Ajoittaisesta matalalennosta huolimatta olen onnistunut syksyn aikana neulomaan ihan hyvän läjän huiveja, sukkia ja kolme lapastakin. Tarkoitus on se neljäskin tehdä.
Oilin kanssa oltiin paitsi samoilla lanka-apajilla kesällä, myös käytettiin lankoja samaan huiviin. Ihailin hänen työnsä tasaista jälkeä - mutta ilokseni totesin, että viimeistelyn jälkeen minunkin huivini näytti paljon paremmalta kuin mitä keskeneräisestä olisi voinut päätellä. Jos vielä teen samaa huivia, etenkin tuota isompaa kokoa, hankin kyllä pidemmät (pyörö)puikot, luulen sen edesauttavan työn tasaisuutta. Nyt ulkoistin äidiltä 5,5 mm, n. 30 cm pitkät puikot. Kun suurimmasta huivista tuli 170 cm pitkä, oli se lopulta aika mytyssä puikoilla.
Motivaationi tehdä sama huivi moneen kertaan - vaikkakin koko- ja värivariaatioin - oli Oak Parkin kauniin Pleasant Homen joulumyyjäiset, jonne toista kertaa menin käsityöryhmäni kanssa. Olen melkein pari vuotta käynyt kerran kuussa enemmän tai vähemmän säännöllisesti neulomassa mukavassa seurassa, yleensä Oak Parkissa, ja toki sitä opiskelija/kotirouva tarttuu tilaisuuteen ansaita pari pennosta.
Saa nyt nähdä, jääkö tästä ollenkaan plussan puolelle, väitän että on ollut liian lämmintä eikä kukaan halua ostaa lämmikettä! Olin paikalla avauspäivänä sunnuntaina, ja väkeä riitti, mutta suurin osa taisi keskittyä sunnuntain erikoisuuteen, pitopalveluiden maistatuspöytiin. Enkä voi siitä moittia, tuli itsekin tehtyä vähintään puolitoista kierrosta.
Joulumyyjäiset koruineen, kortteineen ja käsitöineen jatkuvat sunnuntaihin, sitten pitää päättää tuleeko lopuista neulomuksista joululahjoja vai lähdenkö myymään näitä netin kautta.
Voin lämpimästi suositella käyntiä Pleasant Homessa tällä viikolla, oli sitten käsityöostoaikeita tai ei. Talo on upea preeria-arkkitehtuurin esimerkki kivalla paikalla kauniissa Oak Parkissa - ja aukioloajat ovat tällä viikolla tavallista paljon suopeammat.
Millaisia summia pyydät noista? Minä olen todennut, että koska langatkaan eivät ole ilmaisia, kukaan ei ostaisi käsitöitäni sellaisilla hinnoilla, joilla niitä raaskisin myydä, onhan niiden tekemiseen mennyt sen verran aikaa. Käyn mieluummin vaihtokauppaa muiden käsityösuuntien taitajien kanssa. ;)
VastaaPoistaVaihtokauppa on ihan hyvä idea. Suomessa, veikkaisin, tällaisten käsitöiden hinnat ovat alhaisemmat, koska osaamista on enemmän. Moni mieluummin tekee itse kuin maksaa, täällä harva siihen pystyisi. Kerron täällä mielelläni, että mummon lisäksi koulu opetti minut neulomaan - se saa poikkeuksetta aikaan ihastuneita reaktioita.
PoistaItse olen ottanut hinnoitteluohjeeksi tämän käsityöryhmän kautta oppimani materiaalin hinta kertaa kolme. Tosin sovellan sitä niin, että jos olen saanut langat alennuksesta, en ainakaan kokonaan sitä alennusta siirrä hintaan. Näin laskien suurin huivini odottaa ostajaa $42 ja pienin $22 hintaan. Tuntipalkoille siinä ei pääse - Etsyssä jotkut sitäkin yrittävät - mutta se ei ole ihan polkuhintakaan. Tuntipalkan tavoittelu tuntuisi hassulta siksikin, että neulon silloin, kun muuten istuisin kädet toimettomana: Jutellessa, telkkaria katsoessa, lukiessa, leffassa, junassa. Kollaasikuvan oikeassa alalaidassa oleva kaulahuivi ihanasta paksusta pehmolangasta puolestaan on niin nopea tehdä, että materiaali x3 tuntui riistohinnalta, sen myyn materiaali x2.
Hienoja töitä! Ja voi kuinka ihailenkaan kykyä neuloa samalla, kun esimerkiksi lukee. Minulta se ei onnistu.
PoistaJa voi sentään, tarkoitukseni oli tulla käymään niissä myyjäisissä, mutta en tajunnut, että ne olisivat näin aikaisin joulukuussa :( No, ehkä ensi vuonna...
Kiitos Arya - pitää tosin tunnustaa, että ihan mikä tahansa neule ja mikä tahansa teksti eivät taivu yhteistoiminnaksi. :)
PoistaMinun olisi pitänyt vähän varhaisemmin mainostaa myyjäisiä! Toivottavasti pääset käymään jonkun Open Housen aikana. 21.12. olisi talvipäivänseisauksen teeiltapäivä, mutta hinta $25 oli mielestäni vähän suolainen... Opastetulle kierrokselle pääsee kympillä.
Ihania käsitöitä ! Toivottavasti Chicagon alueen ihmiset ymmärtävät, että kyllä talvi vielä tulee ! Itse haaveilen ajasta tehdä jotain muuta kuin tätä leipätyötä.....jos vielä vaikka osaisi tehdä sukan kantapään!
VastaaPoistaKiitos kehuista! Neulominen on ainakin minulle mitä mainioin rentoutumiskeino, etenkin jos muistan rentouttaa hartiat. :) Voin tarjota sen kantapään kanssa videokonferenssiapua jos tulee tiukka paikka, kokeile ihmeessä!
PoistaPyöröpuikko on kyllä hyvä idea. Mäkin aloitin eka 30 cm:n puikoilla, kunnes meni hermot. Investoin samantien semmoseen pyöröpuikkosettiin, jossa puikkoihin saa kiinnittää haluamansamittaisen, öh mikä se on nimeltään, vaijerin. Otin käyttöön pisimmän eli 120 cm, ja ai että kun neulominen muuttui heti kevyemmäksikin kun ei tarvinnut nostella koko huivia oikealla kädellä neuloessa! Puikot oli muuten vitoset :)
VastaaPoistaRispekt tosta käsitöiden määrästä! Ite oon saanut aikaan yhden huivin, pipon ja sukat.
Vitosen puikoilla tuli muuten varmaan vähän parempaa jälkeä. Viispuolosilla ehkä vähän isompi huivi. :P Mulla itse asiassa onkin sellainen setti, amerikkalaisittain puikot vaihtelevat kaikissa neonin sävyissä... Mutta isompi vaijerikoko vielä puuttuu! Yleensä olen sukka- ja pitkien puikkojen ystävä, mutta kokemukseni liittynee siihen, että olen yrittänyt tehdä myssyjä vähän liian pitkällä vaijerilla.
PoistaHienoja on.
VastaaPoistaSiis miksikohan ma en voi sanoa, etta oon koulussa oppinu neulomaan...vai oonkohan vaan keskittyny johonkin ihan muuhun? No ei siis oo opettanu mummo, eika koulu. :( hyva kun osaan napin kiinnittaa takas paikoilleen jos tippuu...
Ehkä sä sitten keskityit johonkin muuhun... :o Kullakin taipumuksensa - minä puolestani ihailen sun kokkaustaitoja!
Poista