Luultavasti kaikki Suomessa ovat tähän mennessä ellei lukeneet Umayya Abu-Hannan kirjoituksen Hesarissa siitä, miksi hän tyttärineen muutti Alankomaihin, ainakin kuulleet valtavasta reaktiosta kirjoitukseen. Paras lukemani aiheeseen liittyvä juttu, johon törmäsin ystävän FB-linkityksen kautta, tulee Oaklandista, ja jonka kommentteja selattuani päätin sittenkin itsekin sanoa jotain.
Ensiksi: Vaikka kirjoitus kuvaa vain yhden perheen tilannetta, on se tuskin ainutlaatuinen ollenkaan - ja eikö ole aika surullista, että tällä tavoin ihmisiä ajetaan passiivisesti maasta pois? Hyvä maaperä kulttuuriselle köyhtymiselle. Abu-Hannan kokemuksesta päällimmäiseksi jäi omaan mieleeni yksi toistuva teema omassa Suomi/maailma-havainnoinnissani: Suurimman osan elämäänsä Suomessa asunut suomalainen Abu-Hanna on edelleen hyvin monien muiden suomalaisten silmissä ulkopuolinen, jonka kritiikkiä ei suvaita. (Voidaan tietenkin kysyä myös, paljonko Suomi-kritiikkiä suvaitaan Suomessa niiltäkään, ketkä "lasketaan" "omien" joukkoon.) Abu-Hanna kirjoittaa itsestään, "kasvoin Suomessa suomalaiseksi", ja kertoo uudessa kotimaassaan huomaavansa itsessään paljon suomalaisia piirteitä etenkin kanssakäymisessä muiden kanssa. Mutta missään reaktiossa en ole huomannut kenenkään pitävän häntä suomalaisena.
Monelle tämä voi olla sivuseikka. Vaan kuten yllä totesin, itselleni tämä on toistuva teema. Lähdin Suomesta, jossa synnyin ja kasvoin, ja olen koko loppuelämäni suomalainen - mutta minusta on silti tulossa myös amerikkalainen. Suomessa siirtolainen tai maahanmuuttaja tuntuu aina, vuosikymmenienkin jälkeen olevan ensisijaisesti maahanmuuttaja. Täällä jo parin vuoden jälkeen koen, että enemmän kuin maahanmuuttajana, minua pidetään ihan vaan tavallisena ihmisenä. Yhdysvallat saattaa siinä olla maailman maiden joukossa poikkeus, positiivinen sellainen.
Tämä liittyy toiseen viime kuukausina ajatuksissani toistuneeseen teemaan. Suorastaan lempiasiani Amerikassa on monimuotoisuus, diversity, joka täkäläisittäin nimenomaan tarkoittaa inhimillistä monimuotoisuutta - ja jolle aika yllätyksettömästi en tiedä hyvää suomennosta. Totta kai täällä on suuret "maahanmuuttokriittiset" joukot ja valtavat rasismiongelmat (ja tässä maassa ne ovat osin kaksi eri asiaa), mutta omat kokemukseni ovat positiivisia. Erilaisuus on täällä itsestäänselvyys, ja vauvasta vaariin kaikki osaavat suhtautua siihen asiallisesti. Jotain niin yksinkertaista kuin että ei silkkaa uteliaisuutta joku jää tuijottamaan erinäköisen perään.
Tiedän, että tähän mennessä "kansainvälisyyskasvatuksen" peräänkuuluttamisesta Suomeen on tullut aikamoinen klisee. Mutta kuten monissa kommenteissa linkittämässäni blogikirjoituksessa todettiin, joskus pitää kulkea kauemmas nähdäkseen lähelle. Case in point, eräs kommentoija puolusti suomalaista juomista ihmettelemällä, kuinka moni edes tuntee "ihka oikean alkoholistin". (Väitän, että kaikki paitsi pehmeimmässä pumpulissa kasvaneet tuntevat useammankin.) Kun pieni Suomi on ainut tunnettu todellisuus, on ihan liian helppo käpertyä siihen nurkkakuntaiseen kulttuuriin ja ystävällisesti "suvaita" loppuja maailmasta, ja sen lisäksi vielä sulkea mielestä keskiluokka-Suomen ulkopuoliset suomalaisetkin todellisuudet.
Ärsyttävästi jälleen Amerikkaan verratakseni, onhan täälläkin hyvin helppo hyvätuloisen kääntää katseensa sisäänpäin, tai hyvätuloisiin naapureihin ja olla huomaamatta muu todellisuus ympärillä. Mutta toisaalta sen, joka haluaa, on paljon helpompi löytää ne erilaiset näkökulmat ja todellisuudet heti kulman takaa.
Omasta mielestäni Abu-Hannan kirjoitus, vaikka se sisälsi paljon valideja pointteja, oli aika iso provo, joka tarkoituksellisesti haki vastakkainasettelua. (Esim mikä ihme se "juoksin prinsessapippaloista ulos sateeseen mutta sitten muistin että olen Amsterdamissa enkä ahdistavassa Suomessa ja kaikki oli hyvin"-juttu oikein oli?) Sen sijaan on ollut kiva seurata sen synnyttämää keskustelua, jossa on menty laajemmalle ja syvemmälle samoihin teemoihin.
VastaaPoistaOlen kanssasi samaa mieltä tuosta, että suomalainen kulttuuri on todella sisäänpäinlämpiävää ulkomaalaisia kohtaan - ja ulkomaalaiset ovat kaikki, jotka vähääkään vaikuttavat olevan muuta kuin kantasuomalaisia. Viime aikoina lähipiiriin on ilmaantunut seurustelukumppaneina kaksi mielestäni aiemmin hyvinkin suvaitsevaisten isovanhempieni mielestä ulkomaalaista: yksi "thaimaalainen" eli Suomeen vauvana Thaimaasta adoptoitu suomalainen sekä yksi "arabi" eli Vantaalla syntynyt suomalainen, jonka isä on jemeniläinen, mutta jonka kanssa perheessä on aina keskusteltu suomeksi. Kuulema jälkimmäiselle on tultu useampaan otteeseen toteamaan, että "olet sopeutunut todella hyvin tänne Suomeen!" Siis mitä ihmettä?
Itse en pitänyt sitä "isona" provona, lähinnä siksi, että pistin esim. tuon lainaamasi provokatiivisen lauseen kirjoitustyylin piikkiin. Siinä missä se oli provo, se oli hyvä provo sinänsä, että tätä keskustelua mielestäni kaivataan, jotta ne ummehtuneimmat käsitykset tuodaan päivänvaloon näyttäytymään juuri niin päättöminä kuin ne ovat. Kuten nämä sinun tuttujesi kokemukset - mitä ihmettä tosiaankin! Ja toisessa pääsää nämä, noh, neorasistiset "olemme vain kriittisiä" käsitykset, tai väitteet ettei Suomessa maahanmuuton ongelmista saisi puhua: Nyt puhutaan ja toivottavasti lopputuloksena on se, että vähintään suurin osa lopettaa syrjimistä suosivien eufemismien käytön.
PoistaTarkennanpa, mitä tarkoitin isolla provolla: minun mielestäni Abu-Hannan kirjoituksessa oli niin vahva vastakkainasettelu (Suomi - Hollanti, maahanmuuttajat - suomalaiset, vähemmistöt - valtaväestö), että se herätti monessa vastareaktion sen sijaan, että ihmiset olisivat oikeasti jääneet miettimään Abu-Hannan pointteja. Paras esimerkki on Ulla Appelsinin Iltiksen pääkirjoitus. Appelsin ei ole maahanmuutto"kriitikko", joka yrittää peitellä rasismiaan, eikä hän edes yritä mitätöidä Abu-Hannan kokemaa rasismia. Sen sijaan Abu-Hannan provosoiva kirjoitustyyli on saanut Appelsinin reagoimaan nimenomaan siihen provosointiin eikä itse asiaan eli rasismiin Suomessa.
PoistaAbu-Hannan kirjoitustyyli toi minulle itseasiassa elävästi mieleen erään toisen maahanmuuttoasioista kirjoittavan ihmisen, Jussi Halla-ahon. Molemmilla kirjoitustyyli on provosoiva, selkeän hyvä-paha-asettelun kautta asioita lähestyvä ja voimakkaasti vastakkainasetteleva sovittelevuuden sijaan. Harmi vain, että siinä missä tämä tyyli on varmasti toimiva Halla-ahon tarkoitusperille (ja blogistille muutenkin sallitaan helpommin räväkkä ote kuin Hesarin sunnuntaietusivulle), pelkään, että Abu-Hannan kirjoitus itsessään on tehnyt enemmän hallaa kuin hyvää rasismin vastaiselle työlle, koska vastakkainasettelu vie tekstissä tilaa Abu-Hannan rasismikokemuksilta ja näkemyksiltä suomalaisuudesta ja keskittää helposti lukijan sivuraiteille (ja nostattaa "tervemenoa Hollantiin"-fiilistä). Vaikka jälkikeskustelu on ollut osittain laadukasta (ja osittain sitä vastareagointia...), moni varsinkin vanhempi ihminen ei nettiin keskittynyttä keskustelua seuraa vaan lukee pelkästään alkuperäistekstin. Tässä taitaa olla vähän sama ilmiö, kuin pressanvaaleissa varapresidenttiväittelyssä: ne, jotka olivat valmiiksi räväkkäotteisen provosoijan eli Bidenin takana, olivat innoissaan esiintymisestä, mutta tyyli ei ole omiaan houkuttelemaan uusia ihmisiä taakseen.
Laadukkain mediassa ollut kirjoitus aiheesta, jonka olen nähnyt, on tämä: http://yle.fi/uutiset/nakokulma_lottovoitto_on_lunastettu/6438060 (tykkään erityisesti vikasta lauseesta)
...ja tämä taas on aika mielenkiintoinen nettinäkökulma aiheeseen: https://www.facebook.com/jama.jama.35/posts/10151334186073919
Kiitos perusteellisesta kommentista! Ehkä minulla on jotenkin väärä näkökulma tähän Abu-Hannan kirjoitukseen, kun edelleen vain kohautan olkiani sen kärjistyksille ja vastakkainasetteluille. Ehkä siksi, etten lukenut sitä Hesarin sunnuntaietusivulta, vaan nettisivulta. Olet kuitenkin oikeassa, aika moni taisi alkaa nähdä punaista hyvin pian, eikä sen jälkeen muuta nähnyt saati ajatellut.
PoistaVertaus Halla-ahoon on mielestäni epäreilu siinä mielessä, että tällainen vastakkainasettelu ja kärjistäminen ei tietääkseni ole Abu-Hannan tavaramerkki - toisin kuin (kaikesta päätellen) Halla-ahon.
Ensimmäiseen linkittämääsi tekstiin minäkin törmäsin viikonloppuna, minustakin se on laadukkain mitä aiheesta olen nähnyt, vaikka kovin laajaa mediaseurantaa en olekaan harjoittanut. Mutta eikö tämän kirjoituksen julkaiseminen kerro siitä, että jotain positiivistakin on tapahtumassa? (Vai haluanko vain olla optimisti? :))
Minä en itseasiassa ole ikinä aiemmin lukenut yhtäkään Abu-Hannan tekstiä, joten varmasti olen siinä mielessä epäreilu, että muodostan käsityksen kirjoitustyylistä yhden kirjoituksen perusteella. :)
PoistaJa ehdottomasti tällä on ollut myös positiivisia seurauksia! Luin tänään pitkästä aikaa Hesarin Mielipide-sivua, ja se oli täynnä laadukkaita mielipiteitä aiheesta, mikä oli kiva huomata, sillä paperi-Hesarin mielipiteitä ne vanhemmatkin ihmiset toki lukevat. Eli olinkin väärässä siinä, että keskustelu olisi painottunut nettiin.
Hoo, kiva kuulla että myös toimitetussa & painetussa mediassa on laatukeskustelua. :) Luin joskus kauan sitten Abu-Hannan omaelämäkerrallisen kirjan Nurinkurin, ja muistan hänet myös YLE:n toimittajana, Ajankohtaisessa Kakkosessa muistaakseni.
PoistaOdotinkin jo kirjoitustasi aiheesta :) Minusta on myos mielenkiintoista lukea ihmisten erilaisista reaktioista koskien ko. kirjoitusta ja aiheesta yleensakin. Kirjoitus sisansa ei herattanyt minussa sen suurempia tunteita. Kirjoituksesta tulleiden mielipiteiden lisaksi on ollut mielenkiintoisempaa lukea pohdiskeluja omasta suomalaisuudestaan/suomalaisuudesta yleensa, jos asuu/on asunut ulkomailla. Ehkapa siita kirjoitan joskus itsekin, olen tuntenut itseni kotoisaksi ja ulkopuoliseksi seka Suomessa (paluumuuttajana), etta Yhdysvalloissa. Tai sitten en kirjoita :)
VastaaPoistaJohannan blogiin jo laitoinkin, etta Abu-Hannan kirjoituksesta syntyneet reaktiot saivat minut kyselemaan aviomiehen havaintoja aiheesta, koska mieshan on maahanmuuttaja. Mies ei ole koskaan kuullut suomalaisilta mitaan negatiivista maahanmuuttajuudestaan, eika tormannyt maahanmuuttokriittisiin mielipiteisiin. Toisaalta, mies ei ymmarra suomen kielta, mutta siis hanelle itselleen ei ole sanottu aiheesta mitaan. Yleensa ihmiset ovat vain uteliaita mista han on kotoisin ja miksi han on Suomeen paatynyt. Toivoisin, etta positiivinen suhtautuminen haneen ei johtuisi ainoastaan siita, etta han voisi ulkonaoltaan olla hyvinkin suomalainen, vaan siita, etta suurin osa suomalaisista tosiaan on positiivisen kiinnostuneita ulkomailla syntyneista kanssaelajistaan.
Kirjoita ihmeessä, olisi mielenkiintoista kuulla! Itsestäni ei toistaiseksi ole tuntunut Suomessa vieraillessa, että mitään erityistä kulttuurishokkia tulisi vaikka paluumuuttaisinkin (paitsi hyvän meksikolaisen ruuan puute ehkä), mutta toisaalta aavistelen että on helppo ajatella niin kunnes todellisuudessa palaa - ja myös, mitä pidempään on poissa, sitä vaikeampi olisi paluu. Eli ainakin yksi erittäin kiinnostunut lukija täällä.
PoistaUskon, että miehesi kohtaama positiivinen suhtautuminen häneen ulkomaalaisena on todellista, sillä kuten monelta taholta on muistutettu, kaikki suomalaiset eivät tosiaan ole erityisen ennakkoluuloisia. Suomalaisten utelaisuutta tietenkin siivittää se, että me niin usein haluamme kovasti tietää, mitä "muut" meistä ajattelevat! :)
Jokaisella on kerroksellinen identiteetti ja monenalisia rooleja elämässä ja myös oikeus määritellä oma identiteettinsä. Väittäisin, että vaikka on olemassa Suomeksi itseään kutsuva valtio, Suomi kansakuntana on ensisijaisesti illuusio ja aikanaan tarkoitushakuisesti luotu kansallisromanttisen aikakauden tuote. Sitä kannattaa vähän päivittää. Mutta kun lukee eräiden valtamedioiden sivuilla vellovaa keskustelua, niin tuntuu, että koko keskustelu jumittaa paikallaan hieman nyrjähtäneenä nationalistissävytteiseen rasismiin. Onko rasismia vai eikö ole ja pitääkö eri näköiset yksilöt ajaa ulos täältä heti miten vai onko se ainoa mahdollisuus rikastuttaa tätä kulttuuria. Herkästi ihmisten rasismikokemukset mitätöidään, Ruben Stillerin kolumnin kommenteissa jopa vaadittiin todisteiksi rasismista mm. kännykkäkameravideoita!!! Yhdessä asiassa verkkokeskustelijat harvoin eroavat toisistaan kuitenkaan. Nimittäin siinä, että on olemassa nuo toiset, erinäköiset, ei-suomalaiset. Keskustelua moottoroidaan puolin ja toisin asettamalla vastakkain moni- ja monokulttuuri, ja tämä vastakkainasettelu itsessään on vahingollista ja luo raja-aitoja ihmisten välille. Väitän, että vasta sitten kun kukaan ei arjessa tai juhlapuheissa edes näe ihmisihon erilaisia sävyvaihtoehtoja, saatika perusta jonkinlaista arviota ihmisestä sen varaan, olemme saavuttaneet jotain. Paljon muutakin sanottavaa olisi aiheesta, mutta sen sijaan, että muotoilisin jotain omaa, lainaan Olli Löyttyä, joka kysyy kirjassaan Maltillinen Hutu ja muita kirjoituksia kulttuurien kohtaamisesta: "Miten käy Suomen, kun vastassa on mörkö, joka uhkaa syödä meidät monietniseen suuhunsa?" Itse uskoisin, että ei välttämättä mitenkään, sillä väestö on alunperin monietnistä, sitä vaan ei aina tajua.
VastaaPoistaEn voi tähän muuta sanoa kuin aamenen - kirjoita tämä manifestiksi niin tulen heti ensimmäiseksi allekirjoittajaksi! Olet niin oikeassa tuosta kansallisuuden illuusiosta. Niin moni Suomessa(kin), vaikka ei "tarkoituksella" halua olla rasisti, syvään juurtuneena käsityksenään uskoo, että ei voi olla suomalainen ilman oikeaa ihon sävyä. Ja minkä ääriliikkeen esikartanossa ollaan, kun kyseenalaistetaan rasismin todellisuus? Tämä oli tosi hyvä kirjoitus myös, ehkä jo luitkin sen (tai ainakin miehesi luki, huomasin. :P) http://yle.fi/uutiset/nakokulma_lottovoitto_on_lunastettu/6438060
PoistaMaltillista hutua en ole lukenut (päättelin näin sen julkaisuvuodesta), mutta luultavasti O. Löytyn kirjan Erilaisuus luin joskus vuosikymmen sitten Lähetysseuran esikoulutuskurssin jälkeen. Ainakin muistan kurssilta vaikuttavimpana Löytyn vierailun ja kansallisuuskäsitystemme hyvin tarpeellisen ravistelun. Onko sulla Maltillinen hutu omana? Jos on, pyydän sen lainaan kun seuraavaksi olen maassa. Vaikka siihen saattaa mennä hetki.
Heippa! :) Mulla olisi yksi (harvinaisen!) tyhmä kysymys esitettävänä ja yritin katsella, josko sun mailiosoitetta jostakin löytyisi. En ainakaan blogista mistään bongannut. Liekö olen sokea vai mitä, mutta kuitenkin! :D Joka tapauksessa - olisiko mailiosoitetta mahdollista saada, niin pääsen loistamaan hiusvärin taakse piiloutuvalla muka-älykkyydelläni? :)
VastaaPoistaPS, mainio blogi - tätä on tullut seurattua kohta parikin vuotta, mutta koskaan en oo saanut aikaiseksi kommentoida! :)
Vai harvinaisen tyhmä kysymys. Uskoisikohan tuota. Herätit uteliaisuuteni. ;) Sokea et ainakaan ole, sillä täällä ei ole mun sähköpostiosoitetta. Se on p i l v i i ät geemail piste com - ilman välilyöntejä ja loppuosa kahta eetä vähemmän tietenkin. Kiitos kehuista. :)
PoistaHih, Abu-Hannalla oli mun mielestä hieman ruusuinen kuva Amsterdamista.
VastaaPoistaMeillä puolestaan jäi hollantilainen lottovoitto lunastamatta, kun vuoden jälkeen olemme muuttamassa Espanjaan! ;D
(Selvennykseksi vielä, että muutto ei siis liity mitenkään hollantilaisiin tai hollantilaiseen yhteiskuntaan, tykkäsin molemmista kyllä!)
Hehe, tarkoitatko, että Amsterdam ei olekaan paratiisi?? Hyvää matkaa Espanjaan! Ehkä se on teidän lottovoittomaa... ;)
Poista