Hyvää adventtia!
 |
| Kuva kirkon FB-sivulta |
Viime joulun tuomisia Suomesta oli adventtikynttelikkö. Täällä, ainakin meidän kirkossa, kynttelikön sijasta on tuo yllä kuvattu adventtikranssi, mutta jo paloturvallisuutta ajatellen halusin suomalaisversion.
Olen tänä syksynä kerta toisensa jälkeen huomannut, että sattumoisin olen aika käsittämättömän onnellinen, ja elän - en sitä elämää mitä olisin pystynyt kymmenen vuotta sitten kuvittelemaan, vaan aivan erilaista, mutta jännittävää, haasteellista, riittävän turvallista elämää, jossa kyllä taas kiirettä ja stressiä riittää, ja valtavan isot asiat kuten koko työurani ovat isoja kysymysmerkkejä, mutta siihenkin pystyn suhtautumaan vain yhtenä kutkuttavan jännittävänä asiana tässä ihanassa elämässäni. On tietenkin jatkuvasti ikävä omia ihmisiä Suomessa, ja huono omatunto huonosta yhteydenpidosta, mutta molempien kanssa jotenkin selviää.
 |
| Joku tässä on edelleen vinossa... |
Viiden vuoden kaukosuhteen jälkeen meni hetki ennen kuin oli kivaa tehdä juuri mitään ilman parempaa puoliskoani. Vielä tänäänkin huomaan, että onpas mukavaa, että on mukavaa viettää toisen adventin aamua itsekseni. Mies lähti kukolaulun aikaan katsomaan potkupalloa (ja ilmoitti sitten saapuneensa kaverinsa kanssa paikalle puoli tuntia ennen kuin baari edes aukesi peliä näyttämään...) Minä otin juhlan kunniaksi pakastimesta palan ruisleipää, keitin vaaleapaahtoista kahvia, sytytin adventtikynttilät ja nautin aamusta ja adventista.
Kummitäti lupasi, että elämä vaan paranee vanhetessani, ja vaihdettuani juuri kymmenlukua voin ainakin toistaiseksi sanoa tädin olleen oikeassa. Paitsi että aloin jostain ihmeen syystä laittaa maitoa kahviin juuri 30-vuotispäivänäni. En osaa selittää. Seuraavaksi on vuorossa hopeatee?
Oletko nähnyt niitä tutkimuksia joissa sanotaan, että keski-ikä on ihmisen elämän onnettominta aikaa - nuoruus ja vanhuus kai puolestaan parasta? (Esim http://www.bbc.co.uk/news/magazine-20591893). Minä aina kerta toisensa jälkeen hämmästelen noita tuloksia, koska olen tätä nykyä niin paljon tasaisemmin onnellinen kuin nuorena. Lapsuuteni ja nuoruuteni olivat ihan onnellista aikaa nekin, mutta vanhentumisen myötä tullut itsevarmuus ja rohkeus olla täysin oma itseni on tehnyt tästä aikuisuudesta ja keski-iästä minulle kuitenkin noita aikaisempia aikoja rennompaa ja onnellisempaa aikaa. (Olen siis 36 ja mielestäni keski-iän alussa, koska ihan ikivanhaksi en varmaankaan tule eläneeksi!)
VastaaPoistaJa epävarmuutta täynnä on siis tämä minunkin aikuisuuteni näitten toistuvien muuttojen ja muitten vaihtuvien olosuhteitten lisäksi, mutta siitä huolimatta olen jotenkin yleisesti ottaen iloinen ja onnellinen - samalla tapaa miten sinä tuossa yllä kuvailet omaa oloasi.
PoistaOlen jotain kuullut näistä, mutta en sen enempää ole aiemmin lukenut - ja kyllä minuakin hämmästyttää. Juuri kuten kuvailet, iän tuoma itsevarmuus tuo sitä tasaisuutta. Voin tietenkin kuvitella, mitkä asiat tekevät keski-iässä onnettomaksi: Toteutumattomat unelmat (ja tunne että on liian myöhäistä niitä toteuttaa), puuduttava arki josta ei pidä tehden työtä josta ei pidä, vaikeudet perheessä...
PoistaToki ollaan myös onnekkaita että ollaan näin onnellisia, mutta luulen, että oma asennekin auttaa. Love what you have and you'll have more love, kuten Regina Spektor laulaa.
Itsekin elan nyt kolmikymppisena elamani parasta aikaa tahan asti eli tervetuloa samalle vuosikymmenelle :) Jotenkin tuntuu, etta elama on koko ajan jatkunut vaan nousujohteisesti ja siita olen todella onnellinen :)
VastaaPoistaKiitos! :) Malja sille, nousujohteisuudelle.
PoistaTäälläkin tuli 30 täyteen syksyllä ja vaikka jonkinmoista ikäkriisiä meinas esiintyä niin nyt kyllä koen olevani onnellisempi kuin koskaan. Ura-asiat on pyörinyt vuosia mielessä, olen harmitellut kun en ole tiennyt yhtään mitä haluan tehdä, nyt suunta on kuitenkin selvillä ja vaikka koskaan ei tietty tiedä varmasti miten töitä sitten löytyy niin ainakin kouluun palaaminen on suuri askel oikeaan suuntaan.
VastaaPoistaOnneksi olkoon suunnan selviämisestä ja onnea opintoihin! Siinä ne ikäkriisit ratkeaa, kun tietää olevansa menossa oikeaan suuntaan. Eihän kukaan voi varmuudella töitä luvata, mutta yrittämättä jättäminen harmittaisi varmasti enemmän.
PoistaOnnea minulta myös!
VastaaPoistaLuin ilmeisesti toimimattomilla aivoillani kuitenkin ihan oikein rivien välistä, että merkkipäivää on siellä vietetty. Siispä onnittelut! :)
VastaaPoistaTaisit muuten edellisessä merkinnässä mainita Nexus 4:n ja halusin vaan siitä sanoa miten ka-teel-li-nen olen!!!! :D
Kiitos onnitteluista, Arya ja Essi. :) Vuosia tuli täyteen mutta juhliminen jäi tuonnemmaksi - ja toisaalta juhlittiin vähän etukäteen yhdessä miehen synttäreiden kanssa kun mun vanhemmat oli täällä, mentiin illallisristeilylle Lake Michiganille.
VastaaPoistaIhan paras synttäriyllätys kyllä oli tuo Nexus 4. :) Rakkaani tietää, että tie naisen sydämeen vie hienojen laitteiden kautta. Koska en hirveästi seuraa kännykkämarkkinoita, minulle vasta jälkikäteen selvisi, kuinka upea kännykkä kädessäni on - ja kuinka haluttu. What can I say, se on juuri niin hieno kuin todennäköisesti ajatteletkin sen olevan. ;) Akun kesto saisi olla vähän parempi, etenkin mp3-soittimena käyttöä ajatellen, mitään muuta heikkoutta en ole löytänyt.