Prologi
Tänään on hyvä päivä saattaa erikoistumispaikkahakemus valmiiksi (no okei, tänään ja huomenna, kyllä siihen niin kauan vielä menee), sillä heräsin aamuun uskoen omaan erinomaisuuteeni. Siitä on hyötyä, kun pitää itseään kehua. Otan kuitenkin vauhtia urakkaan (taas) blogin kautta. Paljon kerrottavaa, niin vähän aikaa!.JPG) |
| Lakkomarssi alkamassa Michigan Avenuella |
Palaan viime syksyyn
Viime syksyn kohokohta oli äidin ja isän vierailu. Mies hoksasi siitä olevan tasan vuosi, kun uutisissa puhuttiin tasan vuosi sitten kuumana käyneestä Chicagon opettajalakosta. Eräällä turistikierroksella meinattiin jäädä kiihkeiden lakkoilijoiden jalkoihin. En ole perehtynyt asiaan riittävästi pystyäkseni antamaan mitään lausuntoa siitä, mitkä ovat olleet lakon hedelmät. Mahtoiko opettajien tiukat vaatimukset kuitenkin lisätä potkujen määrää? Noin 400 000 oppilaan koulujärjestelmästä potkittiin tänä kesänä melkein 3000 opettajaa ja muuta henkilökuntaa pihalle, kun 50 lähinnä alakoulua suljettiin..JPG) |
| Rahm Emmanuel, pormestari, opejen inhokki viime vuonna ja edelleen |
*Pitäähän Reaganin syntymäosavaltiossa vähintään tullitie olla hänen mukaansa nimetty... Reagan-palvonnasta voisin puhista joskus toiste.
 |
| Kuvasta ei kyllä näy, että yritin hankkia todisteita tienumerokylteistä. Kyllä, ruuhkassa istuessa pystyy käyttämään kännykkäkameraa ihan turvallisesti... |
Vakuutettiin, että kukaan ei sitä sellaiseksi kutsu, eikä me olla moisesta kuultukaan. Vaan nyt sitä väliä tahkoessani olen viimein huomannut, että Bing ei ainakaan suoranaisesti ole väärässä, vaikka CKC ei yleisesti olekaan käytössä.
 |
| "CKC" erottuu tästä aamuhämyisestä ruuhkakuvasta hädin tuskin |
Tänä syksynä
Ei taida syksy tarjota juuri helpotusta kiireeseen ja työmäärään. Toki kun hakemukset on maailmalla, on yksi valtava huolenaihe huolehtimisen tuolla puolen - ei voi muuta kuin odottaa ja toivoa parasta. |
| Syyspilviä ja kirkas taivas |
Torstai oli ensimmäinen syksyn tuntuinen päivä, ja kirkkaassa ilmassa kotiin lähtiessä ihastelin jälleen Chicagon profiilia. Pyörittelin päätäni sille, että olen koko kesänä ollut keskustassa (työpaikkaa lähempänä) vain kolme kertaa.
Mutta minäpä uskaliaasti julistaudun downshifting- ja hidastaelämää-ideologioiden vastaansanojaksi. Voi tietenkin olla, etten sittenkään 70-vuotiaaksi jaksa tällä menolla, mutta minulle onnellisuus ei tullut kotona ja kirkolla, kahvilla ja käsitöiden kanssa puuhaillen: Kokeiltu on ja niistäkin asioista nautin, ja tietty vähän harmi jos ei aikaa niihin enää jää.
 |
| Pian taas rutiinisti pimeään saakka töissä... |
Huikeinta innostusta olen kuitenkin päässyt kokemaan muiden tiedenörttien kanssa keskustellen, urasuunnitelmia punoen, oppien ja onnistuen. Puhumattakaan siitä millaista on ollut päästä mukaan oikeiden ammattilaisten tieteentekijöiden kelkkaan avustamaan tai vaikka sivustakin seuraamaan.
Tunnustan minäkin arkipäivät täyttävästä menosta ja meiningistä välillä haaveilevani, mutta olen joutunut myöntämään, ettei se ollutkaan minun juttuni, täysipäiväisenä ja kokoaikaisena ainakaan. Siksi kai paasaan, että muut samojen ajatusten kanssa painivat saisivat tukea. Kaikki vaan ei sovi samaan systeemiin ja se ei välttämättä ole laiskuuden ja huonommuuden merkki. En aina muista katsoa maailmaa muusta kuin omasta näkökulmastani. Onneksi muistutukseksi tulee välillä muunlaisia tarinoitakin, kuten sinun. Ja esimerkiksi yhden tuntemani sihteerin, joka on 40 vuotta ollut työelämässä, eikä halua pian koittavassa eläkeiässäkään vielä lopettaa.
VastaaPoistaHaluaisin kai itsekin omistautua yhdelle asialle, mutta en (valitettavasti?) ole sen luonteinen.
Palasin muuten lauantaina hauskalta kahden päivän työmatkalta, josta kyllä töitä oli vaan muutama tunti ja loppuaika juttelua ja matkustamista. Kannatti ehdottomasti, vaikka mennessä huomasin kropan jännittyvän ikävästi tulevan odotuksesta ja sillä hetkellä olisin mieluummin ollut kotona...
Tulin muuten nyt kirjoittaneeksi sekalaisia ajatuksia siitä ein sanomisesta omaan blogiini.
Tuliko hakemuksesta priima?
Hyvin totta, kaikki ei sovi samaan malliin, eikä kaikkien elämää pidä yrittääkään laittaa samaan muottiin. Toivottavasti kirjoituksestani ei jäänyt sellainen mieli, että yritin muuta sanoa tai arvottaa erilaisia elämäntyylejä paremmuusjärjestykseen. Tarkoitin puhua vain itsestäni: näissä ei ole yleisiä totuuksia sen pidemmälle kuin että onnellisuutta melkein kaikki tavoittelevat, ja jokaisen tie sitä kohti on omanlaisensa.
PoistaOmalla kohdallani näkee ehkä muutaman vuoden, tai parin vuosikymmenen jälkeen, olenko yhtä onnekas kuin kuvaamasi sihteeri, vai onko edessä elämänmuutos ja tahdin vaihto jossain vaiheessa. :-)
Se lääketieteessä on hienoa, että sen sisälläkin on jo vaikka mitä. Niinpä yhdelle asialle omistautuminen on vähän helpompaa, en tähän asti ole minäkään kovin hyvä siinä ollut. Enkä tiedä onko se kovin tavoiteltavaakaan lopulta.
Kiitos kysymystä: luulen, että hakemuksesta tulee niin hyvä kuin mahdollista on - mutta huomaat että en puhu siitä menneessä aikamuodossa vieläkään...