Huomenna on taas tenttipäivä. Tuntuu tosiaankin, että se on taas. Lupaan vielä kirjoittaa sen lupaamani ja kauan suunnittelemani yleiskatsauksen tähän lisensointiprosessiin, mutta 14 tuntia ennen tenttiä ajatukset on vähän liian hajallaan.
Suhtauduin varsin epäuskoisesti erään luennoitsijan toteamukseen, että lopulta sitä vaan tietää, milloin on valmis tenttiin. Mutta juuri niin aloin tuntea ennen kumpaakin tähänastista tenttiä. USMLE on siitä hieno tentti, että sen voi tehdä melkein milloin vain, eikä ylhäältä (ellei omasta lääkiksestä sitten) anneta tiettyjä päiviä, milloin tentti pitää tehdä. Osittain siksi menestyin itsekin niin hyvin. Varasin tenttipäivän vasta, kun se tunne alkoi hiipiä, että nyt pitää ottaa se ratkaiseva askel, olen valmis. Tai toisaalta, lukemista jatkamalla turhaudun, väsyn (vielä enemmän) ja unohdan entisiä enemmän kuin opin uusia
Huominen tenttini on vähän eri maata. Se on kliinisten taitojen tentti, jossa tutkin 12 näyttelijää, jotka ovat nimenomaisesti harjoitelleet tietyn oirekokonaisuuden esittämistä. Koko maailmassa on viisi tenttikeskusta, jossa näitä järjestetään. Joko olen täällä huokaillut, kuinka onnekas olenkaan, kun lähimpään on vain puoli tuntia matkaa? Monet joutuvat luonnollisesti tulemaan tenttiin lentäen pitkänkin matkan takaa. Minun tenttijännitystäni se ainakin pahentaisi huomattavasti. Mutta koska Chicagoonkin tullaan tekemään tätä tenttiä matkojen takaa, ja koska kesän tenttitauko lähestyy, sain tenttiajan vähän viime tipassa, ja vähän turhan aikaiseen. Kesätauon jälkeen tenttivät eivät välttämättä ehdi tämän vuoden erikoistumispaikkahakuun.
Pari viikkoa lisää kuivaharjoittelua, potilaskertomusmerkintöjen amerikkalaisia kirjaamistapoja ja 15 minuutin aikarajassa pysymisen kokeilua olisi tehnyt terää. Oma tietenkin on ollut valintani, että en ole kieltäytynyt vapaaehtoishommista vähän pidemmän aikaa ennen koitosta. Toisaalta nämä jutut pitäisi minulla olla hallinnassa. Osaan englantia. Olen kohtuunopea konekirjoittaja. Osaan ilmaista empatiaa - paitsi jos Standardized Patient odottaa juuri tiettyjä sanankäänteitä, yääh. Olen jankuttanut itselleni riittävän monta kertaa, että muistaisin, että pitää kysyä lupa saanko aloittaa tutkimisen. Pitää kysyä lupa eikä vaan ilmoittaa, että siirrän vähän sairaalakaapua. Pitää muistaa transition-lauseet eikä vaan töksäyttää että maistuukos tupakki. Ms. Anderson, next I have some questions about your personal habits and lifestyle. Do you smoke?
Näin tentin aattona sitä pelkää tietenkin, että huomenna on päässä pelkkää tyhjää. Että en kysy vatsakipupotilaalta ripulista, tai huimauspotilaalta muista neurologisista oireista. Tai jos potilas kysyy, mikä on ultraääni, vastaan öööö.
Pelissä on suurin piirtein seuraava: Jos menee läpi, minusta tulee ECFMG certified, eli ulkomailla valmistuneiden lääkärien koulutuskomission kelvolliseksi havaitsema, ja voin syyskuussa jättää hakemukset erikoistumispaikkoihin.
Jos tulee reput, maksan toiset 1440 dollaria tentistä, enkä välttämättä ehdi tämän vuoden hakuun.
Onneksi tänään alkaa Mad Men, kahden tunnin päästä viimeistään hyvä viihde vie ajatukset muualle. Tässä välissä voisin vaikka kuurata kylppärin - totesin, että jos vielä luen, päädyn vaan entistä lähemmäs paniikkia. Teen enää parit flashcardit muutamasta muistisäännöstä.
Tsemppiä tenttiin! Nostan kyllä sulle hattua, niin kovalta tää sun prosessi kuulostaa!
VastaaPoistaOnnea matkaan! Tuo tentti kuulostaa kaikin puolin jännältä, siis niin hyvässä kuin jännittävässäkin mielessä. Uskon, että hyvin menee!
VastaaPoistaTsemppiä matkaan! Kun toivut koetuksesta, odottaa blogissani sinua tunnustus :)
VastaaPoistaOnnea tenttiin, vaikket taaskaan sita tarvitse :) Tule sitten kertomaan millainen tentti oli!
VastaaPoistaOon pitänyt täällä peukkuja! :)
VastaaPoistaTsemppiä, hyvin se menee!
VastaaPoistaKiitos teille, tuntuu mukavalta kun on tukijoukkoja! Ja Saralle kiitos tunnustuksesta!! :)
VastaaPoistaTulin juuri kotiin, ja huomasin ajattelevani kuin rankan päivystysvuoron jälkeen ikään: Ainakaan ei kukaan kuollut. Tällä kertaa olisi tietty ollut aika hurjaa, jos joku olisi kuollut, näyttelijöistä kun on kyse!
Saan tietää heinäkuussa, pääsinkö läpi. Siihen on ikuisuus! Enkä taaskaan tiedä yhtään, miten tentti meni. Lohdutukseni on, että itse tenttijät ilmoittavat ohjekirjassaan, ettei kukaan pysty tässä tentissä olemaan täydellinen, kun aikaa on niin vähän. Minulla vaan ei ole aavistusta, kuinka epätäydellinen vielä pääsee läpi! Ja vaikka toisin voisi luulla, tähänastinen ihan hyvä menestys ei juuri nyt kohota itseluottamusta lainkaan. Vaikka ihan samalta tuntui edellistenkin tenttien jälkeen.
Pitäähän ihmisellä ahdistuksenaiheita olla. Muuten oliskin liian kevyttä. ;)
Myöhäistä toivotella tsemppiä, joten toivotan ihan vain onnea. :)
PoistaMinun nykyisen työpaikkani soveltuvuuskokeiden jälkeen oli tunne, että olen maailman huonoin työntekijä, eikä kukaan tule ikinä palkkaamaan minua, mutta toisin kävi. Toivotaan siis, että tässäkin orastava täydellisyyshakuisuus on syy itseluottamuksen puutteeseen eikä se, että oikeasti olisi mennyt huonosti.
Kiitos! Viikkoa myöhemmin on jonkun verran helpompaa ajatella, että itseluottamuksen puutetta se vaan oli. Ihan hirveästi ei tässä vaiheessa jännitä.
PoistaLupaavalta kuulostaa myös, että soveltuvuuskokeista voi jäädä huono fiilis ja silti mennä hyvin. Pidän mielessä jos sellaisiin itse päädyn. :)
Tuun taas muodikkaasti jälkijunassa, joten ei tässä enää mitään tsemppejä toivotella. Oon kyllä vakuuttunut, että hyvin se meni. Tylsää tosin että tuloksissa kestää tommonen pieni ikuisuus. Toisaalta eikös lääkärinä tarttekin rautaisia hermoja, eli ehkä tää prosessi on suunniteltu tonkin puolen treeniä varten ;)
VastaaPoistaHaha, kyllä tässä pisin prosessia on kertaan jos toiseenkin tullut mieleen, että hermoja ja kestävyyttä meiltä koetellaan, eikä näillä kidutuksilla ole muuta tarkoitusta. ;)
PoistaJa lisaa tunnustuksia pukkaa: blogistani loytyy kuva-sellainen sinulle, sitten kun ehdit :)
VastaaPoistaKiitos! Tämä on tosi kiva, keksin jo teeman omille kuvilleni! Nyt pitää vaan ehtiä metsästää kuvat ja laittaa blogiin. :)
PoistaHei joko tsekkasit tän: http://herkkujakoukku.blogspot.de/2013/04/ruisleipa-se-parempi.html
VastaaPoistaAjattelin, että meidän kisa (jonka eteen en oo kyllä vieläkään tehnyt mitään!) on herrasnaismaista tyyppiä, joten ajattelin vinkata hyvännäköisestä ohjeesta :) En tosin oikein tiedä miten ton juuren toteuttaisi. Täältä saa kyllä ruisleipää, mutta ei tommosta ihan tummaa perinteistä.
Kannatan herrasnaismaista otetta! Kiitos vinkistä. Kakkosyrityskierros on osaltani siinä vaiheessa, että ruisjauhot on ostettu. Ehdit vielä hyvin kiriä ohi.
Poista