Tunnustetaan väriä

Tapasin edellispäivänä kaksi Obaman kannattajaa. Ainakin jos "tapaaminen" määritellään riittävän löyhästi.

Keskiviikkona oli vapaapäivä luennoista, joten suuntasin vasta iltapäivällä keskustaan. Saavuin laiturille juuri kun kuulutettiin junan myöhästymisestä: kuudesta kahteentoista minuuttia, koneääni sanoi. Laiturilla seisoi tyylikkääseen bisnesunivormuun pukeutunut keski-ikäinen mies, joka kysyi, olivatko junat useinkin myöhässä. Vastasin että mielestäni ruuhkajunat pidetään hyvinkin tarkkaan aikataulussa, mutta ruuhka-ajan ulkopuolella ainakin pienempiä myöhästymisiä tapahtuu harva se kerta.

Terveisiä kummitädille - ihana lahja on ahkerassa käytössä. :)

Jää oli murrettu, ja mies halusi jatkaa jutustelua. Että olenkos Obaman kannattaja? Kyllä, kyllä. Kerroin etten pääse äänestämään, joten kompensoin edes tunnustamalla väriä. Puhuttiin edellisen illan väittelystä, siitä miten oli mukava kun kerrankin Romney jäi valheistaan kiinni, kuinka vaikea on uskoa Romneyn tekevän mitään meidän tavisten eteen - ja kuinka neljä vuotta on vallan lyhyt presidenttikausi.

Ventovierasterapiaa. Jos Romney sittenkin voittaisi, ventovierasterapialle (muiden ohella) on niin suuri kysyntä ainakin minun kohdallani, että pinssi pysynee käsilaukussa kiinni vaalien jälkeenkin, kävi miten kävi. Oli tosi vapauttavaa olla niin yksituumainen täysin vieraan miehen kanssa - vaikka se pitkälti olisikin johtunut siitä, että puhuttiin politiikan valtavirran pääuomista.

Sain myös muistutuksen siitä, kuinka ainutlaatuinen presidentti Obama on. Pystyin kyllä jo juttukumppanini ihonväristä päättelemään, kumpaa hän todennäköisesti äänestäisi, mutta kuulin lisäksi vielä sen, että kotinurkillaan Hyde Parkissa hän usein näkee presidentin kodin. "Milloin muulloin on näin ollut? Kaikki ne asuu aidatuilla asuinalueilla. George W. ainakin - hänen tempuillaan varmasti oli pakko!" Ja onhan se ainutkertaista, Obaman lähtökohdista ei olisi heti osannut presidenttiyttä ennustaa. Se myös näkyy paitsi uskottavana puheena siitä, että presidenttipari tietää keskiluokan murheet, myös suurena symbolisena eleenä pitää Hyde Parkin talo. Juuria ei ole katkottu.

Juttukumppanini on myyntimiehiä, ja ajat on olleet kovat. Hän kertoi tulleensa meidän lähiöön työhaastatteluun, jos kolmen vuoden työttömyydelle tulisi nyt loppu. Vielä pahemmin olisi asiat voineet olla: ilman jatkoa työttömyyskorvauksiin hän olisi ollut paljon pikemmin tyhjän päällä, siitä Obamalle kiitos.

Juna tuli luvatut 6-12 minuuttia myöhässä, me totesimme kuinka tekee hyvää tuulettaa poliittisia näkemyksiä samanmielisten kanssa ja toivotimme hyvät päivänjatkot.

Lähdin keskustaan luentovapaasta huolimatta kahdesta erittäin hyvästä syystä: Tapaisin pitkästä aikaa hyvän kaverin, ja menisimme kolmen naisen fennoskandivoimin Regina Spektorin keikalle!

Vanha elokuvapalatsi

Kuvanlaatu valitettavasti puhelin + hämärä -tasoa

Uusbarokkia

Ensimmäinen kertani ikonisessa Chicago Theaterissa, toinen kertani Regina Spektorin keikalla. Spektor on minulle popin Rachmaninoff ja keikka oli kaikkea mitä odotin ja enemmän.



Välispiikissään ennen balladia poliitikolle Spektor totesi ykskantaan, että toivottavasti tämä "hometown hero" pysyy vallassa vielä toiset neljä vuotta. Niinpä - kieltäydyn edelleen kuvittelemasta vaihtoehtoa.