Kotiutunutko

Kahden ja puolen vuoden jälkeen luulen, että suurin osa kokee kotiutuneensa uuteen kotimaahan tai ainakin uuteen omaan arkeen. Minä huomaan välillä laskevani itseni amerikkalaisten joukkoon, ja olenhan minä toistaiseksi-pysyvä asukki täällä. Erikoisen kaukaisilta tuntuvat Suomesta kantautuvat uutiset, ehkä siksi, että kotimaan uutistapahtumien seuraaminen on jäänyt hyvin vähälle.

Vihkiytymässä oikeustalolla

Esimerkiksi vasta pari päivää sukupuolineutraalin avioliittolain kansalaisaloitteen jälkeen hoksasin, että minäkin olisin voinut allekirjoittaa sen. (Mutta kuuntelin radiosta, mitä USA:n korkein oikeus sanoi pohtiessaan samaa sukupuolta olevien parien liittojen kieltämisen perustuslaillisuutta tai sen vastaisuutta ja sivunmennen sanoen on käsittämätöntä, että joku edelleen yrittää sanoa, että avioliitto on olemassa biologisten lasten hankkimista varten. Ei meiltä ainakaan vaadittu uskollisuus- ja rakkausvalojen ohella lapsivaloja. Onneksi.)

Ja Katainen ja Urpilainen tuntuvat yhtä kaukaisilta hahmoilta kuin Hollande ja Lagarde - vaikka äänestin vaaleissa, joiden perusteella Katainen ja Urpilainen vallan kahvoissa nyt ovat.

Sellaistakin on ilmassa, että Suomi yhteiskunnan turvaverkkoineen, etenkin vanhempainetuuksineen ja ilmaisine koulutuksineen tuntuu satumaiselta ihmemaalta eikä todellisuudelta, jossa vain kolme vuotta sitten elin. Viime kuussa Amerikassa "juhlittiin" Family and Emergency Leave Actin 20-vuotispäivää. Täällä on jo 20 vuotta ollut laitonta potkia täysiaikainen työntekijä pihalle sen vuoksi, että hän jää synnytyksen jälkeen palkatta kotiin kahdeksitoista viikoksi.


Suomessa opiskelijat protestoivat - syystä - ehdotettuja muutoksia opiskelijoiden etuuksiin, mutta entistä kaukaisemmalta tuntuu ne opintotuella elon ajat, kun kuulen lähistöltä pohdintaa, että yliopistokoulutus saattaa jäädä väliin ja korvautua lähikoulun C-luokan tutkinnolla, koska julkinenkin yliopisto jopa omassa osavaltiossa kustantaisi lukuvuosimaksujen ja asuntolan kanssa 25 tuhatta dollaria vuodessa.

Suomi, ihmemaa

Ja entistä harvemmin valitan lääkärilisensointiprosessin kalleudesta ja hankaluudesta, kun tiedostan tulevaisuudessa työskenteleväni velattomana, tai lähes velattomana kollegoiden rinnalla, jotka kustansivat lääkäriytensä keskimäärin 200 000 dollarin lainoilla.


Mutta sitten on niitä suomalaisuuden, ulkosuomalaisuuden ja vierauden hetkiä:

Käännän radion vahingossa kantrikanavalle. Ylleni hulvahtaa niin muistikuvat siitä kun olin tuore täällä, kuin tajuamus siitä kuinka paljon vierasta täällä minulle on.

Jälleen kerran ärsyynnyn painavalle ja tehottomalle imurillemme (joka vielä toimii ja olisi siksi tuhlausta heittää menemään) ja ikävöin kevyttä ja hiljaista Electroluxia.








Mikseivät useammat huushollit vaihda suihkuihinsa käsisuihkuja? Onko ne pesurätit ja -sienet niin rakkaita? Kakskymppiä Targetista, ja samalla saattaa saada paremman vedenpaineen ja säästää vettä.



Räteistä puheen ollen, on ikävä Wettexiä.

Amerikka, vieras, tuttu, ihmeellinen ja raivostuttava