Olen nauttinut suunnattomasti kliiniseen lääketieteeseen kiinni pääsystä. Preppauskurssi toista tenttiä varten on päässyt hyvään alkuun, lastentautien ja synnytysopin luentopäivät on takana. Monessa kohtaa on pitänyt ihmetellä maiden välisiä eroja - yleensä niille on pätevä lääketieteellinen syy, tai ero on selvästi kulttuurinen.
Eilen hämmensin kollegaa kertomalla, ettei synnytyksessä tarvita lääkäriä. Olin ehkä vähän liian suorasukainen, sillä seuraavaksi hän kysyi, mihin synnytyslääkäreitä sitten edes tarvitaan. Eihän Suomessakaan synnytyssairaalat lääkäreittä pyöri. Kuulemma Sylvester Stallone on esimerkki siitä, miksi obstetrikkoja tarvitaan: Mitä enemmän lääkäri tekee toimenpiteitä, sitä taitavampi hän siinä on, ja komplikaatioita tulee vähemmän. Stallone syntyi kätilön suorittamalla pihtisynnytyksellä, ja siitä muistoksi jäi kasvohermovaurio ja hänen tavaramerkkinsä roikkuva suupieli.
Obstetriikassa kulttuurierot tulevat ehkä kaikkein vahvimmin esille - lähtien siitä, että melkein puolet raskauksista Yhdysvalloissa on suunnittelemattomia. Lisäksi terveydenhuollon rakenteet muokkaavat vahvasti raskauden ajan hoitoa, ehkä myös synnytysten hoitoa: Täällä ei anneta suunnitella alatiesynnytystä perätilassa. Todettiin, että synnytyslääkärit eivät osaa niitä hoitaa, joten riskit nousevat liian suuriksi. Kaikki obstetrikot kun osaavat sektion: 29 % synnytyksistä on sektioita. Myös kriteerit alatiesynnytykselle aiemman sektion jälkeen ovat tiukemmat.
Eräs puhtaasti lääketieteellinen ero, joka minua hämmensi, on sokerirasituskokeen suorittaminen raskauden aikana. Täällä se tehdään kaikille h 26-28, mutta ei oteta paastonäytettä, sokeria juodaan vain 50 grammaa, ja ainut näyte otetaan tunnin kohdalla. Tarkistin Suomen käypähoidon, ja sen sähköisessä tausta-aineistossa itse asiassa mainitaan tämä "glucose challenge test", ja vain että se on hyvinkin herkkä (tunnistaa 96% raskausdiabeetikoista) sillä raja-arvolla joka täällä on käytössä. Niinpä kysymykseksi jää, miksi sitä pidetään täällä parempana ja Suomessa ei - ja kumpi lopulta on kustannustehokkaampi, kun täkäläisessä testissä kiinni jääneille täytyy kuitenkin tehdä laajempi sokerirasitus?
Lääkiksessä tuli useamman kerran esille, kuinka Suomessa antibioottien resistenssitilanne on hyvä. Pari esimerkkiä siitä, miten hoitokäytäntöihin USA:ssa vaikuttaa laajempi bakteerien resistenssi penisilliinille, on välikorvatulehduksen ja keuhkokuumeen hoito. Lapsille annetaan korvatulehdukseen kolmanneksen suurempia amoksisilliiniannoksia painokiloa kohti Str. pneumoniaen alentuneen herkkyyden vuoksi. Avohoidossa keuhkokuumetta voidaan lapsilla vielä hoitaa amoksisilliinilla, mutta aikuisille ensisijaislääke on makrolidi.
Ja jostain syystä täällä borrelioosin ensisijaislääke on doksisykliini, amoksisilliini on toissijaislääke - paitsi alle 8-vuotiaille. Toistaiseksi en ole löytänyt tähän mitään syytä.
Loppukaneettina pitää todeta, että en muista lääkisajalla pitäneeni obstetriikkaa ällöttävänä. Nyt meinasi tehdä pahaa useamman kerran. Hats off to you, kanssasiskot, jotka raskaaksi hankkiutuvat. Hats off myös kollegoille, jotka ryhtyvät obstetrikoiksi tässä maassa. Raastupaan voi tulla kutsu vaikka 14 vuotta hoitamansa synnytyksen jälkeen, kun olkapään takia jonkun herranterttu ei päässytkään pesisjoukkueeseen.
P.S. Jaarittelen blogiin pitääkseni ajatukset ja suureksi osaksi myös korvat poissa varapresidenttiehdokkaiden väittelystä. Biden on mielestäni hyvä, ja tehokkaasti osoittaa Ryanin luikurit, mutta en silti kestä seurata. Liian paljon pelissä. Enkä edes saa äänestää.
Tosi mielenkiintoista! Kiitos näistä tiedoista ja mielelläni kuulen lisääkin. Jännä, että nuo obstetrikkojen näkemykset ovat noin jyrkkiä, mutta toisaalta juuri sitä mitä odotinkin. Synnytin muuten tyttäreni täällä näkemättä kertaakaan gynekologia tai synnytyslääkäriä - saavuin joskus rv 27 ja tapasin synnytykseen asti vain kätilöitä, jotka myös hoitivat hienosti synnytyksenkin. Eli luonnonmukaisemminkin (ja vielä vähän Suomea ekstrememmin?) ja ilman lääkäreitä onnistuu, mutta huomattavasti vähemmän suosittu tapa täällä. Toisaalta kotisynnytykset ovat käsittääkseni taas suositumpia kuin suomessa. Varmaan selkeä vastaisku :)
VastaaPoistaHurjaa tuo antibioottiresistenssijuttu myös. Itse olen törmännyt vasta siihen (fingers crossed; tytär juuri nuhassa ja kuumeessa), että mahdollisina vaippaihottuman aiheuttajina mainitaan MRSA ihan tuosta vaan normaalina asiana. Hui!
Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
Poista(Sori, blogger ja minä ei oikein ymmärretä toisiamme tänään... vielä yksi yritys!)
PoistaKaikille kommentoijille pitää heti ensiksi todeta, että olen huomattavan yllättynyt, että lääketieteelliset höpinäni kiinnostavat muitakin kuin satunnaisia kollegoja Suomessa. :) Toisaalta teillä on kaikilla omakohtaista kosketusta niin obstetriikkaan kuin ulkomailla asumiseen!
Arya, kiinnostaisi kuulla, miten päädyit pelkkien kätilöiden hoitoon. En ole vielä kuullut sellaisesta vaihtoehdosta - paitsi siinä kohtaa, että lääkäri ei ehdi paikalle ennen kuin lapsi on maailmassa! Olen samaa mieltä, kotisynnytysten suurempi suosio täällä lienee vastaiskua synnytyksen medikalisaatiolle jos sairaalaan menee. Eihän täälläkään mitään ei-hengenpelastavaa synnyttäjälle pakoteta, mutta etenkin jos ei ole kovasti tietoa ja päättäväisyyttä etukäteen, varmasti monet tekevät juuri niin kuin lääkärit ja hoitajat suosittelevat, vaikka oikeastaan haluaisivat vähemmän lääkityn synnytyksen. Toisaalta sitten sama lääkäri synnytyksessä kuin raskauden aikana voisi taata sen, että etukäteen on synnyttäjän toiveet paremmin tiedossa ja pohdittuna.
Täytyykin selvittää, millä tolalla MRSA täällä on. Aika hurjalta tuntuu, että se tosiaan olisi vaippaihottuman aiheuttaja... Pirkanmaalla, missä olin töissä, oli aika paljon MRSA-kantajia, mutta toteamus oli, että esim. terveelle hoitohenkilökunnalle se ei ole infektioriski. Tietenkin MRSA-kantajien kohdalla oli tietyt puhtauskäytännöt, mutta jos olisin sattunut MRSA:n iholleni tai nenääni saamaan, elimistöni olisi hoitanut sen huomaamatta pois viikossa.
Päädyin kätilöiden hellään huomaan oikeastaan puolivahingossa. Suomessa vielä ollessani tutkin yliopistoamme lähinnä olevan synnytyksiä hoitavan sairaalan sivuja ja päädyin suoraan heidän nurse-midwivesien sivuille (toimivat siis käsittääkseni itsenäisenä praktiikkana sairaalan yhteydessä, kuten jotkin synnytyslääkäritkin). Kyselin hintoja ja laitoin sähköpostia...
PoistaEn varmaan ihan tajunnut kuitenkaan alussa heidän systeemiään, vaikka kertoivat, että voin valita synnytykseni hoitajaksi joko lääkärin tai kätilön. Ehkä jotenkin oletin, että yhteistyö olisi samanlaista kuin Suomessa tässä sairaalassa? No, olin kuitenkin kuullut vähemmän mukavia juttuja täkäläisestä synnytyslääkärisysteemistä (tyyliin käynnistyspäivämäärä lääkärin lomien tai työaikojen mukaan, isot sektioprosentit yms) ja kun hintakin kuulosti lähet puolet edullisemmalta kuin mitä olin kuullut joidenkin täällä synnytyksestä maksaneen (no meille se ei loppujen lopuksi maksanut sitten yhtään mitään, mutta se on jo toinen juttu se), päätin valita kätilöt. Niin ja sivuilla olleet sektio- pihti/imukuppisynnytys- ja episiotomiaprosentitkin sun muut olivat todella imartelevat.
Tänne sitten saavuttuani aloin tapaamaan kätilöitä suunnilleen samaan tahtiin kuin suomessakin olisi äitiysneuvolakäyntejä ollut. He olivat selvästi "luonnollisemman" synnytyksen kannalla kuin mitä Suomessa olen n. yleisesti käsittänyt kätilöjen olevan, ja ohjasivat meidät mm. luonnonmukaisen synnytyksen valmennukseenkin. Siellä olin vähän että jaiks kun ei se nyt ihan mun ideologiaani ollut. Hyvä kurssi silti, ja paljon hyödyllistä selvisi (ellen väärin muista, jossakin sairaalassa oli sektio% jopa 60?!? eli vaihtelee hurjasti sairaaloittain, vastasyntyneille tiputettaisiin eritromysiinia silmiin kupan? torjumiseksi ja samantien hepatiitti b pyllyyn ellei itse älyäisi kieltää...)
Kätilöt mainostivat antavansa odottajille lääkäreitä enemmän aikaa, mutta itse koin käynnit usein todella pikaisiksi (tosin jos jotain kysyttävää ja häikkää oli, siihen paneuduttiin hyvin, ja ai niin näillä kätilöillä oli myös reseptinmääräämisoikeus, ainakin joihinkin juttuihin, eli ilmeisesti enemmän gynen opintoja takana kuin suomalaisilla sisarillaan, jokin gynen ja kätilön välimuoto?), ja ajat usein myöhässä. Millaistakohan se olisi sitten lääkärillä ollut?
Ehdoton plussa oli, että odotusaikana tavattiin kaikki kätilöt, jotta sitten synnyttäessä olisi joka tapauksessa tuttu kätilö vuorossa. Ihan helmi-idea minusta (ja ehdoton plussa näiden lääkäripalveluissa myös).
Tulipas pitkä sepustus. Kysy ihmeessä lisää, jos vielä haluat jotain kuulla :) Ai niin ja oli muuten loppujen lopuksi luomusynnytys, mutta ei kyllä johtunut minusta vaan tytön lentävästä maailmaantulosta.
Kiitos kertomuksestasi! Vai tuli teidän tyttö ulos vauhdilla, mahtoi olla kokemus! Nyt kun kerroit tästä kätilöklinikasta, alkoi minullakin aivosolut herätä, olen kuullut tällaisen vaihtoehdon tarjoamisesta. Ei ehkä kovin yllättävää, että meidän OB-luennoitsija ei näistä maininnut. Toisaalta varmasti osin siksikin, että varmasti vaihtelevat paikallisesti.
PoistaSuomessakin ollaan kouluttamassa (koulutettu?) ensimmäisiä sairaanhoitajia, joilla on rajattu reseptinkirjoitus- ja uusintaoikeus. Täällä RN, registered nurse, esim. Walgreensin miniklinikalla, voi diagnosoida vaikka streptokokin nielussa ja kirjoittaa reseptin. Välttämättä koulutusta ei ole suomalaista kätilöä pidemmälle, Suomessa vaan kätilö joutuisi hakemaan reseptin lääkäriltä.
Samanlaisia kauhutarinoita olen minäkin kuullut, lääkärillä on kiire golfkentälle, joten laitetaanpa oksitosiinitippaa vähän kovemmalle. Täysin epäeettistä tietenkin! Ilmeisesti yleistymässä ovat tiimit myös lääkärien puolella, esim. kälylläni oli kolme OB:ta, jotka hän tapasi kaikki raskauden aikana, ja joista hän tiesi yhden olevan vuorossa synnytyksen aikana. Jospa pian olisivat kaupunkilegendoja nämä synnytykset lääkärin sosiaalisen elämän ehdoilla!
Episiotomia onkin yksi mielenkiintoinen kapiitteli, ainakin minun ollessani obstetriikan kurssilla (huh, siitä on melkein 7 vuotta!!) episiotomia oli jokseenkin vakio, ja sitä perusteltiin pienemmillä repeämillä. Täällä taas todettiin, että episiotomia ei hyödytä repeämien estossa - eli se tehdään vain, jos tulee kiire saada lapsi ulos ehkä ahtaasta synnytyskanavasta ja sen arvellaan auttavan. Niin, ja opukseni mukaan amerikkalaiset tuppaavat tekemään sen kello kuutta kohti, ja brittikoulutuksen saaneet samoin kuin Suomessa, noin kello kahdeksaan. Sitä en sitten (ainakaan vielä) tutkinut, onko näillä epparin suunnilla vaikutusta. Eli täällä pitäisi episiotomian olla lääkärisynnytyksissäkin harvinaisempi.
Mutta minun pitää kyllä kyseenalaistaa nuo 60 % sektioluvut. Joko kyseessä on joku korkean tason synnytysyksikkö, johon ohjataan riskisynnyttäjät tai hengenvaarassa olevat äidit ja sikiöt. Silloin voisin ymmärtää tuollaiset luvut. Toinen vaihtoehto on taas se järkyttävä, ja näin lääkärinä myötähäpeää herättävä lääkärin mukavuus ja surkea ammattietiikka.
Täällä tosiaan rutiinisti laitetaan erytromysiinitipat vastasyntyneen silmiin. Ennen laitettiin hopeanitraattia, nyt erytromysiiniä sillä se ei ärsytä silmiä niin paljon. Sillä ehkäistään klamydian aiheuttamaa silmätulehdusta. Ymmärrän kyllä, jos et itse halunnut sitä lapsesi silmiin, mutta väestötasolla ajatellen, siitä aiheutuu mahdottoman pieni harmi verrattuna siihen, että vastasyntynyt sairastuisi klamydiaan (jos silmätulehdus ehkäistään, todennäköisesti ehkäistään myös keuhkokuume). Suomessa ei tietääkseni tätä tehdä, mutta täällä pidän sitä ihan perusteeltuna käytäntönä, synnyttämään tulee niin paljon ihmisiä ns. puskista, eli ei ole ollut riittävää raskauden seurantaa.
USA:ssa hepatiitti B-rokote kuuluu yleiseen rokotusohjelmaan. Myös Suomessa riskiryhmiin kuuluville vauvoille annetaan se heti syntymän jälkeen. Hepatiitti B ei ole USA:ssa kovin yleinen, mutta esim. Itä-Aasiassa niin yleinen, ettei tarvitse mitään riskikäyttäytymistä sen saadakseen. Täällä kun on väestöä sieltä sun täältä, on mielestäni järkevää rokottaa kaikki. Niinpä minua ei ollenkaan kauhista, että vastasyntyneelle se tuikkastaan. :)
Valitsitteko te etukäteen lastenlääkärin, ja tuliko juuri se lääkäri tutkimaan tyttösen ennen kotiin lähtöä? Entä saako teidän tyttö Suomen vai USA:n mukaan rokotteet? Millaista sun kokemuksen mukaan oli imetysopetus ja -kannustus? Olen vähän suomalaisittain "clutching my pearls" siitä, miten pikkujuttuna pulloruokintaa pidetään silloinKIN kun äiti vaan valitsee sen oman mukavuutensa vuoksi (huom. en tarkoita sisällyttää tähän ollenkaan sitä tilannetta, että mistä tahansa syystä imetys ei onnistu). Jos huvittaa vastailla, lukisin mielelläni - mutta en ollenkaan pahastu, jos koet että nyt kyselen vähän liikaa. :D
Kiitos lisävalaisuista! Heh, joo klamydia siellä silmätippojen takana olikin, muistin vain asian liittyneen jollain tavalla sukupuolitauteihin (siis nimensä puolesta), siitä villi veikkaus kuppa. Ihan ymmärrän perustelusi, mutta jotenkin itsestä tuntui tosi turhalta lääkinnältä, kun kuitenkin kunnon seuranta taustalla. Ja tuo hepatiitti b:kin otettiin ohjelmaan kyllä myöhemmin, muistaakseni 2kk rokotusten kanssa eka (eli mennään siis muuten amerikkalaisen ohjelman mukaan, paitsi että tuota 2kk ekaa rokotusrypästä taidettiin vähän venyttää myöhemmäksi, olisiko ollut 10vkoa). Jotkut amerikkalaiset lastenlääkärit ovat sitä mieltä, että hep B -rokotus ei ole pikkulapsille kovin välttämätön jos lapsi ei ole päivähoidossa. Taas tuntui kurjalta piikittää pikku vauvaa ns. turhaan, joten siirrettiin synnäriltä myöhemmäksi. 9kk käynnillä lääkäri puhui muuten haluavansa testata tubin 12kk iässä, meillä kun on käynyt Suomesta vieraita. Taas tuntuu niiiin turhalta, että olen miettinyt, pitäisikö kieltäytyä. Kaikki tapaamamme kun ovat rokotteen saaneet... mitäs tästä olet mieltä?
PoistaOlen siinä käsityksessä, että Suomessakin nykyään tuo epparikäytäntö taitaa vaihdella laitoksittain. Niin ja en ole ihan varma muistikuvastani tuosta 60% sektioita, jokin ihan pöyristyttävä se vain oli, ja tuli ko. sairaalassa toimineen doulan suusta. Tuo erityistapausten hoito sitä kyllä hyvin selittäisi.
Nuo kätilöt tekevät täällä naisille myös vuosittaisia gynekologisia tarkastuksia, senkin pohjalta mietin, josko heillä on vähän Suomen sisariaan laajempi koulutus? Mutta toisaalta ymmärtävät varmasti ohjata lääkärin pakeille jos jotain erityistä olisi.
Meidän odotettiin valitsevan lastenlääkärin etukäteen, tosin hänkin työskenteli toisen lääkärin kanssa, joka sitten tulikin tutkimaan tytön sairaalaan tämän varsinaisen oltua lomalla. Imetysopetus oli kokemukseni mukaan todella hyvää! Sairaalassa toimi lactation consultants jotka porhalsivat huoneeseen pian vauvan saavuttua ja opastivat kädestä pitäen, myös pumppaamaan (ja painottivat sen tärkeyttä kun vauvamme joutui hengitysvaikeuksien takia valvontaosastolle eikä saanut ensimmäisenä yönä imeä rintaa). Heille sai myös soittaa myöhemmin, kun olimme kotiutuneet. Ja vauvaamme hoitaneet sairaanhoitajat osasivat myös hyvin opastaa imetyksessä, eli minulla on kyllä todella positiivinen kokemus tästä. Tosin kotiin ei saatu mainosvaippoja vaan -korviketta! Kätilöt tuntuivat olevan vähän sitä mieltä myös, että lastenlääkärit vähän turhan herkästi suosittelivat korvikkeita erinäisiin tilanteisiin.
Kuulostaisi mun mielestä hyvältä käytännöltä Suomeenkin jatkokouluttaa kätilöitä tai sairaanhoitajia niin, että voisivat tehdä naisille vuositarkastuksia, ottaa papa-kokeet ja kirjoittaa ehkäisyreseptejä. Etenkin jos se palvelu olisi perheneuvoloissa tai tk:ssa, nekin, joilla ei ole varaa käydä yksityisesti gynekologilla, saisivat asiaan erikoistunutta palvelua. Kyllä omalääkäritkin ihan hyvää työtä tekevät tälläkin alueella (itse mielestäni ainakin tein, haha!) mutta eivät voi joka aiheeseen olla erityisesti perehtyneitä.
PoistaSen viime kommentissani unohdin mainita, että vaikka lääkärinäkökulmani takaa saattoi toisenkin käsityksen saada, kuulostaa siltä että olitte tasokkaassa yksikössä hoidettavana! Niin mukava kuulla noin hyvästä imetysohjauksesta. Onko Suomessa erikseen imetyskonsultteja synnytyssairaaloissa? Jokseenkin tuomitseva ilmapiiri ei-imettäjiä kohtaan plus käsittääkseni usein riittämätön tuki imetykseen on vähän huono yhtälö! Kuulin itse tänään yhden ikävän korvikkeensuosittelutilanteen lisää: Suomessa SSRI-masennuslääkettä käyttävät saavat imettää - täällä sitä ei suositella. Olin vähän järkyttynyt. Sitä saa kuitenkin raskauden aikanakin käyttää! Ja etenkin jos ajoittaa lääkkeen oton sopivasti, ei sitä lapselle ainakaan sen enempää päädy kuin istukan läpi. Kun miettii mitä lisähaasteita masennusta läpikäyvä tai siitä toipuva äiti kohtaa, voisi imetyksen onnistuminen olla tosi tärkeä positiivinen kokemus. No, ennen kuin menee (taas! :D) saarnaamikseksi, lopetan aiheesta ja totean vain, että meidän luennoitsija sanoi, että niin suositellaan, mutta äidit ei kuuntele, eikä kyllä pitänyt sitä erityisen vakavana asiana.
Lapsena saamamme tubirokote ei suojaa tuberkuloositartunnalta enää. Se annettiin vakavien, imeväis- tai lapsuusaikaisten tuberkuloosien ehkäisemiseksi. (Mutta iholle tehtävä tubitesti jää positiiviseksi varsin todennäköisesti loppuelämäksi, plaah.) Mutta siitä huolimatta kuulostaa aika ufolta, että teidän vauva olisi Suomesta tulleelta vierailijalta sen saanut! Ja vielä niin, että kenelläkään heillä ei ilmeisesti ole ollut epäilyä infektiosta? Mahtaakohan tämä lääkäri tietää mitään Suomen tubitilastoista vai sekoittaakohan Venäjään? ;) Vitsit sikseen, oman lapseni kohdalla varmaan sanoisin lääkärille, etten pidä sitä tarpeellisena. Suurin osa Suomen melko vähäisistä tubitapauksista on joko vanhoja ihmisiä, joilla se aktivoituu uudelleen, tai ulkomailta tuotuja. Suosittelen keskustelemaan asiasta.
Kävin vähän kaivelemassa: Suomessa todettiin viime vuonna 324 tubitapausta; 97 yli 75-vuotiailla ja kolme alle 4-vuotiailla. Väestön koko 5,4 miljoonaa ja terveydenhuollon piirissä käytännössä kaikki. Mietinpähän vaan, pitäisikö lääkäri vielä näillä luvuilla testausta tarpeellisena.
Oli kyllä tosiaan positiivinen kokemus sairaalassa, ja täkäläisille olen suomiterveydenhuollon hehkutuksen vastapainoksi tarjonnut kauhutarinoita monen hengen synnytysvuodeosastohuoneista huutavine lapsineen ja käytävillä sijaitsevine vessoineen/suihkuineen :)
PoistaMinä en ainakaan ollut kuullut tuollaisista imetystukihenkilöistä Suomessa. Tai siis että korkeintaan kätilö/hoitaja osastolla on ilmeisesti saanut jotain ekstrakoulutusta asiaan, mutta toimii siis myös muissa tehtävissä (toivottavasti joku korjaa jos olen väärässä). Ja valitettavasti en ole ystäviltäni tainnut kuulla ainuttakaan positiivista neuvontakokemusta sairaalasta. Minusta oli juuri hienoa, että nuo konsultit tekivät nimenomaan vain ja ainoastaan sitä ja olivat todella helposti saatavilla. Ihan helppo ei meidän alkutaival tosiaan ollut, mutta olen siinä käsityksessä, että tyttäremme ei tainnut saada lisämaitoa sairaalassa laisinkaan, elleivät sitten meiltä salaa antaneet...(ai niin ja en kyllä siellä nähnyt luovutettua maitoa, vaan korviketta nurseryssa muille vauvoille syötettiin, ehkä sitten varsinaisissa keskoloissa olisi?)
Ja kiitos älyttömästi ammattilaisen mielipiteestä ja faktoista tuossa tubitestiasiassa!! Viedään kyllä nuo tiedot lääkärillemme. Meillä ei todellakaan ole mitään infektioepäilyjä vieraissa, itsekin ajattelin, että taisi nyt Suomi mennä sinne Venäjän kainaloon kaikenmaailman -tanien seuraan tätin mielessä....;)
Joopa, puolensa ja puolensa! Tekisi mieli sanoa että likipitäen kaikilla on Suomessa ollut jonkinlaista harmia tai häiriötä huonekavereista tai heidän vieraistaan. Eikä kestä kiittää, mielelläni jaan tietoa siinä kohtaa missä sitä itselläni sattuu olemaan. :) Nauratti nuo kaiken maailman -tanit, vähän samaa mietin itsekin.
PoistaMinulla voi olla vähän vanhentuneet tiedot, mutta kun mieheni joutui täällä USA:ssa sairaalaan keuhkokuumeen takia ja puhuin tästä töissä huolissani - muistan että lähes ensimmäiset kommentit olivat josko olimme hakeneet "2nd opinion":n tästä asiasta. Olemme nyt asuneet täällä jo aika kauan,mutta minulle oli jäänyt päälle sellainen lääkärin valta Suomesta, ettei tullut edes mieleen lähteä pyytämään toista mielipidettä. Varsinkin kun mies vietiin sairaalaan aika heikossa kunnossa. Onko tällainen tyypillistä nykyisin myös Suomessa, että haetaan useampaan mielipidettä ?
VastaaPoistaSuomessa toista mielipidettä ei haeta lähinnä kahdesta syystä: 1) Siihen ei ole mahdollisuutta. Jos olet sairaalassa, olet todennäköisesti ainoassa mahdollisessa sairaalassa. Tietenkin potilas voi vaatia yhtä sun toista hoitonsa suhteen, mutta toisin kuin täällä, saman "hoitoportaan" sairaaloita Suomessa ei juuri ole. Avohoidossa voit tietenkin omalääkäriisi tyytymättömänä vaatia omalääkärin vaihtoa (mikä vie aikansa, eli ei ole akuuttitilanteessa ratkaisu), tai marssia saman tien yksityislääkärin vastaanotolle (ja sieltä saat sen virustautiin kinuamasi tarpeettoman/haitallisen antibioottikuurin, kun yksityislääkäri ei voi olla toteuttamatta toivettasi kun maksoitkin niin paljon vastaanotosta - näin pahimassa tapauksessa).
Poista2) Suomessa luotetaan lääkäreihin ihan eri tavalla kuin täällä. Mainitset lääkärin vallan - mikä sekin voi olla osa sitä, mutta harvemmin kuin täällä epäilläänkään, että toinen lääkäri olisi mitenkään merkittävästi eri mieltä. Ehkä täällä on syytäkin olla epäileväisempi, mutta kuvailemassasi tilanteessa on vaikea kuvitella, että sairaalasta toiseen raahaaminen tai hoidon keskeyttäminen olisi tilannetta parantanut! Ei tarvitse olla kummoinenkaan lääkäri että osaa laittaa antibioottia ja nestettä suoneen, kun joku tuodaan sairaalaan keuhkokuumeesta huonona. Epäluottamukseen liittyy myös se, että halutaan napata kiinni pienimmästäkin virheestä, koska silloinpa saattaa raastuvan kautta saada pikku lisätuloa lääkäriltä.
Kiitoksia myos taalta mielenkiintoisesta kirjoituksesta! Itsellani oli jopa kaksi laakaria raskauden aikana (oma- ja erikoislaakari), joita tapasin parin viikon valein ja jotka olivat kummatkin mukana sektiossa. Sektiopaatos tehtiin perjantai-illalla ER:lle saavuttuani 20min ennen sektiota ja silti kummatkin laakarit ilmaantuivat paikalle! Mietin jalkeenpain, etta olikohan siinakin joku oikeisjuttu takana, koska jotenkin epailen, etta he olivat niin dedikoituneita :)
VastaaPoistaMinullekin tehtiin tuo sokerirasitus ilman paastoa ja itse ostamalla (resepti) sokeriliuoksella, jonka maun sain paattaa. En tiennytkaan, etta se tehdaan Yhdysvalloissa kaikille, oma laakarini vaan suositteli sita, koska isallani on diabetes. Suomalaiset ystavani olivat kertoneet, etta sokerirasitus on aivan kamalaa, joutuu paastoamaan eli heikottaa ja oksettaa, koska liuos on kamalaa juotavaa. Tunsin paasseeni helpolla, appelsiinin makuinen sokerilious oli itseasiassa hyvan makuista :)
Jaan odottelemaan mielenkiinnolla lisaa huomioitasi!
Sulla olikin muistaakseni aikamoinen raskaus... Ja silloin taitaa tulla täällä lääkäreistä paras esille, tullaan just työajoista välittämättä potilaan luo varmistamaan, että kaikki menee mahdollisimman hyvin! Ainakin toivon, ettei se ole pelkkää oikeusjutun pelkoa. :)
PoistaTosiaan, mielenkiintoista luettavaa! Vaikka pitäisi varmaan jo vähän enemmän asioista tietää, olen silti suht ulapalla kaikesta raskauteen liittyvästä. En koskaan Suomessa päässyt seuraamaan vierestä kenenkään odotusaikaa, joten kaikki termit sun muut ovat täysin hukassa, enkä siis juuri pääse mitään vertailemaan. Nyt tiedän tasan sen verran, mitä omalle kohdalle on sattunut, vaikka onhan toki sekin jo jotain! Silti saan kyllä pienet kiksit siitä, kun kuulen miten muualla näitä asioita hoidetaan.
VastaaPoistaSiis, tarkentaisitko millainen siellä se sokerirasitustesti on? Tai siis ymmärsinkö oikein, että se siis tehdään ihan jokaiselle raskaana olevalle? Mitään paastoamista ei tapahdu ja otetaan vaan arvot tunnin päästä litkun juomisesta? Ei siis ennen litkun juomista?
Mun ainakin pitäis pystyä kääntämään termejä, eli kysy, jos sulla on jotain tiettyä mielessä mikä on hukassa. :) Äläkä yhtään vähättele kokemusperäistä tietoasi, nämä käytännöt sun muut on vaan taustakohinaa - veikkaan, että opiskelusta ja työkokemuksestani huolimatta tiedät raskaudesta enemmän kuin minä! :D
PoistaTäällä tosiaan sokerirasitus (tai Oral Glucose Challenge Test, kuten se tarkasti ottaen kuuluu) tehdään jok'ikiselle odottajalle, 26-28 viikoilla, jolloin raskausdiabetes on yleensä todettavissa jos se ylipäänsä on puhjetakseen. Siinä juodaan 50 grammaa sokeriliuosta, ja tunti sen juomisen jälkeen otetaan (yksi ja ainoa) verikoe. Jos verensokeri siinä on yli 120 mg/dL (pahuksen amerikkalaisyksiköt!! Suomalaisittain vastaa noin arvoa 7.8 mmol/l), odottajalle tehdään kahden tunnin sokerirasitus, paastoarvoineen, ja glukoosiliuosta pitää juoda 100 gramman edestä.
Suomessa glukoosirasitus tehdään samoilla viikoilla, käypähoitosuosituksen mukaan (menee ulkomuistista, toiv. oikein!) kaikille, PAITSI alle 25-vuotiaille uudelleensynnyttäjille, joiden BMI on alle 25, ensimmäisessä raskaudessa ei ollut raskausdiabetesta, eikä ole muitakaan riskitekijöitä (esim. lähisukulaisen diabetes). Suomessa litkua juodaan 75 gramman edestä. Ennen juontia otetaan paastoarvo, jonka pitää olla alle 5.3 mmol/l, 1 tunnin arvo, joka saa olla korkeampi kuin USA:n "challenge testissä", alle 10.3 mmol/l, ja kahden tunnin arvo, joka muistaakseni pitää olla siinä kahdeksan pintaan.
Ehkä teitä kiinnostaa kuulla sekin, mikä aiheuttaa diabeteksen. Istukka tuottaa hormonia nimelta human Placental Lactogen, hPL, joka vähentään äidin tuottaman insuliinin vaikutusta, eli vaikka insuliinia olisi riittävästi, se on tehottomampaa hPL:n vuoksi. Näin istukka varmistaa sikiölle riittävän energiansaannin, vaikka sitten äidin kustannuksella - glukoosi ei mene äidin kudoksiin entiseen tahtiin, vaan jää vereen ja siten sikiön saataville.
Mites muuten Englannissa, millainen sokerirasitus siellä tehdään?
Pah, korjaan... Ei ole vielä täkäläiset yksiköt hallussa. Raja 50 gramman, yhden tunnin testissä on korkeampi, 140 mg/dL eli annoin oikean luvun SI-yksiköissä, n. 7.8 mmol/l.
PoistaWow, enpä tiennytkään tuota diabeteksen aiheuttajaa!
PoistaKaivoin kansiostani esiin aikanaan saamani GTT-esitteen (täällä nimi on siis Glucose Tolerance Test), jossa kerrotaan vähän tarkemmin tuosta testistä. Arvoista täällä ei mainita mitään, eikä minun arvoistakaan kukaan missään vaiheessa kertonut mitään. Tulokset selvisi soittamalla testiä seuraavana päivänä klinikalle, jotka kysyivät sukunimen ja syntymäajan ja sanoivat "All clear!"
Täällä meidän seudulla testi tehdään pidemmän kaavan mukaan, eli tosiaan ensin paastotaan se vähintään 12 tuntia. Otetaan ensimmäinen verikoe ja juodaan sokerilitku - täällä saa tuoda itse mukanaan avaamattoman 500ml pullon Lucozade Original energiajuomaa (tosin siitä saa juoda vain 410ml), jos ei halua juoda heidän omaa sokerilitkua (tässä esitteessä lukee "sugar syrup called polcal"), joka sekoitetaan veteen. Minä valitsin jälkimmäisen ja ihan hyvää se oli :) En tiedä miten vatsani reagoisi jos 12 tunnin paastoamisen jälkeen pitäisi kiskoa hiilihapollinen energiajuoma, yäk. Sitten istutaan ja odotetaan 2 tuntia - tai jos on huono tuuri niin kun minulla - 3 tuntia, kunnes vihdoin toisen verikokeen ottamisen jälkeen saa ahtaa naamansa täyteen mitä mieli tekeekään :D
Ja täällä testiin joutuu 28. viikon kohdalla jos a) on aiemmin sairastanut raskausajan diabeteksen b) on aiemmin synnyttänyt yli 4.34kg (9lbs 9oz) painavan vauvan c) "having a first degree relative with diabetes (regardless of what type)" - ensimmäisen asteen sukulainen? :D Tulee ihan mieleen sci-fi -sarjat! d) BMI on yli 30 (guilty as charged) tai e) on aasialainen, afrikkalainen, karibialainen tai Lähi-idän tausta.
Eroja on kuitenkin ihan Englannin sisälläkin. En enää tarkkaan muista eroja, mutta jossain taisi verikokeita olla vielä kolmas kaupan päälle, jossain testiin joutuu myös ihan kaikki ja jossain taas rajat ovat eri (esim. aiemman vauvan painon suhteen tai BMI:n suhteen). Tai no, joutuu ja joutuu, käsittääkseni siitä voi kyllä kieltäytyäkin jos siltä tuntuu.
Termeistä nyt on ajankohtaisimpana mielessä se, miten suomeksi sanotaan kun "waters break" - lapsivedet ....menevät? Käyn päässäni läpi sitä puhelua äidilleni, kun kerron että vauva on syntynyt ja änkytän, kun en osaa sanoa suomeksi tätä osaa synnyttämisestä :D Tää on tää tärkeysjärjestys taas kohdallaan! :D
Toivottavasti en vastaa jo myöhässä tähän termikysymykseen, mutta olet ihan oikeassa, "lapsiveden menosta" tai "vesien menosta" puhutaan. Ja totta kai pitää termit olla kunnossa, kun toisessa päässä on isoäiti! :)
PoistaMielenkiintoista lukea sikäläisistä käytännöistä! Täälläkin tiedostetaan, ja meille opetetaan, että joillain etnisillä ryhmillä on suurempi alttius raskausdiabetekseen kuin toisilla. Lasten kakkostyypin diabeteksen seulonnassa se otetaan huomioon. Ellen sitä tietäisi, jäisin miettimään, voiko täällä etnisiä kriteerejä käyttää mihinkään, poliittisen korrektiuden nimissä. Onneksi ei sentään niin.
Piti vielä käydä tarkistamassa, miten ensimmäisen lapsen paino Suomessa vaikuttaa sokerirasituksen tekoon - ja samalla huomasin, että olin kuitenkin muistanut väärin kriteerit: Toissynnyttäjälle, joka on alle 40 vuotta ei tehdä sokerirasitusta, jos BMI on alle 25, edellisessä raskaudessa ei ollut diabetesta eikä yli 4500 grammaista lasta.
Ja first degree relative on tosiaankin ensimmäisen asteen sukulainen... Suomeksi taidetaan usein sanoa lähisukulainen, ja tarkentaa vielä - sisarus, vanhempi tai oma lapsi.
Loistavaa, kiitos näistä käännöksistä! Yllätyin oikein, että tuo vesien meno meni noinkin lähelle :D
PoistaVielä tuli mieleeni sellainen termi, joka saattaa siellä USA:n puolella olla ehkä eri, mutta täällä käytetään sanaa "sweep". Tiedän puhuttavan synnytyksen käynnistämisestä, mutta miten niistä erotetaan tuo "sweep" ja sitten ihan "induction"? Onko niille edes moisia erillisiä termejä vai puhutaanko vaan synnytyksen käynnistämisestä käsin tai lääkkeiden avulla?
Kohta varmaan kadut, että tarjouduit auttamaan minua näitten käännösten kanssa :D
Enkä kadu, samallahan pääsen kertaamaan, eli tämä menee suorastaan opiskelusta! :D Vaan itse asiassa piti googlata tuo sweep, ja kuinka ollakaan, Wikipedian mukaan sitä harjoitetaan Briteissä ja Australiassa, ei täällä. Joudun tunnustamaan etten Suomesta tiedä ollenkaan. Mutta se joka tapauksessa tarkoittaa sitä, kun sisätutkimuksen aikana sormella "pehmeästi" irrotellaan sikiökalvoja kohdunkaulalta. Tarkoituksena on juurikin synnytyksen jouduttaminen, mutta veikkaisin että sen rooli on joko "lisäkeino" tai ainoa keino silloin, kun mitään varsinaista kiirettä ei ole. Kohdunkaulan stimuloiminen vapauttaa prostaglandiini-hormonia, mikä puolestaan voimistaa supistuksia.
PoistaSuomessa ainakin ammattilaiset keskenään puhuvat induktiosta, ja tosiaan en tiedä onko sweepille suomenkielistä termiä. Sinänsä induktioon voidaan mielestäni laskea sisältyväksi mitkä tahansa keinot; prostaglandiinin ja oksitosiinin lisäksi ainakin kalvojen puhkaisu ("koukulla") kuuluu arsenaaliin.
Oho, en tullut edes ajatelleeksi, että kyseessä voisi olla sellainen juttu, mitä muualla ei tehdäkään!
PoistaTäällä sitä tosiaan yritetään ennen kun lähdetään ihan lääkkeillä synnytystä käynnistämään. Normaalisti vissiin kaksi kertaa (viikoilla 40 ja 41), mutta minun kohdallani vain kerran kun kätilö pari päivää ennen laskettua aikaa oli varma, että synnytys lähtee käyntiin jossain vaiheessa ilmankin. Induktio on nyt sitten varattu lauantaille, joten loppu häämöttää!
Kiitos vielä kerran avusta! :)
En tiedä että se ainakaan olisi mikään yleinen käytäntö. Suomessa ehkä osin siksi, että yleensä 40-41-viikoilla, ennen synnytysyksikköön yliaikaisarvioon menoa, odottaja näkee yleensä neuvolan th:ta, jotka eivät tee sisätutkimuksia. Olen kyllä opiskeluaikana äitiyspolilla kuullut synnytyslääkärin kommentoivan odottajalle, että jos vaikka tämä sisätutkimus vähän avittaisi synnytyksen käynnistämisessä, mutta ainakaan meille ei paljastettu mitään tiettyjä manöövereitä millä sen saisi aikaan. :D
PoistaHei se on parin päivän päästä menoa sitten! Hurjasti tsemppiä ja onnea matkaan!
Kiitos! Sitä kyllä tarvitaan! :)
PoistaMä voin olla poikkeus sääntöön ja todeta, että lääketieteellisen jutut on lähes aina joko käsittämätöntä jargonia tai yökhyiällöjä, nimim. pyörtynyt Heurekan lääketiedenäyttelyssä. Onneksi mun molemmat siskot ja kaikki lukiokaverit on joko lääketieteellisellä, farmakologisella tai vähintään kemiallisella alalla niin olen jo tottunut olemaan pihalla tai laadilaaenkuuntele.
VastaaPoistaSen sijaan vaaliväittelyä jopa seurasin, kun hiffasin että sen näkee netistä. En käsitä sitä republikaanien "vice president was so incredibly rude"-mussutusta, tyyppihän vain kertoi miten asiat ovat...
Poikkeukset aina tervetulleita keskusteluun. :) Minä olen järjestään - lääke- ja sensellaisten tieiden kyseessä ollessa - toisella puolella sitä keskustelua, mutta toisinaan onnistuu paremmin, toisinaan huonommin veri- ja eritekeskustelukammoisten huomioon ottaminen. Hyvä, että sä olet tottunut, ja toivottavasti en sua tai muitakaan karkoita alan jutuilla.
PoistaMä kuulin monn suusta, että jos väittelyn alkaessa piti Bidenista, piti hänen lähestymistavastaan ja piti häntä väittelyn voittajana. Minä en käsitä yleensä yhtään mitään republikaanien mussutusta, mutta kyllähän Biden aika tiheään keskeytti Ryania. Mun mielestä se oli ihan ok, tyyppi kun on tunnettu faktojen hallinnasta mutta niiden säästeliäästä käytöstä... mutten tiedä mikä on etiketti, pitäisikö odottaa vuoroaan. Ymmärrän myös, että vastustajille on ollut sietämätöntä Bidenin ällistyneet ja huvittuneet ilmeet Ryanin lasketellessa totuuksiaan, musta se vaan sopi kuvaan - samoin kuin se, että hän tosiaan kertoi miten asiat ovat.