lauantai 8. joulukuuta 2012

Liikenteessä, osa 123

*kolinkolin*
Klo 4.35 mies palaa nukkumaan. Minä herään.
F: I think I napped too long yesterday.
P: *puoliunessa* I just dreamed that I was treating idiopathic pulmonary hypertension with salt.
F: I just spent an hour defeating Horatio Nelson.
P: Poor Nelson...
F: Took me an hour to defeat, not poor!
F: It's almost your regular wake-up time.
P: *en enää niin unisena* Next week I'll only wake up once at five.

...unless you wake me up like this again...

No, mikäpäs tässä on viiden aikaan aloitella lauantaita, jolloin olen päättänyt opiskella verkkaiseen tahtiin - katsella videoluentoja kutimen kanssa.

Pari viime viikkoa on tosiaan tullut herättyä viideltä melkein joka aamu. Koska olen päässyt illalla suht ajoissa nukkumaan, ei se ole ollut yhtään niin kamalaa kuin kuvittelin, ja hyvä niin sillä aikaiset heräämiset saattavat olla kohtaloni pitkäksi aikaa jos (kun!) töihin pääsen.


Ylläoleva kartta näyttää keskimääräisen maanantaiaamun liikenteen seitsemältä - ja minusta totuus on vielä paljon tätä keskivertoa pahempi. Muutaman kerran istuttuani tunnin autossa taittamassa puolen tunnin matkaa, löysin täydellisen lähtöajan. Ehtiäkseni perille 7:15 mennessä pitää lähteä viimeistään 6:05. Mutta jos lähdenkin jo 5:55, pääsen ajamaan normaalinopeuksia melkein koko matkan, ja olen perillä 6:30-6:35. Matka-ajan puolittuminen on hyvä motivaattori, tämän hoksattuani en ole kertaakaan lähtenyt pihasta myöhemmin kuin 5:58.

Moderni teknologia kun vielä varmistaa, että voin käyttää hyväksi ylimääräisen ajan sairaalan aulassa - puhelimessakin on harjoituskysymysohjelma, mutta miniläppäri kulkee mukana ja sairaalakin tietty tarjoaa langattoman verkon - ei ole ollut suuremmin valittamista "vapaaehtoistyömatkaliikenteestä".

Tasalukuja mittarissa - pienet on vielä numerot mun autolla.
Silloin kun olen juuttunut ruuhkaan, olen viihdyttänyt itseäni ihan kohtalaisesti. Junassa kun olen tottunut aina lukemaan, kirjoittamaan tai neulomaan, etukäteen harmitti ajanhaaskaus ajaessa. Mutta YLE Areenasta olen lataillut Eve Mantua, Politiikkaradiota ja Alivaltiosihteeriä kuunneltavaksi, puhelimessa on Spotify jos musiikkia tekee mieli, mandariinin kuoriminen käy ihan kätevästi kunhan vauhtia on alle 60 km/h, ja vaikken tunnustakaan että käyttäisin puhelinta ajaessa, tekstariin vastaaminen käy kätevästi puheentunnistuksella, joka paitsi löytyy uudesta upeasta, Android Jelly Beanilla varustetusta Nexus 4:stäni, myös toimii niin suomeksi kuin englanniksi.
CTA:n ihanat modernit junat

Peltikolariin joutuminen on täällä vain ajan ja tuurin kysymys, vaikka ajaisi kuinka järkevästi ja turvallisesti (kuten minä ainakin 99.5% ajasta...) Liikenteen määrän huomioiden läheltä piti -tilanteita on ollut jopa yllättävän vähän. Yhden hurjan tilanteen kuitenkin kerron:


Blue Linen asema UIC-Halsted ja sen eteläpuolella idänsuuntaiset kaistat

Iltapäiväruuhkan vielä kasvattaessa massiivisuuttaan, puoli viiden aikaan Eisenhower expresswayta voi vitsillä kutsua parkkipaikaksi (minä olen pian kuluttanut sen vitsin loppuun), mutta ihan niin pitkälle en menisi kuin se nuori mies, jonka oli ilmeisesti aivan pakko ehtiä junaan. Metro- (eli L-) raiteet kulkevat parillakin linjalla pitkät pätkät moottoritien kaistojen välissä. Tämä mies oli ensin kiivennyt aidan yli sivutieltä päästäkseen moottoritien penkereelle, juoksi sitten n. 40 km/h nopeudella liikkuvien neljän kaistan yli nähdäkseni ollenkaan pysähtymättä, kiipesi toisen aidan yli, juoksi suoraan metroraiteille Pulaskin asemalla, ja toivottavasti kiipesi turvallisesti laiturille. Minua puistatti.

11 kommenttia:

  1. Tämä autoilun aikatauluttaminen oli aika tuttua, kun piti päästä Bostoniin aikaisin aamulla. Onneksi työssäni pystyin itse päättämään ainakin osittain, koska rouva suvaitsi saapua työmaalle tai kokoukseen. Itse yleensä ehdottelin , joko palaveria kello 7 tai 7:30 tai sitten vasta klo 10. Ajaminen 93 etelään oli vain 45 minuuttia, mutta väärään aikaan saattoi kestää kaksi tuntia. Tietysti ihan mitätön kolari saattoi aiheuttaa mielettömän ruuhkan, kun kaikkien piti nähdä mitä oli tapahtunut....
    Nyt täällä etelässä hiukan hymyilyttää. Se mitä kutsutaan ruuhkaksi...oli voi, menisitte johonkin isoon kaupunkiin...
    Meillä on firma kieltänyt puhelimen käytön ajaessa (jopa handsfree) ja radio jopa NPR alkaa maistumaan puulta. Olen suunnitellut ostavani Rosetta Stonen ja ehkä tällä vauhdilla (?) - 5000 mailia per kk, voin jopa etsiä kadonnutta kielitaitoa. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sulla kertyy maileja kuussa se mitä mulla tähän mennessä vuodessa... Ei ihme että jopa NPR pääsee kyllästyttämään. Pystyisitkö lataamaan mp3-soittimelle tai CD-levyille jotain vaihtelua?

      Täälläkin liikennetiedotuksissa kolarien jälkeen aina erikseen mainitaan vastaantulevien puolella oleva gapers' delay. Ihan kuin liikenne ei olisi riittävän tukkoista muutenkin!

      Poista
  2. Ihana tuo sun uni ja koko tuo teidän öinen keskustelu :)

    Amerikan liikenne on mulle aina yhtä järkyttävää, ja vielä enemmän nyt kun asumme täällä pikkukylässä, jossa ruuhka tarkoittaa viittä autoa samalla tienpätkällä samaan aikaan. Mua hirvittää siellä teilläpäin ihan vain matkustajana autossa, kun kaistat vaan lisääntyvät ja tiet muuttuvat silloiksi yli ja ali toisten teitten... Mutta arvatenkin siihen monella kaistalla ajamiseenkin tottuu!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaikkeen tottuu, sanoi mummo kun kissalla pöytää pyyhki. Mulla meni kolmisen kuukautta muutosta ennen kuin uskaltauduin moottoriteille ollenkaan, ja vielä paljon pidempään meni ennen kuin ajattelinkaan ruuhka-aikaan Chicagon keskustaan ajamista. Mutta se matkustajana autossa hirvitteleminen auttoi mua alkuun, usko tai älä, tottui siihen autovirran kulkuun ja kaavoihin.

      Poista
    2. Tuo on kyllä ihan kamala sanonta, millä aloitin, etenkin jos jättää sen loppupuolen pois - vaihtelu virkistää, sanoi kissa kun mummolla pöytää pyyhki. Ulkomailla olen entistäkin enemmän kiintynyt suomalaisiin kliseisiin, voisin vähän karsia.

      Poista
    3. Mun huvina on kääntää suoraan suomesta englantiin noita sanontoja ja idiomeja. Paljon on käytössä muun muassa pirujen maalaaminen seinälle mikä kuulostaa ihan pähkähullulta englanniksi - ja on siis sen takia sitäkin hauskempaa :)

      Poista
    4. Mulla on vähän samaa vikaa! In Finland we have this saying... How would you say in English... Viime viikolla yritin selittää merta edemmäs kalaan täysin tuntemattomalle ihmiselle. Mukava hupi. :)

      Poista
  3. Huhh, ihanat ruuhkat. Taallakin tukkeutuu toi yks ja ainoa moottoritie mita Perthissa on. 7.20 jos lahtee niin ei oo ongelmaa ja paasee huruttelemaan jopa 80 km/h, mutta 7.30 jos lahtee, niin jono matelee ja myohastyn taatusti toista. Tama siis niina harvoina aamuina, kun en pyoraile toihin ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen edelleen vähän kade sun pyöräiltävästä työmatkasta, etenkin kun muistan delfiinikuvat työmatkalta! Ihan käsittämätöntä mikä ero kymmenessä minuutissa voi liikenteeseen tulla - ihan kuin kaikki tähtäisivät moottoritielle saapumiseen samalla minuutilla.

      Poista
  4. Me ollaan täällä yhdessä todettu, ettei ymmärretä ihmisiä, jotka istuu toista tuntia suuntaansa autossa taittamassa työmatkoja ilman mitään suunnitelmaa muuttaa tilannetta. Mietittiin, että jos minä menisin töihin, ja työpaikka tuolloin olisi todennäköisesti keskustampana, varmaan muutettaisiin itsekin keskustammas, jotta se pidempi työmatka perheessä olisi ruuhkaa vasten. Tämä saattaisi tarkoittaa pienempää asuntoa, mutta itse luovun mieluummin askarteluhuoneesta kuin vapaa-ajasta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä olen täällä nähnyt niin paljon ihmisiä, jotka ovat päätyneet työpaikkaansa monen mutkan tai yksinkertaisen sattuman kautta, ja sitten vaan jämähtäneet siihen joko kunnianhimon tai vaihtoehtojen vähäisyyden tai taloudellisen pakon sanelemana, etten tätä niin kovasti ihmettele - etenkään aikana, kun niin monet muuttajat jäisivät talokaupoista tappiolle. Vaikka itse en usko että pystyisin tilannetta sietämään, on autossa ihan käsittämättömiä aikoja istuminen osa kulttuuria täkäläisille, ja vaikka siitä valitetaan, toisaalta sitä ei juurikaan kyseenalaisteta.

      Chicagossa valitettavasti ei muuten edes ole sellaista käsitettä kuin "ruuhkaa vastaan" - merkittävimmät pätkät moottoriteistä tukkeutuvat tasapuolisesti molempiin suuntiin. Ah ja voih. :) Niin paljon työpaikkoja on seutukunnassa kaupungin ulkopuolella.

      Poista