää sopivasti tolpan taa.

Tunnelmanlatistajiakin löytyy. Halloween-roinaa enemmän ärsyttää tuon ylläolevan kuvan mainoslause: mitä tahansa voidaan syksyllä mainostaa kehottaen ihmisiä kaatumaan siihen. Tai ihastumaan - jota käännöstä ehkä tässä olisi tarkoitus käyttää. Fall into flavor - fall into savings - fall into ihan mihin tahansa. Hyvät mainostajat, tämä on kulutettu puhki, siirtykää seuraavaan sanaleikkiin! 

Poimi omat omenat, DeKalb 2011

Yleensä syksyyn on minulla täällä sisältynyt kurpitsaa, omenoita, ruskaretki ja ylenmääräisen fiilistely, mutta tänä vuonna näyttää menevän yllätys yllätys työnteon puolelle meillä molemmilla. Olemme kaikki lokakuun viikonloput töissä, yhteensä, eli vuorotellen. Pitää nautiskella syysomenat vaikkapa työmatkalla ihan kaupasta ostettuna, ilman miestä en saane aikaan omenatarhareissua.

Poimi oma kurpitsasi, DeKalb 2010

Useampana vuonna ruskaretki on suuntautunut osavaltionpuistoon reilun tunnin matkan päähän meiltä lounaaseen. Starved Rock tarjoaa lehtipuita ja jylhiä kallioita pääosin niin tasaisessa Illinois'ssa.

Starved Rock State Park, 2012

Köyhän naisen ruskaretken tein töihin perjantaina. Ajelin itselleni ihan uutta reittiä poikkeukselliselle työmaalle, terveysmessuille edustamaan meidän tutkimusta pomon kanssa, ja yhtäkkiä, heti ankean mainostaulusaasteen ja betoniympäristön eli pikatien jätettyäni sukelsinkin aamuauringossa hehkuvaan ruskametsään. Kontrasti meinasi hengen salvata. Kuuntelin Daniel Radcliffen pitkää ja sisältörikasta haastattelua NPR:n podcastista, ihailin puita, nautin auringonpaisteesta ja avasin auton ikkunan raolleen. Sellaista arkionnea!

Starved Rock, 2012

Päätin vetää henkeä tämän viikonlopun, ja olenkin vain vähän lukenut biostatistiikkaa. Ansaitsin vapaaviikonlopun vihdoin, sillä alkuviikosta sain - vihdoin - erikoistumispaikkahakemukset matkaan. 65 paikkaan lähti hakemus, kahdesta on jo tullut ei-kiitos, ja yksi ilmoitti että heidät suljetaan kesäkuussa. Neuloillahan tässä vähän on, joten siksikin oli hyvä tehdä jotain ihan muuta koko viikonloppu! Ja ei-mitään muuttuikin vaikka miksi, pieneksi arkionnellisuudeksi. Olen saanut reilun vuoden ajalta kertyneet paperipinot melkein loppusijoituspaikkoihinsa ja muutenkin siivonnut, olen lukenut, vaihtanut kuulumisia Suomeen, kävellyt aamukahville, vahtinut valloittavaa kummipoikaa, istunut parvekkeella, säilönyt basilikaa, laulanut Händeliä ja kuunnellut pitkästä aikaa kirkkoherran saarnaa - täkäläisittäin sapattivapaa on jopa neljä kuukautta kesän yli. Viikonlopun päätteeksi kokoonnuttiin koko tämän puolen perheen kanssa lokakuun merkkipäivien kunniaksi kreikkalaiseen ravintolaan: Täytettyjä viininlehtiä, lammasta ja jälkkäriksi baklavaa ja suklaakakkua...

Läheinen metsä-/ulkoilupuisto, 2011

Välillä tunnen todellä eläväni kun pusken töitä, välillä taas sen tunteen tuo tällainen todellisen elämän arkinen juhlaviikonloppu, kun kun kyljet kolottavat samaan aikaan sekä eilisestä treenistä että hyvästä ateriasta.

Ja koska on lokakuu, loppuun pala Sanna Karlströmiä, joka juuri siksi että on lokakuu, tarttui hyllystä käteen ja tuli puhumaan vuosien ylitse.

Lintu, taivas heti
lintuisa
Voisitko liioitella pilvettömyyttä
ennen kuin pilvet kuin syksyinen tietyömaa tapahtuu