Syyspuuhia

Lämpötilojen pysytellessä pitkään yli 20 tai jopa 25 celciusasteen, kesti pitkään ymmärtää, että täälläkin on syksy kaikkien määritelmien mukaan. Suomesta kuulen jää- ja räntäuutisia, mukaanlukien "talvi yllätti autolijat" -tyyppinen juttu YLE:llä, kun itse vasta harkitsen pitkähihaisiin vaihtamista. Todenpuhuen täälläkin on viilentynyt, etenkin aamuisin vedän villasukat jalkaan. Lämpimistä säistä huolimatta puut ovat punassa ja kellassa, ja pudonneet lehdet rapisevat jalkojen alla. Kuiva sää on osallisena lehtien putoamiseen, mutta silti tuntuu hullulta käydä lenkillä sortseissa ja hihattomassa kun puiston ainoa vaahtera hehkuu punaisena.



Vaahterasta ei tullut otettua kuvaa. En ylipäänsä yleensä ota puhelinta tai kameraa mukaan lenkille.



Läheisen keskikoulun urheilukentät yhdistyvät puistoon. Vähän saisi pidempi lenkki tulla, mutta ainahan sen voi kiertää useampaan kertaan.

Vähän aiemmin ennustin Halloween-koristeiden ilmaantuvan ihan pian. Olin väärässä, ne olivat jo pihoilla ja parvekkeilla kun seuraavan kerran kävelin naapurustossa. Jos haluaa kaivertaa oman kurpitsalyhdyn, kurpitsan voi ostaa ainakin muutamista marketeista, tai käydä poimimassa omansa farmilta.



Minäkin pääsin kurpitsamaalle, mutta kotiin en tuonut yhtään kurpitsaa. Tilan päätuote on kuitenkin omenat: Pikku kioskista ostetaan pussi tai ämpäri, vähän kiskurihintaan, mutta elämyksestä siinä kai maksetaan, ja sitten marssitaan kypsien omenoiden luo ja poimitaan pussi piukkaan omenoita.








Tein omenahyvettä, tulee ihan hyvää ilman fariinisokeriakin. Maistuu paremmalta kuin miltä näyttää:



En ole varma tunnetaanko täällä käsitettä vanilijakastike, mutta vanilijaa kyllä myydään, nestemäisenä. Ostinkin sitä jo banaanineliöitä leipoessani, mutta omenahyveen lisukkeeksi päädyin oikaisemaan, ja ostin lisää-vain-maito vanilijavanukasjauhetta. Keltaisempaa kuin vanilijakastike, ja kiinteämpää, mutta maussa ei ollut vikaa.

Viime viikonloppuna palasimme samalle tilalle, tällä kertaa ilta-aikaan. Koristelujen, naamiaisten ja karkki tai kepponen -kierrosten lisäksi Halloween-kuukauteen kuuluu kummittelu. Chicagossa on useampi kummitustalo, jonne voi mennä kauhukierrokselle. Ja maalla puolestaan on maissipeltoihin tehtyjä kummittelevia labyrintteja. Kummitusten sijaan siellä tosin on kaikenlaisiksi hirvityksiksi pukeutuneita ihmisiä, viikatemiestä ja moottorisahaa surautteleva naamiomies.

Äkkiseltään ei kuulosta ihan minun jutulta, mutta niinpä vaan minut saatiin suostuteltua mukaan. Ensimmäinen puolikas labyrinttia ei kummittele, ja toisten hoitaessa kartanluvun kännykän valossa, oli ihana haistella pellon ja maissin tuoksua ja katsella tähtiä kuuttomalla taivaalla. Erotin Linnunradan ja tähtikuvioita joita en koskaan aiemmin itse osannut tunnistaa!

Vasta jälkimmäisen puolikkaan lopulla alkoi minulla mennä hermot, ja aloin kirkua joka kerta kun eteen hyppäsi joku hirvitys. Säikähdyksestä enemmän kuin pelosta. Sen sijaan Frank-parka koki kauhun hetkiä, kun yksi labyrintin kummittelijoista oli klovni. Hän kun tunnetusti pelkää kaikkea pellemäistä Röllin naurusta alkaen.

Viime viikonlopun kauhukokemuksista huolimatta mentiin tänään Halloween-kauppaan. Piti mennä arboretumiin, mutta autojono ulottui päätielle asti, eikä meillä riittänyt kärsivällisyys puolen tunnin jonottamiseen - täytyy yrittää uudelleen arkipäivänä. Melko huono "lohdutuspalkinto" oli takaisintulomatkalla pysähtyä katsastamaan krääsäkauppaa. Kaikki Halloween-koristelut eivät ole ällöttäviä tai karmaisevia, mutta tämä oli erikoistunut lähinnä sellaisiin.





Sitten oli tietenkin naamiaisasuja. Niissä oli ihan hauskojakin, mietin vaan kuka maksaa kahdesta neljään kymppiä naamiaisasusta, kun seuraavana vuonna täytyy varmaan kuitenkin hankkia uusi.





Nyt olen saanut kauhukaudesta tarpeekseni. Riittää jo. :)



*************

English summary: Sorry, I'm too lazy to write everything in English too, today! Above, I'm marveling at the gorgeous weather we've had here, while Finland has been "enjoying" their first batch of snow and ice this season. Pictures are from a trip to an orchard & a pumkin patch. You just buy a bag and go pick your own apples. Loved it! And loved the apple&oatmeal thingie I made in the oven as well, even though it doesn't look as delicious as it tastes.

We went back to the orchard later, for a haunted corn maze experience. And while I enjoyed the non-haunted part quite a bit, toward the end of the haunted part I was freaking out and screaming at pretty much everything that moved. While I did the screaming, though, it was Frank who was most afraid, what with one of the scary creatures in costume being a terrifying clown. He'll be scared of a benevolent clown just as much though...

And today, we wondered in a Halloween store, my first ever peek into one, maybe last, too!