Blogin kannalta ei liene järkevää julkaista kahta kirjoitusta peräkanaa, mutta kun nyt on uutisia, kannattaa ne kai kertoa vielä kun niillä on jotain uutisarvoa! Käykää nyt kuitenkin kurkistamassa syyskuviani alempaa.
Mentiin tuossa eilen nimittäin naimisiin. Siviilisääty siis vaihtui, mutta nimi ei - vielä - näin on byrokratiaa tässä vaiheessa vähän vähemmän.
Kotipiirikuntamme siviilivihkii pareja perjantaisin puolilta päivin, ajanvarausta ei vaadita. Niinpä vain marssimme sisään naimalupa kourassa - tai siis, marssimme metallinpaljastimiin, oikeustalolla kun oltiin, ja ilmoittauduimme jonoon. Paikalla oli niin täyställäytyneitä kermakakkumorsiamia (sori, tarkoitan tuolla röyhelöistä valkoista pukua) kuin farkut ja t-paita -parejakin. Toiset olivat kahdestaan, suurin seurue taisi olla parikymmenpäinen. Meillä oli miehen perhe mukana. Meidän vuoronumero oli 23, yhteensä pareja oli vähän vajaa kolmekymmentä. Enemmän kuin olisin arvannut! Vihkijätuomareita oli kuitenkin kolme, ja kun toimitus kesti viitisen minuuttia per pari, ei odotus ollut liian pitkä.
Meidät vihki mukavanoloinen naistuomari, joka hoksasi vielä tarkistaa miten minun nimeni lausutaan. Myötä- ja vastamäissä meni tosiaan se viitisen minuuttia, ja siinä se. Onhan se mukavaa, että suhde on nyt virallistettu, mutta kun se elämänmuutos tuli tehtyä tuossa kuutisen viikkoa sitten, ei tämä tunnu sen kummemmalta.
Nyt päästään seuraavalle paperisotakierrokselle.
*************
Maybe not a good idea blog-wise to post twice within an hour, but we've got news so here it is - if you didn't hear it already: We got married yesterday! It was at the courthouse, naturally, and the date was determined mostly by the County doing marriages on Fridays only. Despite earlier joking, we didn't do it on the groom's lunch break, he took the whole day off. I'm keeping my maiden name for now, but plan to change it later.
What surprised me most was how many couples there were, almost 30. It was well organized though, so the wait wasn't intolerably long. The judge who married us gets bonus points for making sure she pronounced my name right. Overall it was a nice little ceremony, and it was nice to have Frank's family there with us. After we got home, I called my family and they wanted to know how does it feel to be married. It is nice to have made it official and everything - but compared to how it feels to move across the world which I just did six weeks ago, this doesn't feel as much different, as good a thing as this is.
And now we can file more papers, so that I can continue to be here legally and eventually get my green card.
Paljon onnea! <3
VastaaPoistaMaistraattivihkiminen on aika koruton toimitus, mutta naimisiin meneminen on joka tapauksessa ihan yhtä jännittävää ja hienoa!
Onnea tuoreelle rouvalle (ja tietysti aviomiehellekin)! <3 Et vissiin itse lukeutunut näihin kermakakkumorsiamiin? ;)
VastaaPoistaOnnea <3
VastaaPoistaKiitos teille onnitteluista! <3 Kiva nähdä sua Piia täällä!
VastaaPoistaAnna-Kaisa, olihan se kaikesta koruttomuudesta huolimatta vähän jännittävää. :) Ja hetki oli ihan juhlava, vaikkei suuremmin juhlittukaan.
Anni, minulta tosiaan jäi kermakakut pukematta päälle. ;) Mutta oltiin me vähän juhlavammin pukeuduttu kuin keskivertoperjantaina.
Hmmm, enkö mä eilen sitten kommentoinutkaan tänne? Tarkotus oli kyllä kovasti onnitella ja todeta, että tuli vähän puskien takaa tämä :D OnneaaaAAAAA!! :)
VastaaPoistaKiitos kiitos. :) Vihille me oltaisi menty joka tapauksessa, mutta ajoituksen saneli viisumi: Naimisiin tai takaisin Suomeen ennen joulukuuta. En vaan ole tainnut huudella sitä yksityiskohtaa täällä viime aikoina. ;)
VastaaPoistaOnneksi olkoon Pilvi (ja Frank)! Kävin lukemassa vasta nyt näitä sun päivityksiä joten tulee vähän myöhässä nää onnittelut.
VastaaPoistaHalloweenistä yksi kysymys: kun niistä isoista kurpitsoista tehdään lyhtyjä, niin otetaanko sisus talteen syötäväksi? Mitä niistä tehdään?
Pitää kirjoitella sulle oikea meili tässä ennen joulua ettei kuulumisten vaihto jää täysin yksipuoliseksi. :-)
- Elina
Heeii Elina! :) Maili olis kiva :> On ollut mielessä lähettää viestiä sullepäin ja udella syksyn kuulumisia.
VastaaPoistaMä en itse asiassa tiedä mitä sisuksille tehdään, mutta Frank tiesi sen verran, että tavallisesti leipomiseen käytetty kurpitsalajike on eri (sama kalpeampi kuin mitä Suomessa olen nähnyt) kuin lyhtyihin käytetty. Kai tämäkin kurpitsa on syötävää, siemenet ainakin... Kerron ensi vuonna jos alan itse kaivertaa kurpitsaa. ;)