Elämä, ihmissuhteet, muutto

K:n muuttorekka, joka kävi vielä Ohiossa
ja Tennesseessä ennen kuin tuli
täyteen ja suuntasi Arizonaan.

Muutama viikko sitten autoin ystävääni pakkaamaan asuntonsa Arizonaan muuttoa varten. Tutustuin K:hin kirkon ja kuoron kautta jo pari vuotta sitten, mutta vasta vajaa vuosi sitten tajuttiin, että asutaan noin kilometrin päässä toisistamme. Päätettiin, että se tarkoittaa että meidän pitäisi tavata kirkon ulkopuolellakin, ja huomattiin äkkiä, että ollaan samalla aaltopituudella ja keskustelumme ovat aina valtavan mielenkiintoisia - ainakin omasta mielestämme.

Siitä huolimatta, että K on minua melkein parikymmentä vuotta vanhempi, hänestä tuli täällä ensimmäinen ystäväni, joka ei ole ensimmäisen polven maahanmuuttaja eikä sukua miehelleni. (K tosin on niin ruotsalainen, että on käynyt siellä, omistaa ruotsalaisia lastensarjakuvia ja osaa muutaman sanan kieltä. Mutta ei kuitenkaan ole edes toisen polven maahanmuuttaja.)

Me saatiin perinnöksi iso läjä ylijääneitä
pahvilaatikkoja ja pakkausteippiä.

Reilu viikko sitten K saapui Arizonaan sinne jäädäkseen, ja minä yritän suhtautua c'est la vie siihen todellisuuteen, että maahanmuuttajan kohtalo sosiaalisten piirien vaihtelevaisuudessa ulottuu kohdallani näköjään muihinkin kuin expatteihin. Millä oikeudella minä valittaisin, kun kaikki alkoi siitä kun itse muutin ja jätin perheen ja ystävät tuhansien kilometrien päähän!

Onneksi minua on siunattu ystävyyssuhteilla, jotka säilyvät välimatkan ja ajan yli. Yksi jouluisen Suomen-reissun monista kohokohdista oli tavata A. ensimmäistä kertaa Suomen kamaralla - surrealistista suorastaan. A:n muutto se oikeastaan herätti minut siihen, että "kaukosuhteiden solmiminen" ei lopu edes muuttaessani Suomeen jättämiini ihmisiin. (Ja A. jos luet tätä, tiedä, että sinun muutostasi en ihan kokonaan ole vieläkään toipunut!)

Tämä matkamuisto 80-luvulta suuntasi
käytetyn tavaran liikkeeseen.

Uskon, että yhteys myös K:n kanssa säilyy. Seuraavalle matkalle Grand Canyoniin on jo yksi yöpaikka tiedossa. Vaikka muuttoapu etenkin töiden ja luentojen jälkeen useampana päivänä peräkkäin oli vähän rankkaa, en olisi voinut käyttää aikaani paremmin. Pääsin paitsi kuulemaan lisää tarinoita K:n seikkailuntäyteisestä elämästä ja matkoista kaikilla seitsemällä mantereella ja näkemään aarteita ja muistoja vuosien takaa - vaalijulisteita kampanjoista joissa K on ollut töissä (maltoin kieltäytyä tarjotusta Gore & Lieberman -julisteesta) ja muun muassa kuva K:n isovanhemmista Nixonin kanssa - samalla myös vahvistimme ystävyyttämme. Tekeminen ja tarpeessa apuun tulo ovat vahvoja asioita, jotka jättävät voimakkaammat jäljet kuin mikään muu ajanvietto yhdessä.

Viimeisiä kuplamuoveja viedään:
Kahvinkeitin takakonttiin
eikä muuttorekkaan.
Itsekin aion pitää huolen, että
muuttaessa on kahvinkeitin käsillä.

Kuplamuovissa ja pahvilaatikoiden seassa pyöriessä ehdin myös ottaa tilanteeseen laajemman filosofisen kannan. Toivoisin, että nyt ja etenkin tulevaisuudessa minulla olisi ystäviä, joilta voin pyytää apua kursailematta. Suomesta kaipaan "iltateelle piipahdusta" sosiaalisena ajanviettotapana, toivoisin että ympärillä olisi paljon ihmisiä joiden luona voisi käydä tai jotka tulisivat meille ihan vaan käväisemään. Suomeen verrattuna meillä on täällä tosi pieni joukko lähisukua. Paikallisetkin puhuvat keskenään siitä, kuinka nykyään ei vierailla ystävien kodeissa kuten ennen - ja taitaa samaa kehitystä tapahtua Suomessakin. Niin Suomessa kuin täällä monet ikäiseni naiset löytävät joukkonsa mammapiireistä, mutta minä haluaisin luoda vankan ja laajan sosiaalisen verkoston ilmankin lapsia. Tukkoinen liikenne, välimatkat ja pitkät työpäivät tekevät sen, että etenkin talvella valtaosa perheistä viettää viikot tyytyväisenä ilman yhtään ylimääräistä askelta rutiinien ulkopuolella. Sama odottanee minua pitkien työpäivien päälle, ja samaa olen toki huomannut jo nyt itsellekin tapahtuvan, mutta kai sitä voisi jotenkin välttääkin?

Joten niinpä minulle oli periaatekysymys tarjoutua avuksi neljäntenäkin peräkkäisenä päivänä. Vaikka K siitä siirtyikin kaukosuhdekategoriaan ystävissäni, haluan luoda ja vaalia sellaisia verkostoja, joihin K minulle ainakin lähellä asuessaan kuului.